Sain joskus taannoin lahjaksi nenäkarvaleikkurin. Sellaisen pienen pötkön, joka toimii yhdellä sormiparistolla. Tuli ihan tarpeeseen. Ensi alkuun laite kutitti kovasti, mutta siihenkin tottui. Ja saihan sillä karvat paremmin lyhennettyä kuin saksilla. Olin käyttänyt laitetta jo useampaan kertaan ja ehdinkin jo miettiä miten kauan tuollainen sormiparisto jaksaisi. Edellisiltana sain sitten kokea sen mukavuuden, kun tuollainen kone hyytyy kesken ajon. Laite jymähti kiinni nenäkarvoihini. Ei lähtenyt irti vetämällä. Lopulta Titta sai leikata sen vehkeen irti nenästäni. Purin laitteen ja sisältä löytyi yksi rautalangan paksuinen karva, joka oli kiertynyt leikkurin ympärille. Luulenpa, että oli viimeinen kerta, kun ajoin sille pelillä.
Aino onnistui nappaamaan aika hyvän kuvan irroitusoperaatiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti