Laivasta ulos

Herätessämme aamulla seisoimme edelleen Kielin kanavassa. Kanavan länsipään isoista suluista toinen on remontissa ja laivat joutuvat jonottamaan joskus tuntikaupalla läpi pääsyä. Mekin seisoimme ja odotimme vuoroamme. Päästyämme lopulta ulos kanavasta jatkoimme muutaman tunnin matkan koukaten avomeren kautta mielettömän suureen Bremerhavenin satamaan. Siellä saa jonkinlaista kuvaa siitä, miten me ihmismuurahaiset keräämme havunneulasiamme kasaan ja kuljetamme niitä paikasta toiseen. Satama-alueella näkyi tuhansia ja taas tuhansia kontteja, isoja nostureita ja laivoja. Kapteenimme kertoi satamassa olevan jatkuvasti arviolta 100 - 120 tuhatta henkilöautoa odottamassa kuljetusta ympäri maailman. Lähtiessämme ajamaan ulos satamasta olimme hyvin onnellisia siitä, että navigaattori toimi. Tätä satamaa ei olla suunniteltu turistimatkustajille eikä ulosajoväyliä ole viitoitettu turhan hyvin.

Ensimmäinen välipysähdyksemme oli Bremen. Vanhakaupunki oli kaunis, mutta näin sunnuntaina valitettavan hiljainen. Kävelimme hetken ympäri keskustaa ja pysähdyimme ensimmäisille olueille Ständige Vertretung:iin (http://www.staev.de/).

Matka jatkui Celleen, jonka vanhakaupunki oli meille jo jotenkin tuttu. Kiertelimme jälleen ympäri kaupunkia ja ihastelimme sen taloja. Harmittavan hiljaista täälläkin. Cellen lähellä on leirintäalue Campingpark Silbersee (http://www.campingpark-silbersee.de/). Olemme muistaaksemme olleet tuolla joskus vuosia sitten. Nyt kävimme portilla ja päätimme jatkaa etsimistä. Rujon näköinen paikka ja kusi haisi.

Sopiva leirintäalue löytyi Cellestä noin puolen tunnin ajomatkan päästä, Uetzen kylän kyljestä. Nimi Irenensee Campingpark (http://www.irenensee.de/Camping/). Paikan vastaanotto oli mennyt kiinni jo klo 18. Onneksi työntekijät istuivat olella alueen ravintolassa ja päästivät meidät sisään alueelle. Teltta pystyyn ja äkkiä iltaoluelle ravintolan terassille. Vihdoinkin Saksassa!

Laivalla matkalla Saksaan

Tämä päivä kului laivalla. Aamu alkoi klo 8.00 aamupalalla ja rytmittyi siitä eteenpäinkin syömisen ympärille. Välissä pelattiin korttia ja luettiin matkaoppaita. Yllättävän mukavasti tällainenkin päivä kului. Emma ei päässyt eilen kuntosalin juoksumatolle ja halusi kokeilla millainen se on. Valitettavasti joku laivan henkilökunnasta oli vetänyt herneen nenään heidän henkilökunnan kuntosalin käytöstä (vaikka olinkin kysynyt siihen etukäteen luvan) ja tänään kuntosalin ovi pysyi lukossa. No Emma pomppi sitten pitkin matkustajien salonkia esitellen kaurishyppyään ja kärrynpyöriään. Jotenkin tämä liikkumisen puute pitää saada purettua.

Illalla pääsimme vihdoinkin Kielin kanavaan. Lähtiessämme matkaan kapteeni arvioi meidän olevan siellä lauantaina noin klo 21. Olimme kanavan suulla ehkä tuntia arviota myöhemmin ja ensimmäisessä sulussa klo 23 paikkeilla. Oli kokemus nähdä ison aluksen kulkevan läpi sulun kanavaan. Kaikkea se saksalainen keksiikin.

Lähtö

Alustus: Viime vuoden lomareissumme jälkeen kävi sattumalta ilmi, että Emman kaverin Siirin isä Miikka on töissä firmassa (Mannlines), jonka laiva rahtaa tavaraa Turusta Saksaan ja hän voisi järjestää meille kohtuuhintaisen kuljetuksen sinne. Olimme jo vähän suunnitelleetkin lomareissua Berliiniin ja rahtilaivakyyti sopisi siihen hyvin.

Autolomareissun pakkaaminen alkaa olla jo rutiinia. Meillä on aikaisemmilta reissuilta hioutunut pakkauslista, jota päivitämme lähinnä uusittujen varusteiden osalta. Hommaa niiden tavaroiden keräämisessä silti riittää ja jotenkin pari edellistä päivää onnistuttiin käyttämään matkan valmisteluihin, pakkaamiseen ja siivoamiseen.

Ajoimme klo 11 paikkeilla Turun satamaan ja löysimme Miikan ohjeiden avulla satama-alueelle ja oikean laivan luo. Saimmekin ajaa auton saman tien laivan yläkannelle ja ihmetellä samalla isojen koneiden touhua niiden siirrellessä kontteja laivaan. Vasta myöhemmin tajusin jännittäneeni laivalle ajamista sen verran, että perinteinen laivan sisäänajokuva jäi ottamatta. No googlettakaa vaikka hakusanalla "laiva" joku kuva. Meillä on täällä laivalla kaksi hyttiä; yksi kolmen hengen ja yksi yhden. Aino valloitti tietysti heti tuon yhden hengen hytin ja hyvä niin. Miikka varoitteli etukäteen, että laivalla ainut huvi on syöminen. Heti laivalle päästyämme tarjolla olikin jo lounas. Ja keittiön aikataulun perusteella tällä matkalla ei kyllä ehdi nälkä tulemaankaan. Miikka tuli käymään laivalla ja näytti meille paikat. Mukava yllätys; laivalla on myös kuntosali ja sen vieressä sauna. Lisäksi täältä löytyy miehistön pitämä pieni karkkikauppa. Päivä kului yllättävän nopeasti. Söimme, pelasimme korttia, söimme ja kuntoilimme. Välillä makailimme hytissä. Kapteeni antoi luvan käydä myös komentosillalla ihmettelemässä laitteita. Laivan kuntosalissa on myös juoksumatto (Tunturi T80) ja pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa sellaista. Yllättävän hyvä laite. Juoksun jälkeen kävin Ollin kanssa saunomassa ja sitten olikin aika jälleen syödä.

Italia jäi kesken...

Niin siinä vain kävi, että Italian päiväkirjan päivittäminen jäi kesken enkä jaksanut laittaa sitä kuntoon ennen seuraavaa matkaa. Pääkohdat on puuttuvista päivistä tallella, päivitän niitä tänne sitten joskus... Mutta nyt Saksaan!