ti 22.7.2008 Kotia kohti

Heräsin aamulla ennen kahdeksaa. Olin katsonut eilen netistä yhden lähellä olevan pyöräkaupan ja päätin lähteä vielä sinne pyhiinvaellusmatkalle samalla kun kävin ostamassa leipää ja tankkaamassa auton. Vaikka kuinka paljon kaikenlaista pyörätavaraa. Käteen jäi juomapullot ja satulalaukku. Lomakodissa odotti aamupalan jälkeen pitkä lista hommia. Ja totta kai mun piti vielä lähettää viimeiset kuvat ja tekstit nettiin. Viimeistelimme siivouksen, pakkasimme loput tavarat ja sitten olikin aika sulkea tämän asunnon ovi viimeisen kerran. Kaikilla oli aika haikea olo kävellessämme rinkkoinemme ja reppuinemme Flühn keskustaan raitiovaunupysäkille. Viimeiset vilkaisut tätä kaunista maisemaa. Ajoimme ratikalla keskustaan ja jatkoimme linja-autolla lentokentälle. Perillä tuntui olevan hyvin aikaa, joten istahdimme ravintolaan nauttimaan juomat. Juotuamme lähdimme etsimään lähtöaulaamme ja järkytykseksemme näimme pitkän jonon joka mateli hiljalleen passintarkastuksen ja käsimatkatavaratarkastuksen läpi. Niinpä meille tuli sitten pieni kiire. Terminaali vaikutti pieneltä, mutta tarkastusten jälkeen olikin vielä reipas siirtyminen portillemme. Ja koneeseen lastaaminen oli jo aloitettu. Juoksimme läpi ihmismerien koittaen pitää lapsetkin mukana ja ehdimme aika viime hetkellä portillemme. Onneksi moni muukin oli arvioinut terminaalissa siirtymiseen kuluvan ajan alakanttiin ja pääsimme kaikki istumaan koneessa vielä vierekkäisille paikoille. Lento meni nopeasti. Emman korviin painevaihtelu otti jälleen kovin ja nousu sekä lasku menikin häntä viihdyttäessä. Perillä Skavstassa kiirehtiminen jatkui. Rinkat ripeästi selkään ja linja-autoon. Ajoimme linja-autolla reilun tunnin matkan Tukholman City -terminaaliin. Matkan loppupuolella huomasin kännykkääni tulleen viestin Sveitsiläiseltä vaihtoperheeltämme. He olivat Tukholmassa ja olisivat tulossa Vikingin terminaaliin moikkaamaan meitä. Soitin Natachalle ja kerroin olevamme terminaalissa noin 19:30. Laiva lähtee 20:10. He lupasivat yrittää ehtiä ajoissa paikalle. Tukholmaan päästyämme etsimme taksin ja ajoimme Vikingin terminaaliin. Ajoissa perillä. Nyt helpotti. Enää ei ole kiire. Natachalta tuli viesti: He ovat tulossa, mutta ehtivät terminaaliin vasta noin 19:50. Jäimme jännittämään ehtisimmekö nähdä heitä ennen kuin on pakko mennä laivaan. He tulivat viime hetkellä. Oli mukava vaihtaa heidän kanssaan muutama sana. Molemmat perheet tuntuivat olevan aika innoissaan tästä lomailusta. Ja sitten taas rinkat ja reput selkään ja viimeinen juoksu laivalle. Ehdimme. Laivalla lapset pääsivät hetkeksi purkamaan energiaa leikkipaikalle ja söimme ensimmäisen kerran kunnolla sitten aamupalan. Nyt lapset nukkuvat suloisesti kukin omilla vuoteillaan pienessä hytissämme. Kohta pitää itsekin lopettaa ja ängetä Emman viereen hetkeksi nukkumaan. Aamulla olemme kotona.

ma 21.7.2008 Basel

Siivouspäivä. Huomenna olisi edessä paluu kotiin. Lorvailimme kunnollaa aamun. Kävin Ollin kanssa mopolla kaupassa. Lapsilla oli iso urakka kaikkien lelujen siivoamisessa. Iltapäivällä lähdimme vielä käväisemään Baselissa sanomassa hyvästit kaupungille. Kiersimme keskustaa ympäri, pysähdyimme Kühlenille juomille ja lapset kirjoittivat viimeiset kortit. Palasimme kotiin ja minä menin vielä viimeisen kerran lasten kanssa kentälle pelaamaan jalkapalloa. Tällä kertaa siellä oli kaksi sveitsiläistä pikkupoikaa isänsä kanssa ja hetken pallottelun jälkeen lapset saivat oikein pelin aikaiseksi. Suomi - Sveitsi päättyi 7-6. Me isät istuimme laidalla hurraten joukkueita ja minä takeltelin saksaksi lomatunnelmia. Sehr schön. Illalla oli edessä vielä pakkaamista. Jotenkin ne kaikki tavarat taas mahtuivat rinkkoihin ja reppuihin. Hyvää yötä, Sveitsi.

su 20.7.2008 Alsace

Aamupala oli, kuten Titta osasi pelätä, kahvia, leipää ja hilloa. Minulle maistui. Päivän ohjelmassa oli kiertelyä Alsacen alueen pikkukylästä toiseen. Eilinen ilta ja hotellimme oli hyvä aloitus tähän menneeseen maailmaan.
Aloitimme ajamalla ensin vähän pohjoiseen Obernain kylään. Suloinen paikka täynnä toinen toistaan kauneampia taloja. Kierreltyämme keskustan jatkoimme autolla viinitietä pitkin etelään. Ajoimme erilaisten pienten, kauniiden kylien läpi. Pysähdymme yhteen niistä, Dambach-la-Ville. Pieni sokkeloinen paikka. Pysähdyimme kylän keskelle ravintolan terassille välipalalle. Jatkoimme jälleen matkaa ja poikkesimme viinireitiltä hieman sivuun matkaoppaassa mainittuun Selestat:n kaupunkiin. Löysimme keskustan tuntumasta leikkipaikan. Jäimme hetkeksi leikkimään. Kaupunki ympärillä ei näyttänyt sopivan päivän teemaan, joten päätimme jättää kiertelyn väliin ja suunnistaa takaisin viinireitin pieniin kyliin. Jossain vaiheessa huomasin yhden vuoren päällä komean linnan ja poikkesimme reitiltä ylös vuoren päälle. Paikka oli Haut Koeningsbourg, 1900 -luvun alussa uudelleen rakennettu linna. Maisemat olivat komeat kuten linnakin. Laskeuduimme alas vuorelta ja jatkoimme kohti Bergheimiin etsimään jäätelöä. Kylä eli viiniturismista ja ravintolat olivat viimeisen päälle. Myös hinnoissa. Mistään ei löytynyt yksinkertaista jätskikioskia. Lähdimme siis muutaman kilometrin päähän seuraavaan kaupunkiin etsimään jäätelöä. Kaupunki oli Ribeauville. Siellä oli jälleen paljon turisteja ja vaikea löytää parkkipaikkaa. Teimme pienen kävelykierroksen kaupungin kävelykatuja ja löysimme hyvät jäätelöt. Nyt oli koko porukka aika uupunut kiertelystä, joten lähdimme ajamaan lomakotiin. Alsacesta jäi mukava muisto. Idyllistä maisemaa ja kauniita kyliä. Tämä olisi myös täydellistä seutua pyörämatkailulle. Ja paljon niitä pyöriä täällä näkyikin.
Illalla kotona Aino ja Olli riensivät lähileikkipaikalle meidän muiden jäädessä kotiin tekemään ruokaa. Aino ja Olli tulivat viime hetkellä aivan hikisinä syömään. He olivat tavanneet lähialueen lapsia leikkipaikalla ja leikkineet heidän kanssaan. Aino oli opettanut heille vähän suomea ja päässyt jutteleman muutaman sanan englantiakin. Ja kivaa oli ollut.

la 19.7. Strasbourg ja Mittelbergheim

Eilen illalla perhedyimme pikaisesti naapurin tarjontaan ja tuli sellainen olo, että ehkä Ranskan puolella voisi viettää parikin päivää. Ajoimme aamulla suorinta tietä Strasbourgiin. Olimme lukeneet kaupungista hyvää, mutta jotenkin vain mielikuvana kummitteli näky virkamiehiä kuhisevasta kylmän teräksisestä kaupungista. Tuoreen matkaraamatun opastamana jätimme auton reilusti keskustan ulkopuolelle parkki + raitiovaunu -alueelle. Keskustaan päästyämme näimme miksi kirjassa suositeltiin jättämään auto kauemmas. Jonot keskustan parkkipaikkoihin olivat pitkiä.
Ensimmäisenä piti löytää turisti-info ja kunnon kaupungin kertta. Matkalle osui Place Gutemberg ja sillä ollut karuselli. Piti jäädä hetkeksi pyörimään. Info löytyi ja sinne päästyämme päätimme jo varata hotellihuoneen ensi yöksi. Olin katsonut etukäteen LP:n kirjasta kivan kuuloisen hotellin Alsacen viinireitin varrelta. Mittelbergheimissa oleva Hotel Gilg. Pyysimme turisti-infoa soittamaan ja kysymään huonetta. Saimme varattua ja maksettua saman tien huoneemme (piti ottaa kaksi, kun on niin iso perhe ja pieni hotelli). Samalla saimme infosta myös kaupungin kartan kävelyreitteineen. Istahdimme keskustan tuntumaan ravintolan terassille lukemaan karttaa ja miettimään päivän reittiä. Siihen mennessä näkemämme oli ollut aivan muuta kuin ennakkoluulomme oli antanut odottaa. Kaunis kaupunki. Mutkaiset kadut ja paljon hyvän näköisiä ravintoloita. Suunnittelimme kävelyreitin ja lähdimme kävelemään. Pysyimme reitillä varmaankin muutaman korttelin verran kunnes eksyimme uteliaisuuttamme jossain risteyksessä ja vähän ajan päästä olimme jo valmiit heittämään suunnitelmat sivuun. Tätä kaupunkia piti nauttia vain kuljeskelemalla minne tuuli vie. Hetken vaeltelun jälkeen päädyimme Katedraalille. Rakennus on komea niin ulko- kuin sisäpuolelta. Ainolla oli ennen lomareissullemme lähtöä yksi toive; hän haluaisi itsestään samanlaisen muotokuvan kuin Emmasta piirrätettiin jollain toritaiteilijalla viime kesänä. Katedraalin aukiolla oli rivi piirtäjiä ja Aino sai kuvan itsestään. Nälkä yllätti ja oli etsittävä sopiva ruokapaikka. Kaupunki tuntuu pursuavan mukavan näköisiä ravintoloita, mutta etsiessä yksikään ei tahdo kelvata. Muisitimme aiemmin päivällä näkemämme kivan näköisen, pienemmän kujan varrella olleen ravintolan L' Epicerie. Suunnistimme sinne nauttimaan maukkaita leipiä hyvien juomien kera. Olemme jutelleet välillä lapsille siitä, miten matkoilla on mukava kokeilla sellaisia juttuja joita ei muuten saa tai tule nauttineeksi. Aino on nyt innostunut tilaamaan ravintolassa "jotakin paikallista". Välitän tämän toiveen aina tarjoilijalle. Jotkut ovat jääneet epätoivoisina pohtimaan mitä ihmettä pitäisi tarjota toisten tietäessä heti ehdottaa jotakin, jonka nimeä en pysty itsekään toistamaan. Tälläkin kertaa laseihin tuli jotakin hyvää. Paikka oli mukava ja lounas venähti vähän pitkäksi.
Monta asiaa jäi näkemättä, mutta meillä oli mukava päivä Strasbourgissa. Lopuksi oli vain jätettävä kaupungille hyvästit ja palattava raitiovaunulla autollemme. Ajoimme kaupungista ulos ja moottoritietä pienen matkan etelään. Isolta tieltä oli vain muutaman kilometrin poikkeama Mittelbergheimiin, mutta perillä tuntui kuin olisimme siirtyneet pari - kolmesataa vuotta ajassa taaksepäin. Pieni hiljainen kylä, jossa oli yksi ulospäin upean näköinen ravintola ja hotellimme. Kylässä on matkaoppaamme mukaan 620 asukasta. Katukuvan perusteella vähintään joka toisen täytyy olla viininviljelijä. Joka talon edustalla oli jonkinlainen suvun vaakuna ja maininta viinistä. Hotellimme oli upea. Talo on rakennettu 1614. Sen sisäpihalla oli keittiö, josta nousi tappavan hyvä tuoksu huoneisiimme. Huoneet olivat pienet. Puupanelia ja vanhaa kalustetta. Joka paikka huokui aikaa. Lähdimme vielä iltakävelylle ihailemaan kylää ja etsimään paikkaa, jossa voisimme istahtaa lasilliset paikallista herkkua. Kävelillme pienen kierroksen hiljaisia kujia. Ja kylän laidoilla viiniviljelmiä. Kylän ainut auki oleva ravintola (hotellimme lisäksi) oli viimeisen päälle tähdillä varustettu täyshoitola, joka ei varsinaisesti kaivannut meitä asiakkaikseen. Heti astuttuani sisään totesimme olevamme väärässä paikassa ja hovimestari opasti meitä mitä kohteliaimmin etsimään juomamme toisaalta. Palasimme hotellillemme, jossa ostin pienen pullon paikallista viiniä huoneeseen. Lapset linnoittautuivat sängylle katsomaan telkkarista Simpsoneita (ranskaksi dubattuna, totta kai). Titta ja minä istuimme lattialla matkaoppaan, alueen kartan, oluen ja viinin kera ja suunnittelimme huomista päivää.

pe 18.7. Mulhouse ja Colmar

Asumme aivan Ranskan rajalla, joten olihan sillekin puolelle mentävä käymään. Päätimme lähteä ajelemaan pikkuteitä viereisen Leymenin kylän kautta Alsacea pohjoiseen Mulhouseen. Mulhousessa oli kaunis vanha kaupunki. Tänne päästyämme alkoi tulla sellainen olo, että ehkä täällä Ranskassakin olisi hyvä olla joku matkaopaskirja mukana. Kysyimme turisti-infosta paikalliset kirjakaupat ja kävelimme niihin etsimään Lonely Planetin Ranskan kirjaa. Ei yhdessäkään. Eikä ylipäätään mitään englanniksi. Ranskaksi olisi vaikka mitä. Kävellessä tuli nälkä. Kaupungin mutkaisilla kujilla olevat ravintolat näyttivät hyviltä ja pysäyhdyimme yhteen syömään. Jatkoimme matkaa isompaa tietä pitkin Colmariin. Kaupunki on yksi suurempia nähtävyyksiä alueella ja sen huomasi ihmisten määrästä. Etsimme melkein tunnin parkkipaikkaa. Vanha kaupunki oli aivan piukkana ihmisiä. Siellä oli jotkut markkinat. Myyntikojuja joka puolella. Aurinkolaseja, vaatteita, pan-huiluja ja meteliä. Sen mitä kaiken tämän keskeltä näimme itse kaupunki näytti erittäin kauniilta. Mutta se markkinatouhu oli niin raskasta, että ahdisti. Turisti-info löytyi kyselemällä paikallisilta tietä. Saimme taas listan kirjakaupoista ja kävimme jokaisessa toteamassa osaavamme vääriä kieliä. Ranskaksi olisi kyllä. Colmar jäi vähän kesken. Siellä ei vain halunnut olla kun joka paikka oli täynnä krääsänmyyjää. Tolkuton matkaoppaan etsiminen sai vihdoinkin onnellisen lopun päätettyämme palata yöksi takaisin Baseliin ja koittaa ehtiä vielä samana iltana siellä kirjakauppaan hakemaan matkaraamatun Ranskan painoksen. Ajoimme moottoritietä suoraan Baseliin, jossa Titta juoksi kirjakauppaan ostoksille. Ehti ajoissa ja kirja löytyi. Ajoimme illan päätteeksi noin kilometrin päässä lomakodistamme olevaan ravintolaan iltaoluille. Mukava paikka pienen kylän raitilla. Jonkun aikaa mesottuamme viereisestä pöydästä nuori mies kääntyi puoleemme ja sanoi selvällä suomella ilahtuneensa kuulleensa suomen kieltä. Mies oli Baselin jääkiekkoseurassa pelaava Lassi Laakso. Hän kertoi asuneensa muutamat ensimmäiset vuodet Suomessa ja muuttaneensa sen jälkeen vanhempiensa kanssa Sveitsiin. Ja nyt kiekon perässä Baseliin. Aino ja Olli sekosivat välittömästi kuullessaan jonkun oikeasti merkittävän henkilön - siis jääkiekkoilijan - istuvan viereisessä pöydässä. Aino rohkaistui lopulta hakemaan nimikirjoituksen. Hän liimaa sitä parhaillaan oman päiväkirjansa väliin.
Seuraavaksi siirryn takapihalle oluen ja sikarin kera tutustumaan Alsacen alueeseen. Huomenna vuorossa ainakin Strasbourg. Ehkä jotain muutakin.

to 17.7.2008 Basel

Tänään vietimme jälleen vähän rauhallisemman päivän. Eilen illalla katsomamme sääennuste piti paikkansa. Vettä satoi heti aamusta. Söimme rauhassa aamupalaa, lapset leikkivät ja minä kirjoitin eilisen päiväkirjaa. Puolenpäivän jälkeen lähdimme ajelulle St Jakobs Parkiin. Olli oli toivonut pääsevänsä sinne katsomaan vähän ennen lomareissumme alkua päättyneiden jalkapallon em-kisojen yhtä peliareenaa. Stadionille ei valitettavasti päässyt katsomaan, mutta aidan raosta näimme sentään vähän nurmikkoa. Stadionin alla on todella iso ostoskeskus. Menimme sinne pyörimään kaupasta toiseen. Päästyämme takaisin maan pinnalle keli oli parantunut. Päätimme ajaa Baseliin, jonka keskustaan emme ole vielä alkuunkaan kyllästyneet. Jätimme auton hieman keskustan ulkopuolelle ja kävelimme tutuille kaduille katselemaan elämää. Tänään ei tullut paljoa kuvattua, kun nämä nurkat on jo kuvattu ja oli ihan mukava vain olla ja ihmetellä. Muutama päivä aikaisemmin löysin turisti-infon tuntumasta pienen second-hand shopin, josta ostin itselleni hupparin. Siellä oli myös muita mukavia vaatteita ja palasimme sinne nyt koko porukalla katselemaan. Lähes ilmaiseksi hyviä vaatteita. Pakkohan niitä on ostaa.
Aurinko paistoi jälleen, mutta tiesimme jo kaiken olevan täällä vain väliaikaista, joten istahdimme oluelle nauttimaan kaupunkinäkymää kun se ei ollut vielä niin märkä. Oluen kyytipojaksi sai ravintolan vierestä erilaisia herkullisia makkaroita ja ranskiksia. Toisinaan mikään ei ole parempaa kuin kylmä olut ja suolainen syötävä. Juomasyömätauon jälkeen lähdimme pyörimään kaupungille etsien yhtä kauppaa, jossa Aino kerran näki yhden hyvännäköisen kellon. Kenelläkään ei ollut ihan varmaa tietoa missä päin se kauppa on ja oliko se tällä vai toisella puolella jokea. Välillä kunnon sadekuuro pysäytti meidät kuten muutkin seisoskelemaan kaupan oviaukolle odotellen parempaa. Sateen tauottua jatkoimme kiertelyä. Lopulta löysimme Swatch-kaupan, jonka valikoima ei jättänyt toivomisen varaa. Aino osti kauniin ja hänelle sopivan kellon. Olimme kävelleet ihan tarpeeksi välipäiväksi ja päätimme palata kotiin. Perillä lapset saivat katsoa jälleen tietokoneelta leffaa ja minä lähdin lenkille. Ilma oli mukavan kostea päivän sateiden jäljiltä eikä tuullut juuri lainkaan. Kiersin jo tutuksi tulleita kyliä. Toivottavasti mun surkeaan muistiin jää edes joku kuva näistä pätkistä.

ke 16.7.2008 Bern

Herätyskello herätti aamulla klo 7:45. Reipas aamiainen ja lapset autoon. Lähdimme ajamaan Berniin. Perillä ajoimme suoraan vanhan kaupungin keskustaan ja löysimme parkkipaikan Bundeshäuserin vierestä. Vaihteeksi oikein kaunis päivä. Kävelimme ensin pienen pätkän vain ihaillen kaupunkia. Päädyimme rautatieasemalle, jonka turisti-infosta saimme kaupungin kartan. Titta oli lukenut matkaraamatustamme, että viereisestä kauppahallista saa kohtuuhintaista purtavaa. Niin sai. Otimme päivän ohjelmaksi matkaraamatun kaupunkikierroksen. Viisi kilometria katseltavaa. Kierros oli hyvä. Kauniita maisemia jokirannassa ja pienemmillä kaduilla. Pitkä kipuaminen joen toisella puolella olevalle Rosengartenille kannatti. Sieltä oli todella komeat näkymät kaupunkiin. Rosengartenilla oli myös pieni leikkipaikka, jossa lapset saivat rentouttaa kävelystä väsyneitä jalkojaan juoksemalla ympäri laitteita. Palasimme keskustaan. Olemme katselleet vastaan tulleista kellokaupoista Titalle uutta kelloa ja nyt se löytyi. Sellainen sveitsiläinen rautatieaseman kello. Kiertelimme vielä jonkin aikaa keskustaa ja muutamia kauppoja. Olli osti reissun viimeisen Playmobil -laatikon, skeittiparkin. Lopuksi palasimme vielä Bundeshäuserin edessä olevalle torille, jossa lapset saivat juoksennella itsensä märiksi torin hauskoissa suihkulähteissä.
Paluumatka kotiin sujui illalla ripeästi, kun ei ollut ruuhkaa. Emma nukahti loppumatkasta autoon. Ollilla ja Ainolla oli kiire päästä kasaamaan uusin Playmobil. Kotiin päästyämme laatikko olikin tuota pikaa auki ja skeittipuistossa oli hurjat karkelot. "Kato isä! Kato!"

Lasten suusta

Olli kertoi tänään Bernissä (päiväkirja tulee, kun jaksan kirjoittaa) nähneensä naisen, joka odottaa vauvaa. Se, että nainen on lihava ei välttämättä tarkoita sitä, että odottaa vauvaa. Olli kertoi, että sen erottaa siitä, että tissit heiluu enemmän. Ne on täynnä maitoa sitä vauvaa varten.

Annamme pojan jatkaa empiirisiä tutkimuksiaan.

ti 15.7.2008 Basel Zoo

Emma 3 v. Herätimme Emman aamulla laulamalla Paljon onnea vaan. Emma oli jo muutaman päivän ajan suunnitellut omia synttäreitään: Hänelle lauletaan aamulla, sitten hän saa punaisen lahjan ja hän pukee mekon päälle. No paketti ei ollut punainen, mutta muuten meni kuten neiti oli suunnitellut. Aino halusi käydä aamulla kaupassa ostamassa Emmalle kaakaota. Alunperin hän olisi halunnut mennä kauppaan yksin, mutta kilometrin matka sinne olisi vienyt liikaa aikaa, joten mä kuskasin hänet sinne skootterilla. Annoin rahat kouraan ja pyysin ostamaan leipää, pari sämpylää ja kaakaota. Ainon kauppareissun ajaksi lähdin kiertelemään skootterilla lähiympäristöä. Ajoin ensin pienen matkaa Baseliin päin ja takaisin. Tyttöä ei näkynyt vielä kaupan ulkopuolella, joten koukkasin Flüh:n keskustasta Ranskan puolelle ja kävin katsomassa miltä raja näyttää. Siellä on yksi kyltti joka kertoo valtakunnan vaihtumisesta. Muuten näytti samalta kuin muihinkin suuntiin. Palasin kaupalle eikä neitiä näkynyt vieläkään. Menin sisälle kauppaan. Aino seisoi kauppajonossa pelkkien sämpylöiden kanssa. Hän ei ollut löytänyt kaakaota (kun täkäläisessä kaupassa ei ole sitä kolmen metrin maitohyllyä kuten Suomessa) ja leipä oli unohtunut, kun hän oli jäänyt murehtimaan sitä missä sämpylät punnitaan. (Niitä ei punnita, vaan kassa tietää kappalehinnan.) Kiersimme yhdessä kaupan ja keräsimme puuttuvat. Palasimme lomakotiin nauttimaan aamiaista.
Emman synttäreitä juhlistaaksemme olimme päättäneet viettää tämän päivän Baselin eläintarhassa. Tänään paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta heti aamusta lähtien, joten kelikin oli sopiva. Pakkasimme itsemme raitiovaunuun ja ajoimme eläintarhan pysäkille. Nähtävää riitti. Baselin eläintarha on Sveitsin suurin omassa lajissaan. Vaikka paikka on ihan kävelymatkan päässä keskustasta se on mukavasti omassa rauhassaan. Päivänsankari riensi punainen mekko hulmuten paikasta toiseen ja välillä, kun tarpeeksi pelotti, meidän syliin. Emma kertoi heti aluksi haluavansa nähdä apinat ja loppupuolella kierrosta istuimme pidemmän tovin apinatalossa katselemassa serkkujemme touhua.
Eläintarhassa vierähti viitisen tuntia ja sen jälkeen kaikilla oli nälkä. Ajoimme raitsikalla takaisin kotiin syömään. Illemmalla minä lähdin vielä juoksulenkille katsomaan Mariasteinin seutuja. Aurinko paistoi ja ilma oli lämmin. Oli todella hieno lenkki.

Lasten suusta

Paikka: Ravintola Lily's Stomach Supply (Basel)
Aika: 14.7.2008

Aino: Mitä lasku teki?
Titta: 65 frangia.
Aino: Selvä. Mä en tee lapsia.

ma 14.7.2008 Basel

Tänään oli ohjelmassa Kleinbasel, eli joen pohjoinen puoli. Tällä puolella asui aikoinaan köyhempi sakki, jonka takia alue sai pikku-liitteensä. (Ja sai se jotain muutakin; Mittlere Brücken (silta) rikkaalla puolella on talon kulmassa veistos, jossa kuningas näyttää kieltä köyhälle puolelle.) Aamupäivän mittaan keli parani ja pääsimme taas nauttimaan auringon paisteesta. Tämä pohjoispuoli on rakennuksiltaan vähän eri näköinen. Enemmän ruutukaavassa. Kivan näköistä seutua tämäkin. Löysin vihdoinkin suutarin, joka osasi liimata uskollisen matkakassini revenneen tarranauhan takaisin paikalleen. Taas pysyy tavarat sisällä. Suutarissa katselimme myös Victorinoxin linkkuveitsiä ja tuli mieleen, että tuollaisethan olisivat lapsille kivat muistot. Molemmat olivat niistä kovin innoissaan. Valitettavasti vain suutarilla ei ollut juuri niitä malleja, mitä lapset halusivat. Jatkoimme kävelykierrostamme poiketen välillä kauppoihin. Lounastimme Ruckstuhlien suosittelemassa ravintolassa Lily's Stomach Supply (Rebgasse 1). Herkullista intialaista. Ja välillä piti hakea suklaapuodista jälkipalaa. Päädyimme jokirantaan ja palasimme Grossbaselin puolelle. Osuimme linkkuveitsiä myyvään kauppaan, josta Aino ja Olli ostivat veitsensä. Titta tiesi jonkun lasten leikkipaikan, josta Ruckstuhlitkin olivat kirjoittaneet jotain meille. Kuljeskelimme keskustaa pitkin poikin kohti tuota paikkaa. Harmiksemme se oli kiinni ja tulee olemaan koko kesän. Palasimme takaisin ydinkeskustaan ja otimme ratikan kotiin. Olimme kerrankin ajoissa kotona ja keli oli hyvä, joten pääsimme toteuttamaan Ollin ja Ainon yhden toiveen. Menimme läheiselle kentälle pelaamaan jalkapalloa. Asunnoltamme alta kilometrin päässä on kiva leikkipaikka, jonka vieressä on hyvä tekonurmikenttä. Menimme sinne potkimaan palloa ja Emma sai touhuta leikkipaikan puolella.

su 13.7.2008 Basel

Nukuimme pitkään ja heräsimme pitkään. Lapset leikkivät leluilla ja Titta köllötteli sängyssä lukien kirjaa. Mä etsin netistä ja LP:n matkaoppaasta sopivaa majoitusta Zürichistä, jos menisimme sinne jossain välissä pariksi päiväksi ihmettelemään. Ennen puolta päivää puin juoksukamppeet päälle ja lähdin lenkille tutustumaan asuntomme vierestä nousevaan kukkulaan. Ruckstuhlit jättivät meille alueen kartan, jonka perusteella kukkulan läpi kulkisi polkuja ja päätin yrittää löytää reitin kukkulan yli takaisin Flühn keskustaan. Korkeuserot on vähän toista kuin meillä. Puuskutin ylämäkeen ajatellen, että alamäki onkin sitten kevyttä jolkottelua. Ei ollut, kun alamäki oli kapeampaa polkua ja niin jyrkkää, että sai jarrutella kunnolla. Kerran otin muutaman metrin persliukua, kun märkä savimaa luisti alta. Mutta maisemat kukkulan päällä olivat komeat.
Hyvän matkaa iltapäivän puolella lähdimme Baseliin katsomaan miltä Münster (kirkko) näyttää sisältä. Ilma oli aika viileä ja sateinen. Ajoimme raitiovaunulla keskustaan ja kävelimme sunnuntaihin vähän hiljentyneen kaupungin läpi kirkolle. Kirkon parasta antia oli kipuaminen torniin. Mun pää ei kestänyt ylös asti kapuamista, mutta Titta, Aino ja Olli kävivät toisen tornin ylimmällä tasantella saakka. Mulle riitti ensimmäinen katselutasanne ja muutaman kuvat sieltä. Kun kirkko oli kierretty pyörimme hetken keskustassa ja päädyimme lempikadullemme Steinenvorstadt. Istahdimme Kühlin -ravintolaan lasillisille. Keli oli edelleen huono, joten oli kiva istuskella kadun vierellä suojassa ja nautiskella hyvää olutta.

Nokia Sports Tracker

Nokialla on hieno palvelu Sports Tracker. Kännykällä ja GPS -mokkulalla voi tallentaa reitin ja lähettää sen heidän sivuilleen, jossa kuljettu reitti liimataan Googlen kartalle. Ja matkalta (kännykällä) otetut kuvat saa sinne myös. Mä kävin eilen pienellä lenkillä ja tässä tulos.

Taas toimii

Picasa on taas kunnossa. Lisäsin sinne edellispäivän juustokierroksen kuvat ja ma 7.7.2008 Tukholmassa otetut kuvat.

Teknisiä ongelmia

Googlen Picasa -albumeissa on jotain häikkää. Kuvien lataaminen sivustolle ei juuri nyt onnistu. Lisään niitä sinne taas, kun onnistuu.

la 12.7.2008 Appenzell, Sankt Gallen, Rheinfall

Sade jatkuu. Aamulla tihutti välillä vettä ja sääennuste lupasi sadekuuroja koko maahan. Tänään voisi siis vaikka istua vähän autossa. Valitsimme päivän ohjelmaksi koilisnurkan. Aloitimme ajamalla vajaa kaksisataa kilometriä Appenzellin kylään, joka on kuuluisa juustoistaan. Perillä TomTom opasti meidän turisti-infoon, josta saimme hyvän vinkin kysellessämme jotain paikkaa jossa voisi nähdä juuston valmistamista: Appenzellista muutama km etelään, Weissbadissa paikallinen juustoukko tekee juustot viereiselle hotellille ja siellä pääsee katsomaan ihan vierestä miten homma hoituu. Isommat valmistajat ovat vain tehtaita. Kiertelimme kuitenkin ensin vähän Appenzellin kaunista keskustaa. Ja kävimme tietysti juusto-ostoksilla kunnon juustokaupassa. Tuoksu oli muhkea jo kymmenen metriä kaupan oven ulkopuolella ja juustot näyttivät herkullisilta. Sopivan hetken tullessa korkkaamme eilen ostamamme paikallisen punkun (rypäleet kasvaneet kivenheiton päästä lomakodistamme) ja herkuttelemme.
Weissbadissa hotelli Hof:n takana on pieni mökki, jossa juustomestari tekee herkkuaan. Paikka näytti hiljaiselta, mutta kokeilimme ovea. Se oli auki. Sisällä oli vanha mies vanhat kuteet päällä toivottamassa meidät tervetulleiksi. Hän oli laittanut tuntia aikaisemmin tulen hellalle ja keittänyt maidon. Kohta pitäisi alkaa erottamaan heraa liemestä. Tämä oli kuin Appenzellerin vastine joulupukille. Olimme Appenzellerin Korvatunturissa. Aluksi paikalla ei ollut muita kuin me. Kerroin Ainon mieltymyksen juustoihin ja tämä juustoukko innostui ylistämään nuorisoa, jolle kelpaa muukin kuin markkinahumu. Samalla tuli haukutuksi kaikki juustotehtaat ja markkinavoimat. Äijä puhui paljon, mutta sen verran selvää saksaa, että pysyin suurin piirtein kärryillä. Sitten hän haki takahuoneesta lautasellisen maistiaisia. Jumalaisen hyvää juustoa. Tehty viisi viikkoa sitten samassa tuvassa. Oli aika rueta hommiin. Kuparikattilassa oli tuntia aikaisemmin puuhellalla lämmitettyä maitoa 96 litraa. Ukko upotti leveän lapion siihen ja näytti kuinka rasvainen hera hyllyi pinnalla. Hän alkoi hämmentämään soppaa ja pyysi Ainoakin välillä lapion varteen. Ja juttu jatkui. Nyt mentiin niin syvälle meijerisanaston puolelle, että en ymmärtänyt välillä paljoakaan. Mutta jotain sentään. Ja Aino oli korva tarkkana kuuntelemassa suomennostani. Pikku hiljaa mökkiin ilmestyi muutama muukin turisti ja he pääsivät juoneen nopeasti kiinni ukon kertoessa lyhyesti miten työ oli siihen mennessä edennyt. Aina uusien uteliaiden ilmestyessä ukko kävi hakemassa takahuoneesta lisää maistiaispaloja. Välillä piti maistaa herasta siivilöityä lähes rasvatonta maitoa. Oli kuulemma hyvää. Minusta se maistui lämpimältä rasvattomalta maidolta. Ja sitten kauhottiin herat muotteihin. Tuosta vajaasta sadasta litrasta maitoa saatiin 16 reilun kämmenen kokoista juustokiekkoa, jotka jäivät tippumaan ja odottamaan suolaliuoskäsittelyä. Koko tämä show oli ilmainen eikä kenellekään tultu myymään mitään. Osa lähti lopulta jatkamaan matkojaan toivotellen hyvät viikonloput ja osa jäi vielä juttelemaan ukon kanssa. Yksi sveitsiläinen kysyi olisiko ukolla myydäkin juustoa ja totta kai oli. Yksi tahko 13 frangia eli alta kympin euroopan rahassa. Pakkohan se oli ostaa. Oli se niin hyvää. Nyt se kiekko odottelee tuolla jääkaapissa muiden herkkujen kanssa.
Tulipa pitkä juttu juustomaasta. No tällaisiin paikkoihin ei eksy ihan joka päivä. Tai vuosi.
Jatkoimme matkaa Sankt Galleniin. Sadekuurot jatkuivat. Perillä keli oli vähän selkeämpää ja pääsimme kiertämään kaupunkia. Tätä paikkaa oli hehkutettu matkaoppaassamme ja Ruckstuhlitkin kehottivat käväisemään täällä. Johtuiko sitten lauantain hiljaisuudesta tai mistä, mutta meitä tämä paikka ei säväyttänyt mitenkään ihmeemmin. Täällä on kuulemma komea kirkko. Kävimme ulkopuolella ja jopa ainut harras kristittymme Aino totesi paikan vain rumaksi, joten jätimme sen siihen. Kiertelimme vielä vähän vanhaa keskustaa, kävimme syömässä kebabit ja kävelimme autolle.
Aika jatkaa matkaa. Seuraavaksi ohjelmassa oli Rheinfall, "Europe's largest waterfall". Hurjan kokoinen putous. Paikalle oli vielä rakennettu hyvät katselutasanteet, joista pääsi ihailemaan veden voimaa. Yllättävintä itselle oli se, miten paljon vesi voi pitää melua. Lasten kanssa oli kiva miettiä sitä, miten se vesi, jossa Baselissa eilen vilvoittelimme tulee kaikki tämän putouksen läpi. Ja sitä tulee paljon.
Ajaessamme kohti putouksia murehdimme vähän mahtaisiko Emma nukahtaa autoon, jolloin yöuni saattaisi viivästyä. Lähtiessämme putouksilta kohti lomakotia ajattelimme, että nyt tyttö saa nukahtaa ja kannamme sitten nukkuvana kotiin. Matkaa oli kuitenkin puolitoistasataa kilometriä ja lähtiessä kello oli jo yli kahdeksan illalla. Eihän hän ollut nukkunut päiväuniakaan, joita hänen on ollut tapana ottaa nyt lomareissumme aikana. Paluumatka olikin sitten Emman show. Hän höpötteli takapenkillä hyvätuulisena kaiken maailman puheluita mummille ja Pekalle ja viihdytti itseään vänkäämällä vastaan kaikesta, mitä Olli sanoo. Olli: "Mä en jaksa enää vängätä vastaan." Emma: "Jaksatpas!" Neiti nukahti viimeisellä kilometrillä ennen kotia. Nyt kaikki nukkuvat ja huomenna on rauhallisempi päivä.

pe 11.7.2008 Basel

Tänään Olli pääsi kanssani skootteriajelulle käydessämme aamulla hakemassa lähikaupasta parin päivän ruoat. Aurinko paistoi aamulla pilvettömältä taivaalta ja päätimme lähteä aamiaisen jälkeen kiertämään Baselin turisti-infon opaslehtisestä katsomamme rantakierroksen. Ajoimme raitiovaunulla keskustaan ja lähdimme kierrokselle. Alkumatkan kuljimme osittain tuttuja katuja, mutta ei haitannut yhtään. Keskusta on kaunis ja siellä tulemme pyörimään vielä toistekin. Varsinainen kierroksemme alkoi kävelyllä Münnsteristä itään jokea seuraten. Tällä suunnalla oli vähän hiljaisempaa kuin ydinkeskustassa ja rakennukset olivat todella kauniita. Kiertelimme reitin mukaisesti paperimuseolle saakka. Siellä teimme pienen ylimääräisen lenkin etsien turisti-infon mainitsemaa lasten leikkipaikkaa. Löysimme viimein paikan, mutta valitettavasti siellä oli rakennustyöt vielä kesken. Näyttäisi syntyvän hyviä teematelttoja kivan näköiseen ympäristöön. Jäimme leikkipaikan lähellä olleen ravintolan terassille nauttimaan lasilliset raikastavaa juomaa. Sääennusteen lupaamista pilvistä ja sateista ei ollut tietoakaan. Aurinko paistoi ja ilma oli kuuma. Jatkoimme joen yli veneellä. Tämä oli hauska kokemus. Joen laidalta toiselle oli vedetty vaijeri, johon vene oli kiinnitetty ja vene kulki joen yli virtauksen voimalla. Joen toiselle laidalle päästyämme jäimme hetkeksi katselemaan uimareita, jotka lilluivat alavirtaan vaatesäkkeineen. Homma näytti niin kivalta, että minun oli riisuuduttava kalsareilleni ja palattava pienen matkaa yläjuoksulle päin. Loikkasin yhden uimarin perässä venelaiturilta veteen. Se oli lämmintä. Ja virta mukavaa. Kelluin hetken aikaa virrassa ja uin takaisin rannalle kohtaan, jossa Titta ja lapset kastelivat jalkojaan. Tässä kohtaa joen ranta oli loiva ja pohja pyöreää kiveä. Lapset pystyivät kävelemään veteen polvia myöden. Otimme muutaman kiven matkamuistoksi. Uinti teki hyvää.
Palasimme jokirantaa myötäjuoksuun Mittlere Brückelle (silta). Sieltä teimme pienen koukkauksen Claraplatzille ja kävimme myös tavaratalossa ostamassa vähän lisää Playmobileja ja välipalaa. Tullessamme tavaratalosta ulos keli oli muuttunut. Katu oli märkä ja taivas raskaan pilvinen. Käännyimme takaisin kohti keskustaa. Kävelimme muutaman kaupan kautta raitsikkapysäkille. Ostimme Ollille Sveitsin vähän aikaa sitten päättyneiden jalkapallon EM-kisojen fanipaidan. Hän halusi ostaa myös Niklakselle samanlaisen tulijaisiksi. Paikoitellen satoi, mutta selvisimme kastumatta. Päästyämme raitiovaunuun ja kohti kotia sade yltyi kunnolla. Välillä vettä tuli niin paljon kuin katu jaksoi niellä. Ja ukonilma läheni. Yhdessä vaiheessa salama löi aivan lähellä ja lujaa. Komea ääni. Perillä vedimme sadetakit päälle ja kiiruhdimme takaisin lomakotiin. Mutta kyllä piti kiittää päivän keliä siitä, että saimme nauttia lähes koko kävelykierroksemme kauniissa auringonpaisteessa. Niin hieno päivä, että lopun ukkossade oli oikeastaan vain hauska lisä. Kotona vaihdoimme kuivaa päälle ja lapsilla oli kiire leikkimään uusilla leluilla. Itsellekin oli ihan mukava hetki köllötellä sohvalla ja lukea lehteä heidän touhutessa ala- tai yläkerrassa.

to 10.7.2008 Maauimala Arlesheimissa ja Solothurn

Ruckstuhleilla on skootteri. He kertoivat siitä vasta juuri ennen tänne tuloamme mainiten vain, että sellainenkin on käytössä. Tänään otin pelin käyttöön ja ajoin lähikauppaan ostamaan aamiaisleipää. Tuollainen skootteri on kyllä aika veikeä peli. Olli oli aivan innoissaan kuullessaan siitä. Hän haluaa ehdottomasti joskus kyytiin.
Päivä näytti hyvältä (kuten ennustusten mukaan oli lupa odottaakin). Päätimme lähteä Ruckstuhlien suosittelemaan uimapaikkaan Arlesheimiin (reilu 10 km). Julkisilla kulkuneuvoilla sinne matkustaminen olisi liian vaivalloista, kun kaikki linjat menevät vain kohti Baselia. Nyt pitäisi päästä poikittain. Menimme autolla. Meillä on käytössä suht uusi Citroën C8 tila-auto. Auton ja avaruussukkulan yhdistelmä. On tilava. Ja mukava ajaa. Viime vuoden karttatyöskentelystä viisastuneena ostin meille hyvissä ajoin ennen reissua kännykän kanssa toimivan GPS-vastaanottimen. Ohjelmana TomTom. Matkustaminen on nyt paljon mukavampaa, kun Titan (ja mun) ei tarvitse keskittyä kartan lukuun ja ihmetellä joka risteystä. Känny kertoo, kun käännös on tulossa (ja vieläpä etukäteen ;-) ja kertoo toisinaan jopa mitä kaistaa pitäisi ajaa. Siis TomTom vei meidän Hofstettenin, Ettingenin ja Aeschin läpi Arlesheimiin. Varsinkin ensimmäinen kylä Hofstetten oli kaunis läpiajettava. Sinne voisi joskus vaikka pyöräillä nauttimaan olut paikallisen ravintolan terassilla.
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila oli liki 30 astetta. Uimapaikka oli upea. Sveitsiläisellä viimeistelyllä lapsille tehty nautinto. Erilaisia altaita, liukumäkiä ja kunnon viheralue ympärillä. Ja upea leikkipaikka, jonne emme ehtineet koko päivän aikana, kun vedessä oli niin kivaa.
Uinnin lomassa lueskelin välillä Lonely Planetin opasta ja mietin mitä muuta tänään voisi vielä tehdä. Päätimme lähteä tutustumaan vielä noin tunnin ajomatkan päässä olevaan Solothurnin kaupunkiin. Käskin TomTomia suunnittelemaan meille moottoriteitä välttelevän reitin. Ajoimme parikymmentä minuuttia pitkin maaseudun pikkuteitä. Tiet olivat mutkaisia ja niin kapeita, että vastaantuleva auto pääsi vaivoin ohi jomman kumman pysähtyessä pientareen puolelle. Maisemat olivat komeita, mutta tätä menoa matka olisi kestänyt tunteja. Pyysin Tompalta nopeampaa reittiä ja hetken kuluttua ajoimmekin jo moottoritieä pitkin vauhdilla kohti määränpäätä. Solothurnin vanhakaupunkia kehuttiin oppaassa ja oli todellakin käynnin arvoinen. Muuhun ympäristöön rankasti ylimitoitettu kirkko ja pieniä mutkittelevia kujia. Herkuttelimme jäätelöä ja suklaakaupasta kunnon herkkusuklaata. Löysimme Ainolle vihdoinkin uudet sandaalit paikallisesta urheiluliikkeestä. Titta kertoi Emmalle tänään lähenevistä synttärijuhlista. Emmalla on jo syntymäpäiväsuunnitelmat selvät: Hän saa punaisen paketin, hän pukeutuu mekkoon ja sitten me laulamme hänelle.
Kierreltyämme vanhan kaupungin palasimme autolle ja TomTom vei meidät nopeinta reittiä takaisin lomakotiin. Perillä kaikilla oli jo kova nälkä. Grillasimme wursteja ja niiden kylkeen röstiperunoita ja hapankaalia. Oli herkullista. Nyt hyvin syötetyt ovat ylhäällä lukemassa iltasatua. Huomiseksi on luvassa vettä ja ukkoskuuroja, joten pitää keksiä jotain siihen sopivaa ohjelmaa.

ke 9.7.2008 Basel

Aamulla emme pitäneet kiirettä mihinkään. Lapset nauttivat täällä olosta ja itsellekin sopi vaihteeksi vähän hitaampi lähtö. Kävin aamupäivällä kaupassa ostamassa lisää leipää ja mehua ja nautiskelimme hyvän aamiaisen. Tapasin naapurin lapsiperheen äidin ja lapset pihalla. Kyselin häneltä raitiovaunun reittiä Baselin päässä. Hetken päästä hän oli ovella Baselin kartan kanssa. Saimme sen lainaksi, jotta löytäisimme helpommin perille keskustaan.
Joskus puolenpäivän paikkeilla lähdimme ratikalla Baseliin. Mukava matka Flüh:n tapaisten pienien kylien läpi. Baselin päässä hyppäsimme ratikasta pois kun näytti hyvältä ja lähdimme vain kävelemään kohti keskustaa. Heti alkuun saimme nauttia vilkkaan kävelykadun tunnelmaa. Pieniä kauppoja ja kadunvarsiravintoloita. Hetken päästä löysimme itsemme Barfüsserplatzilta turisti-infon edestä, joka olikin ensimmäinen päämäärämme. Infosta saimme hyvää palvelua. Erinomaisia esitteitä ja suosituksia. Jatkoimme keskustan kiertelyä Marktplatzille. Kaunista katseltavaa. Marktplatzilla oli vihannes-, hedelmä- ja juustokojuja. Ainon juustonhimo ajoi mennen tullen kielitaidottomuuden ohi; hän halusi ostaa juustoa. Annoin kaksi frangia ja käskin mennä kioskin eteen, osoittaa haluamaansa juustoa ja antaa rahan. Jos juustomyyjä ei olisi ollut vähintään yhtä innoissaan tapahtumasta ja höpöttänyt Ainolle jotain koko ajan suunnitelma olisi ehkä onnistunutkin. Nyt piti vähän auttaa, että myyjä huomasi tytön tarjoavan hänelle rahaa. Saimme kahdella frangilla mukavan palan erinomaista juustoa, jonka Aino herkutteli saman tien. Muut saivat tyytyä omenaan ja happamaan nektariiniin.
Saimme turisti-infosta esitteen kaupungin kävelykierroksista ja päätimme kävellä yhden keskustan alueen reitin läpi. Matkalla piti välillä pysähtyä kenkäkaupoissa etsimään Ainolle uusia sandaaleja. Ei löytynyt. Reitin hienoin osuus oli Münster. Emme menneet vielä sisään tähän katedraliin vaan päätimme jättää sen toiseen kertaan. Keskityimme ihailemaan sen ympäristön rakennuksia ja jokinäkymää. Kierroksen päätteeksi suuntasimme osoitteeseen St. Johannes-Vorstadt 13, jossa oli yksi Ruckstuhlien suosittelemista ravintoloista, Jay's Indian Restaurant. Paikka näytti hyvältä, mutta valitettavasti heillä oli siestaa vielä pari tuntia jäljellä. Emme jääneet odottamaan kokkia vaan päätimme palata kotiin. Aino ja Olli ostivat kaupungilta alennusmyynnistä Playmobilin poliisiauton ja heitä kuumotti kovasti päästä kasaamaan se ja leikkimään, joten kotiin paluu sopi heille hyvin.

ti 8.7.2008 Baseliin

Aamulla pakkasimme loput tavarat rinkkoihin ja ajoimme tunnelbanalla T-Centraleniin. Oli aika jättää Tukholma taaksemme ja jatkaa lomareissuamme Sveitsiin. Matkustimme linja-autolla reilun tunnin matkan Skavstaan, josta Ryanair lentää suoraan Baseliin. Tämä oli ensimmäinen kerta tämän halpalentoyhtiön kyydissä. Terminaali oli vaatimaton ja sen ravintolan kahvi kelvotonta. Lennolla ei ollut istumapaikkoja, vaan paikat jaetaan jonottamalla. Osasimme ajoittaa portille menon ihan mukavasti ja pääsimme kaikki samalle penkkiriville istumaan. Lennon hintaan ei kuulunut lounasta. Viime kesän lennon perusteella olin ihan tyytyväinen siitä, että ei tarvitse alkaa säätämään kahden tai kolmen folioannoksen kanssa lasten pyöriessä ympärillä. Mutta olin yllättynyt siitä, miten paljon ihmiset ostivat lennolla myytäviä ruoka-annoksia. Varsinkin, kun ne olivat aika kalliita. Toinen hassu juttu tällä lennolla oli jonkinlaisten arpajaislippujen myynti. Ensin kuulutettiin jostain mahtavista palkinnoista ja kerrottiin kaiken tuoton menevän johonkin hyväntekeväisyyteen. Sitten lentoemännät kävelivät edestakaisin raaputusarpojen kanssa. Mitähän muilla halpalentoyhtiöillä on tarjolla? Karaoke? Bingo?
Perillä ilma oli yhtä sateinen kuin Tukholmassa. Tiesimme Ruckstuhlien lentävän samalla koneella Tukholmaan päin ja kävellessämme terminaaliin katselimme näkisimmekö heitä lähtevien aulassa. He näkivät meidät ja tulivat lasin taakse vilkuttamaan. Oli jotenkin hassua nähdä tämä perhe pystymättä sen kummemmin kommunikoimaan. Vilkutukset ja peukut toisillemme. Hyvää lomaa heillekin. Ruckstuhlit olivat järjestäneet ystävänsä viemään meidät lentoasemalta heidän kotiinsa. Matka oli mielenkiintoinen ystävän selittäessä aina minkä valtion puolella milloinkin ajoimme ja minkä valtion maisemia ihailimme. Ajoimme kansainvälisellä alueella, Ranskassa pariin kolmeen otteeseen ja Sveitsissä loput. Sen lisäksi jossain vaiheessa tien vierellä olleet rakennukset olivat Saksan puolta. Hassua ajatella, että valtioiden rajat ovat täällä paikoitellen vain maahan piirrettyjä viivoja.
Ruckstuhlien koti on Flüh:n kylässä Baselista 10 km etelään. Neliasuntoinen rivitalo. Asunto oli paljon isompi kuin mitä kodinvaihtojärjestön Intervacin sivuilla näkemistämme kuvista osasimme odottaa. Lapset olivat innoissaan kaikista leluista, joita täällä tuntuukin riittävän ihan mahdottomasti. Hetkessä poikien huone olikin sekoitettu ja lapsemme istuivat siellä leikkimässä. Keli näytti paranevan ja aurinkokin näyttäytyi paikoitellen, joten lähdimme vielä iltakävelylle tutustumaan Flüh:n kylään. Olli soitti Aulille terveiset Sveitsistä. Maisemat ovat hauskan kumpuilevia. Talot on rakennettu kivasti rinteisiin. Flüh:n keskustassa on pari ravintolaa, kauppa, kioski ja raitiovaunupysäkki. Vaunulla pääsee Baseliin. Kiertelymme keskeytti Ranskan puolelta tulleet synkemmät pilvet. Kuljettajamme kertoi pilvien yleensä tulevankin sieltä suunnasta ja kehoitti tarkkailemaan juuri kylän länsipuolen kukkulan suuntaan. Käännyimme takaisinpäin ja ehdimme nipin napin kunnon sadekuuron alta suojaan lomakotiimme.
Loppuilta sujui lasten leikkiessä ympäri taloa ja meidän lähinnä ihmetellessä mitä nyt pitäisi tehdä. Tai oikeastaan vain sitä, että täällä nyt ollaan. Huomisen suunnitelma oli selvä: Tutustuminen Baseliin. Iltapalaksi söimme Ruckstuhlien meille jättämiä herkkuja; leipää, jogurttia, juustoa, salamia, mehua ja Echte Basler Leckerli.

su 6.7.2008 Tukholmassa

Emma heräsi ennen seitsemää. Puin hänet mahdollisimman vähin äänin ja lähdimme kahdestaan tutustumaan hotellin ympäristöön. Aamu oli kylmä, mutta muutaman korttelin päässä olevalla leikkipaikalla oli kiva käväistä kokeilemassa liukumäkeä. Palasimme hotellille herättämään loput. Tai oikeastaan vain Ollin, kun Aino ja Titta olivatkin jo heränneet. Nautimme hyvän aamupalan ruotsalaisen perheen ja saksalaisen tyttöparin kanssa.
Vietimme päivän kiertelemällä Söderiä. Aloitimme koko porukalla leikkipaikasta, jossa kävin jo aamulla Emman kanssa. Sieltä jatkoimme Tantolundenin viertä Hornsviksstigenin varrella olevaan leikkipaikkaan, joka oli jo edellisestä Söderin vierailusta tuttu. Iso ja mukava leikkipaikka. Jatkoimme kiertämällä Söderin länsirantaa Pålsundsparkenille ja edelleen Hornstulliin, jossa saimme vihdoinkin ostetuksi perutukholmalaiset korv och brödit. Päivän kolmas leikkipaikka oli myös viime visiitistä tuttu Högalidsparken. Aino muisteli tätä paikkaa jo aiemmin päivällä ja oli kovin iloinen kuullessaan, että se kuuluu päivän ohjelmaan. Paikan parasta antia on iso kahluuallas. Vaikka aurinko paistoikin mukavasti päivä ei ollut niin kuuma, että lasten olisi tehnyt mieli mennä altaaseen lillumaan. Emma sentään suostui hetkeksi kävelemää mun kanssa altaan matalassa päässä. Kaiken leikkimisen jälkeen oli aika palata hotellille hetkeksi levähtämään. Aino ja Olli kipusivat lempipaikalleen huoneen katutasossa oleville ikkunatasanteille. Mä otin kirjan ja lähdin tutustumaan lähikapakkaamme Half Way Inn.
Lepotauon jälkeen jatkoimme kävelykierrosta Fatbursparkenin läpi Medborgarplatsenille. Olli sai tänä keväänä skeittilaudan ja oli nyt kovin innoissaan näkemään paikallisen skeittiparkin osaajat. Nojailimme pitkään parkin aitaan ja katselimme skeittaajien taidonnäytteitä. Samalla alueella oli myös päivän neljäs leikkipaikka.
Mun henkilökohtainen Tukholman tavoitteeni tuli täytetyksi löydettyäni Cycling Plus -lehden Folkungagatanin varrella olevasta lehtimyymälästä. (Osoite Folkungagatan 112, olin ottanut etukäteen selvää lehden myyntipaikat Tukholmassa, tietty.) Tätä lehteä ei tietääkseni myydä Suomessa missään ja on kovin kehuttu. Kohta pääsen tutustumaan.
Olemme aiemmilla reissuilla kävelleet useamman kerran Primo -nimisen italialaisen ravintolan (Bondegatanin ja Nytorgsgatanin kulmassa) ohi ja melkein menneet sinne syömään. Nyt päätimme kokeilla millaista ruokaa paikasta saa. Aino ja Olli ottivat pizza Margarethan. Titta ja minä kokeilimme eri pastat. Ja Emma söi vähän kaikilta. Lapset kehuivat pitsoja hyviksi ja pasta oli herkullista.

la 5.7.2008 Tukholmaan

Eilinen pakkausilta venähti jonkin verran tämän päivän puolelle ja aamulla oli herätys kello kuusi. Hetkeen emme pystyneet muuta kuin istumaan keittiön pöydän äärellä ja koittaa saada edes jostain ajatuksesta kiinni. Onneksi kaikki jäljellä olevat hommat oli ruutupaperilla.
Auli tuli meille seitsemän jälkeen viedäkseen meidät satamaan. Saimme rinkkamme, reppumme ja Emman rattaat mahtumaan hyvin Hondaan ja pääsimme kaikki samalla kyydillä Siljan terminaaliin. Emma oli ihmeissään jonottamisesta isoon laivaan. Hän on ollut laivalla viimeksi reilun vuoden ikäisenä.
Laivalle päästyämme Aino pomppi malttamattomana edes takaisin. Siljan lasten ohjelma on ollut aikaisemmillakin reissuilla hyvä ja taas piti päästä heti touhuamaan kaikki mahdolliset jutut. Emma viihtyi ensimmäiset tunnit minun kanssa pallomeressä muiden ravatessa ohjelmasta toiseen. Sopi mulle hyvin. Siljan lastenohjelmien teemana on edelleen Muumit. Ja edelleen tuntuu toimivan. Aino ja Olli nauttivat matkasta. Aino osallistui lasten Talent esikarsintaan laulamalla "Minun ystäväni" ja voitti kisan. Siitä hyvästä hän pääsi esittämään tämän kappaleen risteilyn päätösohjelmaan. Vanhempien lisäksi lavashown vetäjällä kostuivat silmät tämän esityksen edessä. Ohjelman loppupuolella oli myös lapsi-vanhempi tietokilpailu, johon Aino halusi tietysti heti osallistua. Mä menin hänen kanssaan lavalle kilpailemaan toisen parin kanssa. Vanhempien (tässä tapauksessa molemmat olivat isiä) piti tietää mitä lapset vastaavat heille tehtyihin kysymyksiin. Lempiruoka, lempiväri, shown juontajan ikä jne. Me voitettiin. Risteilyisäntä oli niin tyytyväinen Ainon panokseen tämän risteilyn ohjelmassa, että Aino sai palkinnoksi A-luokan risteilylahjakortin koko perheelle. "Siis ikkunallinen hytti!" Se oli ihan parasta, mitä tälle viihdetaiteen pienelle sankarille voi tarjota. Hän oli haljeta onnesta.
Perillä Tukholmassa kävelimme metroasemalle ja ajoimme suoraan hotellimme lähelle Söderiin. Yövymme Tre Små Rum -hotellissa, joka on sitten nimensä saamisen kasvanut kahdeksan huoneen hotelliksi. Hyvällä paikalla talon kivijalassa oleva, ulospäin kovinkin vaatimaton paikka. Ja ainakin ensituntumalta todella mukava. Huone on vaatimaton kahden hengen huone lisävuoteella. (Suostuivat myymään sellaisen meille, kun vakuutimme pärjäävämme näin.) Tämä paikka pitää muistaa kun joskus toivottavasti pääsee taas Titan kanssa kahdestaan viettämään laatuaikaa Tukholmassa.
Kun hotelli oli katsastettu kävelimme vielä pienen lenkin lähikatuja. Tällä alueella on paljon hyvän näköisiä ravintoloita kadunvarsiterasseineen. Ja ihmisiä nautiskelemassa kesäiltaa. Söder on entisellään.

Kevät meni jo

Mä ajattelin kirjoittaa tänne jotain kevään kuvista ennen kuin kesälomareissun kuvat ja tekstit painaa päälle. Vilkaisin kevään kuvat läpi ja niitä on ihan mahdottomasti. Kesälomareissun alkuun on seitsemän tuntia aikaa, joten tiivistän selostuksen tähän: Kiireinen syksy, paljon tapahtumia ja jokunen mukava kuva muistona.

Jaaha, kello on 0:22, laiva lähtee klo 8 ja Titta tuli juuri viereen pakkauslistan kanssa. Pitäisi kuulemma käydä vielä läpi ja katsoa, mitä ei olla vielä pakattu...

Joulu ja uuden vuoden alku kuvin

Tyhjensin jälleen kameran koneelle ja siirsin ison nipun kuvia nettiin.

Jouluaaton valmisteluista ja vietosta jäi mukavat muistot. Näitä kuvia katsellaan taas viimeistään ensi joulun kynnyksellä.







Ja jotta elämä ei näyttäisi olevan ihan perheestä pitää käydä välillä kameran ja kavereiden kanssa retkelöimässä. Kökarin reissu oli hyvä hengähdys ulkoilmassa. Talviretken nimellä kulkeva tapahtuma oli kelin ja maisemien puolesta melkeinpä kevätretki. Nurmikot viheriöivät ja aurinko paistoi. Ja mikä ettei, olihan jo tammikuu...


Viime lauantaina olimme ensimmäistä kertaa koko perheen voimin Raision Tahvion koululla hauskuuttelemassa. Olemme vuokranneet sen yhdessä Ollin kaverin Nikken perheen kanssa käyttöömme kerran viikossa lasten kanssa leikkimiseen. Tunti vierähti nopeasti ja hauskaa oli.

Kökariin

Täällä ei ole tapahtunut vähään aikaan mitään, joten laitetaan tänne vähän matkahehkutusta. Mä olen lähdössä parin tunnin päästä Timon ja kumppaneiden kanssa perinteiselle talviretkelle. Tänä vuonna menemme telttailemaan ja pyöräilemään Kökariin. (Juu, oikea pyöräilyn mekka ;-) Mulla on vanhoilla retkisivuilla muutama kuva vastaavalta reissultamme vuodelta 2002. Tuolloin elimme vielä ongelmista vapaalla tasolla ja talvikin oli talvi.

Tämän jutun kuvituksena on hauska mainosjulista, johon törmäsin jonkun linkin kautta. Klikkaa kuvaa, niin saat tekstistäkin selvää.