Kotiin

Herätys aamulla klo 5.15. Lapset hiiren hiljaa autoon istumaan ja teltta kasaan ja auton perään. Puolen tunnin ajomatka läpi heräävän Tukholman. Ja laivaan viettämään Emman synttäreitä. Titta oli pakannut mukaan herkkuaamiaisen ja lahjamme Emmalle. Aino oli ostanut matkalta Emmalle kivan kortin ja päiväkirjan lahjaksi. Nautimme hytissä synttäriaamiaisen ja lähdimme kiertämään laivan lastenohjelmaa. Päivä kului lasten ja erityisesti päivänsankarin mukana nautiskellen. Illalla ajoimme laivalta suoraan Aulin luo hakemaan Pokaa ja kertomaan matkajuttuja.

Pirun kuva reissu, jonka tunnelmaa lopun ikävä muistin menetys varjosti. Berliiniä näimme paljon ja paljon jäi vielä näkemättä. Erlangenissa oli kiva käydä. Näimme ison kaupungin vastapainoksi myös useamman pienen vanhan kaupungin. Ja nautimme koko ajan.

Tukholmaan

Kolmas ajopäivä, Malmöstä Tukholmaan. Ruotsi on iso maa. Ja tylsä ajaa.

Illalla hyvinkin tuttuun Bredäng Campingiin (http://www.bredangcamping.se). Täällä tilat eivät ole alkuunkaan Mälmön paikan veroisia, mutta tunnelma jotenkin parempi. Ihmisiä eri puolilta Eurooppaa. Tällä kertaa enemmän norjalaisia. Lapset odottivat innolla tutulle, mukavalle leirintäalueelle pääsemistä.

Ruotsiin

Toinen ajopäivä. Titta nukkui huonosti koko yön valvoen minun nukkumistani. Jätimme Goslarin katsomisen väliin. Kaupunki on tuttu aikaisemmilta reissuilta ja nätti, mutta nyt pitää ajaa. Titta kyseli vähän väliä vointiani. Hyvä se on. Ajoimme Hampurin vierestä Puttgardeniin ja lautalla Tanskan puolelle. Jatkoimme lautalta suoraan Kööpenhaminan vierestä siltaa Malmöön ja sillan kupeessa olevalle leirintälueella First Camp Malmö (http://firstcamp.se/vara-campingar/malmo). Yhdeksän tuntia matkantekoa. Olemme olleet tällä leirintäalueella viimeksi, kun Olli oli aivan pieni. Mersun matkailuautolla. Leirintäalue on iso ja paljon viihtyisämpi kuin muistimme. Vessat, suihkut jne. oli uusittu ja todella hyvät. Mukava paikka.

Rothenburg ob der Tauber

Reissuun tuli tänään kurja mutka. Heräsin aamulla viiden maissa pissahätään ja nousin toimittamaan veden laskun teltan viereen. Ennenkin tällaisen nopean nousemisen jälkeen päässä on pyörinyt, mutta nyt lähti taju. Heräsin teltan vierestä nurmikolta Titan pidellessä jalkojani kohti taivasta. Hetken makailtuani sain luvan siirtyä telttaan ja sänkyyn. Olin tyytyväinen päästessäni takaisin sänkyyn, mutta joku oli vialla. En tiennyt, missä olimme. Minulla ei ollut hajuakaan mistään Saksan matkasta. Titta haastatteli minua; kysyi muistanko Berliinin. Ei mitään hajua. Teijon ja Annan luona? Missä se on? Ahdisti, kun tajusin että en tajua. En saanut kerta kaikkiaan millään hetkestä kiinni. Titta oli tietysti kauhuissaan. Mies aivan kuutamolla ja olemme lasten kanssa etelä-Saksassa leirintäalueella. Tämän jatkuessa Titta soitti lopulta Teijolle ja kysyi mitä meidän pitäisi tehdä. Onko Zirndorfissa sairaalaa ja jos on, missä? Lopulta he päätyivät siihen, että olisi varmaankin vain syytä päästä lääkärille. Ehkä noin 30 minuutin päästä minä tajusin jälleen, missä olimme. Muistin eilisen päivän Playmobil-maassa. Berliinistä en saanut edelleenkään kiinni. Soitin hätänumeroon ja kysyin lääkäriä. Keskus päätyi lähettämään ambulanssin leirintäalueelle. Minun takarivissä nukuttu saksani ei riitä alkuunkaan tällaisen episodin selittämiseen. Onneksi toinen ambulanssimiehistä puhui vähän englantia. Päätyivät kai siihen, että jätkä on hullu ja tyytyivät ottamaan verenpaineet, pulssin jne. Kaikki kunnossa. Koita olla nousematta nopasti ja syö aamupala. Selvä. Ensimmäisen ohjeen täytyi liittyä tajunnan pitämiseen, joten syöminen auttanee sitten muistin palauttamiseen. Muisti oli tosin palannut omaan normaalin huonoon tilaansa jo ennen ambulanssin tuloa. Söin silti, ihan varmuuden vuoksi.

Aamulla Teijo otti yhteyttä ja kertoi Titalle olleensa yhteydessä tuntemiinsa pään ammattilaisiin Suomessa. Heille välittämänsä Titan kertomuksen perusteella kehoittivat hakeutumaan pikapuoliin hoitoon. Parasta olisi, jos pääsisi heti kohtauksen jälkeen, mutta se on nyt jo myöhäistä. Pohdimme mitä tehdä. Tällaisten tutkiminen on yleensä kai pidemmänpuoleista hommaa ja ensiapuna on Aspiriini ohentamaan verta mahdollisen  aivoveritulpan varalta. Päädyimme siihen, että lähdemme ajamaan kotiin päin. Kolme ajopäivää ja olemme Tukholmassa. Maanantaina vietämme Emman syntymäpäivät laivalla ja maanantai-iltana olemme kotona.

Loppu reissu siis lähinnä ajamista, mutta vielä ennen sitä vaadin nähdä lähellä olevan Rothenburg ob der Tauberin kaupungin. Sitä hehkutetaan sen hyvin säilyneen vanhan keskustansa takia eikä suotta. Olemme olleet täällä kuulemma aiemminkin, mutta minulle ei ole siitä mitään muistikuvaa. Eikä ollut ennen aamuyötäkään, muistaakseni. Saksan parhaiten säilynyt keskiaikainen kaupunki tai jotain sinne päin. Hieno kaupunki valitettavan täynnä turistirihkamamyymälöitä. Ostimme leipomosta tippaleivän tapaisen hassun leivoksen, lumipallon. Ja toisesta välipalaksi hyvää makkaraa ja sämpylää. Istuimme pieneen kahvilaan nauttimaan jälleen yhdet hyvät oluet ja kaakaot. Kermavaahdolla; se on saksaksi "sahne bfffffff" oikean käden tehdessä samalla vasemmassa kädessä olevan kuvitteellisen kupin päällä spiraalimaista pyöritystä. Tarjoilija ymmärsi heti.

Kävelyn päätteeksi nousimme jyrkät rappuset kaupungin muurille ihastelemaan maisemat ja haistelemaan hevosen paskaa.

Sitten oli aika pakkautua autoon ja lähteä ajamaan pohjoiseen. Kohteeksi Goslarin lähellä oleva leirintäalua Wolfshagen (http://www.campingplatz-wolfshagen.de). Ajamista riitti. Onneksi meillä on mukana läppäri ja piirretty Avatar. Lapset jaksoivat jälleen hämmästyttävän hyvin. Leirintäalue on aika pieni paikka kauniissa maisemissa kukkuloiden ympäröimänä. Leikkipaikka oli jälleen hyvä. Vessat ja suihkut eivät niinkään. Mutta varsinkin lapset viihtyivät. Aikuisilta meni energia enemmänkin perusasioiden hoitamiseen ja minun päästäni murehtimiseen.

Playmobil Fun Park (Zirndorf)

Aamulla nautimme vielä herkulliset sämpylät ja kahvit Erlangenissa ennen auton pakkaamista ja matkan jatkamista. Olimme pohtineet illalla eri vaihtoehtoja, mutta päätimme väsyneinä jättää lopullisen päätöksen tälle päivälle. Tänään jatko oli selvä: Ensin Playmobil Fun Park noin 30 km lounaaseen ja huomenna käännämme nokan kotia kohti.

Olemme viettäneet aikoinaan Emman 1-vuotissynttärit Playmobil-maassa. Alue on kuin valtava leikkipaikka, jonka yksi leluvalmistaja on varustanut viimeisen päälle. Parhaimmillaan paikka on alle 10 -vuotiaille, mutta kyllä nuo meidän isommatkin täällä vain viihtyivät. Koko päivän. Klo 19 paikan mentyä kiinni ajoimme muutaman kilometrin ajomatkan läheiselle leirintäalueelle.

Erlangen

Teijo oli suunnitellut meidän Erlangenin ohjelmaksi puistopiknikin ja toiseksi päiväksi kävelyä läheisellä Fränkische Schweiz:n alueella (mitähän tuo on suomeksi?). Ohjelma sopi meille oikein hyvin. Ainut, mitä lisäksi halusimme, oli nähdä hauska haikarabaari eli Steinbach Brau ja käydä vähän ostoksilla. Kävelimme ympäri Erlangenin keskustan kauppoja. Aino löysi itselleen kaikkea iiiihanaa. Ostimme evästä ja menimme keskustan isoon puistoon köllöttelemään. Mukava olla taas täällä. Puistotauon jälkeen jatkoimme vielä vähän kaupungin ja kauppojen kiertelyä ennen kuin pääsimme Steinbachille nauttimaan olutravintolan tunnelmaa, hyvää olutta ja bratwurstia.

Illemmalla suunnitelmat muuttuivat, kun Risto tuli voi pahoin vatsatautiaan. Päätimme, että meidän on parempi lähteä jatkamaan huomenna aamulla matkaa ja koittaa välttää taudin tarttumista lapsiin. Oksentelu autossa halki Saksan ei kuulosta hyvältä lomalta. Harmi juttu. Täällä olisi viihtynyt kyllä pidempäänkin.

Harz, Bamberg, Erlangen

Aamu-uintien jälkeen pakkasimme leirimme jälleen Volkkariin. Tänään oli vuorossa pidempi ajopäivä Erlangeniin Teijon ja Anna luo. Koukkasimme Harzin vuoriston kautta ihmettelemässä ylä- ja alamäkiä ja puita. Sieltä päästyämme käskimme navigaattorimme viemään meidän nopeinta tietä Bambergiin. Ajamista riitti. Lapset viihtyivät hyvin autossa katsellen koko matkan Avatar-sarjaa tietokoneelta. Harvinaisen hyvä piirretty, kun tippuu koko porukalle.

Bamberg on yksi kauneimmista kaupungeista mitä tiedän. Puuristikkotalot, värikkäät seinät, sopivan sokkeloiset kadut. Kiersimme vanhaa keskustaa ja istuimme välillä oluet Klosterbräu:ssa. Tänne pitää tulla sitten joskus kahdestaan nautiskelemaan useamman päivän ajan.

Lyhyen ajomatkan jälkeen olimme vihdoinkin Erlangenissa. Levitimme leirimme Teijon ja Annan luo. Oli mukava nähdä taas heitä ja tätä kaupunkia. Ilta meni parvekkeella grillaten ja höpöttäen.

Quedlinburg

Keskipäivä vierähti rannalla ja uimassa. Pienen järven vesi on juuri sopivan lämmintä uimiseen. Köllöttelimme välillä rannalla ja pelasimme Berliinistä ostamaamme Qwirkleä.. Vuokrasimme polkuveneen ja poljimme ympäri järveä. Aurinko porotti koko päivän ja oli kuuma. Vesi helpotti.

Iltapäivällä ajoimme noin 15 km päässä olevaan Quedlinburgin kaupunkiin, jossa on todella kaunis vanhakaupunki. Kävelimme ympäri vanhoja katuja nautiskellen vanhojen talojen julkisivuja. Lopuksi kapusimme Münzenbergin päälle kahvilaan nauttimaan juomat ja maisemat.

Meidän oli tarkoitus syödä Quedlinburgissa makkaraa, mutta emme löytäneet ensimmäistäkään makkarakioskia. Paluumatkalla pysähdyimme Lidliin. Ja oli sitten viimeinen Lidl tällä matkalla. Kaikki tutut tavarat ovat tutuilla paikoillaan. Minulla oli koko ajan sellainen olo, että olin koti-Lidl:ssä enkä reissussa. Mutta Lidl:ssä Aino näki currywurst-ketsuppia ja keksi, että mehän voimme grillata omat makkaramme. Näin teimme ja hyvää tuli.

Potsdam, Harzin liepeille

Aamulla maailma ja Berliini oli taas paljon valoisampi paikka. Söimme kevyen aamupalan, pakkasimme vähän lisää ja lähdimme etsimään sopivaa aamiaispaikkaa. Tarkoitus oli kävellä jälleen Kollwitzplatzin paikkeille tuttua reittiä. Bötzowstrassen ja Hufelandstrassen kulmassa tuli vastaan niin mukavan näköinen kahvila, että parkkeerasimme siihen ja tilasimme listalta muutamat erilaiset aamupalat. Leipää, juustoa, kinkkua, salamia, vihanneksia ja lasten annoksessa myös hilloa ja Nutellaa. Ruhtinaallista istua kahvilassa kadun varrella nauttien herkkuja ja rauhallisen aamun tunnelmaa.

Palattuamme Berliinin lomakotiimme viimeistelimme pakkaamisemme ja hyvästelimme asuntomme. Tänne tulemme toivottavasti toistekin.

En tainnut vielä kirjoittaa jatkosuunnitelmistamme. Olemme jutelleet Teijon kanssa jo ennen reissuun lähtöä, että saisimme tänäkin vuonna asustaa hetken heidän kanssa Erlangenissa. Soitin tällä viikolla Teijolle ja sovimme, että menemme heille tiistaina. Matkalla sinne on koettavana ainakin Quedlingburg ja Harzin vuoristo. Mutta ennen niitä maisemia piti hoitaa vielä yksi pakollinen Berliinin kohde; Syötimme navigaattoriin suunnaksi Potsdamin ja Sanssoucin puutarhan. Kävelimme lyhyen lenkin puutarhassa ihaillen maisemaa. Jotain samanlaista voisi suunnitella omalle takapihalle.

Sitten vuoristoon. Tai jotain sellaista oli mielessä, kun lähdimme ajamaan kohti ensi yön leirintäaluettamme Camping am See:tä Halberstadtin kyljessä. Maisema oli vain kovin tasaista vuoristoksi. Eikä se siitä juuri muuttunut. Ehkäpä Harzia ei pitäisi kutsua vuoristoksi. Ei ainakaan tällä reunalla.

Leirintäalue on ihan ok ja sen vieressä on upea uimaranta. Päätimme viipyä tässä seuraavat kaksi yötä ja nauttia huomenna pitkään rannasta ja löysästä leirielämästä.

Branderburger Tor, Holokaust-muistomerkki, Potsdamer Platz

Ajoimme tutulla raitiovaunulinjalla M10 Nordbahnhofin paikallisjuna-asemalle. Aseman vieressä on hienosti pystytetty Berliinin muurin näyttely, jota kävelimme hetken. Jatkoimme paikallisjunalla Branderburger Tor:lle ja nousimme asemalta keskelle turistien täyttämää aukiota. Ainon päivän kohde oli Starbucks Coffee ja sellainen löytyikin aivan läheltä. Hän sai ostaa itselleen ison pahvikupillisen tarunhohtoista Starbucks kaakaota. Sitä nautittiin hartaudella.

Kävelimme komean portin alta ja jatkoimme edelleen lähellä olevalle Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkille. Tämä on jäänyt jo aikaisemmalta käynniltä hyvin mieleen. Ehkäpä olen hieman kuutioihminen, kun tällainen tilataide vetoaa minuun kovasti. Hieno paikka. Kävin Ainon kanssa myös muistomerkin alla olevassa tyylikkäästi pystytetyssä näyttelyssä. Tarinoita perheistä, kuvia ja historiaa hyvin havainnollistettuna.

Jatkoimme kävelyä Tiergartenin valtavaan puistoon. Aurinko paistoi ja ilma oli mitä sopivin pienelle puistokävelylle. Puisto ei vain ole kovinkaan pieni. Käveltyämme pidemmän tovin paikallistin meidät kartalta ja totesin meidän kävelleen vasta pienen osan puistoa. Lapset eivät jaksaisi kävellä tätä läpi tällä kelillä ja kaikkien näiden kävelypäivien jälkeen. Helpotukseksi eteen osui jälleen mukava leikkipaikka.

Tänään oli vielä tarkoitus mennä illalla nauttimaan lähinurkkiamme viimeisen kerran, joten nyt suuntasimme Potsdamer Platzin kautta kotiin. Tuo Potsdamer Platz on toinen paikka, jossa huomaan kuutioihmisen minussa nauttivan näkemästään.

Kotona pieni lepotauko oli enemmänkin pientä pakkailua, koska huomenna meidän täytyy jättää tämä asunto ja kaupunki. Lähdimme illansuussa kävelemään tuttua reittiä Bötzowstrassea ja Hufelandstrassea pitkin Kollwitzplatzille. Odotimme enemmän elämää, mutta ravintolat olivatkin aika tyhjiä. Istahdimme juomille Kollwitzplatzin laidalla olevaan tuttuun ravintolaan. Päivien kiertely ja kokemukset taitavat alkaa painaa päissämme. Aino kiukutteli pienimmästäkin ja Titta veti herneen nenään. Tunnelma oli kaukana mukavasta saati mistään jäähyväisistä kaupunginosallemme. Parempi lähteä takaisin lomakotiin.

Kreuzberg

 Tänään oli vuorossa Prenzlauer Bergin ohella toinen tunnelmaltaan parasta Berliiniä tarjoava kaupunginosa Kreuzberg. Ajoimme julkisilla Schönleinstrassen U-asemalle, jonka lähellä Maybachuferilla on joka tiistai ja perjantai Turkkilaistori. Tori levittäytyy pitkin kaunista rantakatua. Ruokaa, vaatteita ja turkkilaisia. Paljon. Valuimme ihmismassan mukana läpi torin. Välillä piti pysähtyä viereiselle leikkipaikalle tankkaamaan.

Jatkoimme turkkilaista päivää suuntaamalla SO 36:n eli Kreuzbergin entisen itä-Berliinin puoleiseen osaan. Täällä asuu valtavasti turkkilaisia ja se näkyy katukuvassa. Tänään oli tarkoitus syödä turkkilaista ruokaa. Oranienplatzin maisemissa ei ollut mitään mukavan oloista paikkaa, joten kävelimme takaisin etelään ja Planuferille, jossa on kehuttu ravintola Defne. Matkalle osui myös tuttu italialainen ravintola Il Casolare, joka sijaitsee hienolla paikalla Planuferin ja Admiralstrassen kulmassa. Italialainen vei voiton ja päädyimme syömään toiset erinomaiset pizzat Berliinissä.

Masut täynnä pizzaa lyllersimme muutaman korttelinvälin vähän väärään suuntaan ja osuimme Hohenstaufenplatzille isolle leikkipaikalle. Olli pääsi pelaamaan poikien kanssa jalkapalloa ja tytöt riekkumaan telineissä.

Leikkitaon jälkeen jatkoimme pienen matkan linja-autolla Kreuzbergin entisen länsi-Berliinin puoleiselle alueelle Mehringdammin U-aseman paikkeille. Kävelimme pienen lenkin Mehringdammia ja Bergmanstrassea. Pitkä päivä oli vienyt jo parhaat mehut kaikista ja päätimme lopulta vain hypätä metroon ja ajaa kotiin.

Huomasin jossain vaiheessa Mehringdammia kameran linssin vastavalosuojan kadonneen. Olin käyttänyt kameraa viimeksi leikkipuistossa, joten se oli siellä tai jossain turkkilaisten jaloissa. Päästyämme kotiin muu perhe lähti ruokakauppaan ja minä juoksulenkille takaisin Kreuzbergiin ja leikkipuistoon etsimään kadonnutta suojaa. Juoksin mukavan lenkin läpi uusia maisemia (http://connect.garmin.com/activity/337981352). Vastavalosuojaa ei löytynyt. Perkule. Matkalla juoksin muutaman puiston viertä tai läpi ja jokaisessa oli valtavasti ihmisiä nauttimassa kesäiltaa. Seuraavalla reissulla pitää ottaa ohjelmaksi tuollainen puistoiltakin.

Museosaari ja KaDeWe

Kaikissa matkaoppaissa kehutaan museosaarta ja erityisesti siellä olevaa Pergamon-museota (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pergamon-museo). Berliinissä ei voi kuulemme käydä käymättä museoissa, joten pakkohan meidänkin oli mennä. Ja Pergamoniin, kun kerran se on niin hieno. Olisi varmaankin pitänyt myös olla hereillä koulussa historian tunnit, että ymmärtäisi kuinka hieno tämä on. Museon parasta antia oli heti sisäänkäynnin jälkeen olevat rappuset ylös Zeuksen alttarille. Muuten se oli lähinnä iso kokoelma kiviä ja veistosten osia. No tulipahan annettua jälkipolvillekin hyvä kuva siitä, millaisia museot ovat. Museosaari on komea näky ja sitä olisi kävellyt vähän enemmänkin elleivät vanhat kivet ja ajoittainen tihkusade olisi latistaneet tunnelmaa.

Kävelimme pienen pätkän Unter den Lindenille ja jatkoimme linja-autolla nro 200 keskustan läpi ja Tiergartenin eteläreunaa Breitscheidplatzille. Kiertelimme hetken etsien sopivaa nakkikioskia. KaDeWe:n edestä löytyi pieni kioski, jossa olemme vetäneet joskus aikaisemminkin makkaraa ja ranskiksia.

Makkarat naamassa painelimme sisään Berliinin legendaariseen tavarataloon, KaDeWe:iin. Heti katukerroksessa vastaan tulvi hajuvesien riitasoinnut ja toinen toistaan komeammat mainoskyltit. Aino oli liekeissä. Hän halusi kiertää koko talon kaikki osastot joka koloa myödän. Me emme. Aino ryntäsi saman tien hajuvesiosastolle sen enempää meidän jutuistamme välittämättä. Totesimme, että sinne meni, mutta onhan hänellä kännykkä. Jatkoimme kaupan kiertämistä neljästään. Valtavan kokoinen kauppa. Jossain vaiheessa Ollikin eksyi hetkeksi omille teilleen ja me etsimme häntä. Hermo oli aika piukassa. Lopulta totesin, että nyt mulle alkaa riittämään. Soitimme Ainolle. Hän oli kaupan asiakaspalvelussa etsimässä meitä. Lähtiessään hän oli kuulemma huikannut meille "odottakaa vähän", jota emme olleet kuulleet, vaan tulkinneet hänen painelleen omille teilleen. Tultuaan takaisin hän ei nähnyt meitä ja oli jäänyt odottamaan, kuten on opetettu. Kun meitä ei vain kuulunut, hän oli yrittänyt soittaa Titalle, mutta puhelimesta oli kuulunut vain saksaa. Häneltä puuttui maan suuntanumero puhelinnumeron alusta ja puhelin oli valitellut tuntematonta numeroa saksaksi. Kun äiti puhui vain automaatin äänellä saksaa ja isä oli unohtanut kännykän lomakotiin, hän oli mennyt kysymään apua myyjiltä. Hänet ohjattiin viidenteen kerrokseen kerrokseen, josta hänet ohjattiin kolmanteen josta edelleen neljänteen kerrokseen. Siellä Ainolle kerrottiin, että kuuluttaminen ei oikein toimi ja hänen täytyi kertoa tuntomerkkejä joiden perusteella vanhempia etsittäisiin kaupan turvakameroista. Aino kertoi isällä olevan iso punainen reppu ja kalju. Hyvät tuntomerkit. Vähän aikaa turvakameroiden kuvaa tuijoteltuaan Titta soitti. Huh, mikä kauppareissu. Olimme viimeksi KaDeWe:ssa, kun Aino oli neljävuotias. Tuolloinkin etsimme häntä ympäri kauppaa. Tuo on yksi Euroopan huonoimpia paikkoja hukuttaa lapsi ja me onnistumme siinä kahdesti.

Hermot olivat aivan riekaleina ja halusin vain pois tästä metelistä ja koohotuksesta. En halunnut nähdä enää yhtäkään spottivaloin koristeltua kauppaa enkä varsinkaan ravintoloiden terasseilla soittelevia hanuristeja. Pois! Painoimme maanalaisella keskustan alitse suoraan Prenzlauer Bergiin. Ostimme mansikoita ja lyhyen kävelymatkan jälkeen pysähdyimme Kollwitzplatzin leikkipaikalle. Aah. Loma.

Boulevard Berlin ja TV-torni

Laivalla oli aikaa lukea matkaoppaita ja suunnitella reissua. Teimme myös listan mitä kukin odottaa Berliiniltä. Ollin listan ykkösenä on Hollister shop, muotimerkin vaatekauppa. Googletin sellaisen Schlossstrasselta, etelä-Berliinistä. Sinne on meiltä vajaa tunnin matka julkisilla, mutta päätimme mennä sinne ja katsella kaupan lisäksi vähän sitä puolta kaupunkia. Kiersimme ensin S-junalla puoli kaupunkia ja vaihdoimme sitten maanalaiseen, jolla ajoimme muutaman aseman etelään. Perillä odottikin Boulevard Berlin (http://www.boulevardberlin.de/), aivan helvetillinen ostoskeskus. Aino ja Olli juoksivat kilpaa Hollister Shopiin. En ole ollut ikinä sellaisessa vaatekaupassa ja toivottavasti en ihan heti joudu vastaavaan. Kaupan sisäänkäynti oli pimeä ja siinä pauhasi helkutillinen musiikki aivan liian lujaa. Ajattelin, että tämä kauheus on vain sisäänkäynnin kohdalla, mutta sisällä oli myös aivan liian hämärää vaatekaupaksi ja sama skitsosurffimusiikki jatkoi jumputustaan. Mutta eniten ihmettelin valaistusta. Kaupassa oli tosiaan niin hämärää, että esim. mustan ja tumman sinisen erottaminen oli mahdotonta. Emma ei viihtynyt kaupassa hetkeäkään ja lähti Titan kanssa lelukauppaan.

Vanhemmat lapset nauttivat, kuten näemmä kymmenet ja kymmenet muut samaan kauppaan ahtautuneet teinit. Reilun kolmen vartin päästä pääsimme vihdoinkin ulos kaupasta. Olli ja Aino onnellisina Hollisterin paperikassit täynnä Hollisterin puuvillaa. Hollisterin jälkeen piti päästä tietysti kaikkiin muihin Boulevardin merkkikauppoihin. Ja Karstadtin urheiluosastolle. Ja lelukauppaan.

Päivän shoppailujen jälkeen ohjelmassa piti olla vielä KaDeWe, keskustan legendaarinen tavaratalo. Olimme kuitenkin kaikki täynnä kaupustelua ja päätimme jättää sen väliin ja painella takaisin kotiin päin. Ajoimme maanalaisen sijaan linja-autolla takaisin keskustaan ja Alexanderplatzille. Reitti kulki aivan TV-tornin vierestä ja keksimme käydä vilkaisemassa pääsisikö sinne isommin jonottelematta. Pääsihän sinne. Tornista näkee hyvin, miten iso kaupunki Berlin on. Joka suuntaan riittää taloa. Löysimme myös joitakin oman seutumme maamerkkejä, kuten Prenzlauerin pyöreän vesitornin "Paksun Hermannin".

Prenzlauer Berg

Eilisen jälkeen teki mieli jatkaa vielä toinen päivä "oman" kaupunginosamme nautiskelua. Suunnistimme pohjoiseen Helmholtzplatzille. Alueella on useampi kiva kirppis, joista löytyi vaikka mitä ihanuuksia. Jatkoimme Pappelalleeta ja Kastanienalleeta pitkin etelään pysähtyen välillä pikku kaupoissa. Edellisiltä reissuilta minulle on jäänyt mieleen erityisesti Oderberger Strassen terassitunnelma. Sieltä löytyi myös muutama iiiihana kauppa ja niiden myötä hyvä syy istahtaa oluelle. Istuimme auringon paisteessa nautiskellen hyvää, kylmää saksalaista olutta Ainon sinkoillessa kadun molemmin puolin kaupasta toiseen.

Prenzlauerin päivän päätteeksi suunnistimme useamman oppaan kehumaan italialaiseen ravintolaan I Due Forni. Söimme yhdet elämämme parhaimmista pizzoista. Maisema ravintolan ympäristössä ei ole mitään kauneinta. Tylsiä toimistokerrostaloja ja melua. Mutta ravintola on hienolla paikalla ja sillä on iso, vihreä terassi reilusti katutason yläpuolella. Ja ne pizzat… Aino arveli tämän olleen hänen elämänsä paras pizza.

Käveltyämme koko päivän ja tankattuamme itsemme lopulta aivan täyteen hyvää pizzaa lähdimme löntystelemään suorinta tietä kotia kohti.

Berliiniin

Heräsin aamulla seitsemän paikkeilla lintujen lauluun. Tai ei nahistelevat sorsat ja hanhet kyllä laula. Ne rääkyy. Aurinko paistoi. Tutkin hetken puhelimen kartasta aluetta ja lähdin aamulenkille kohti Uetzen keskustaa. Hauska pieni kylä ja kirkko. Päästyäni takaisin teltalle herätin muutkin ja lähetin tytöt leirintäalueen kauppaan ostamaan aamupalaa.

Nyt matka jatkui moottoritietä pitkin Berliiniin. Täällä nopeasti eteneminen on jälleen nautinto. Perillä navigaattori yritti opastaa remontissa olevan risteyksen läpi ja sen seurauksena saimme kunnon ympäriajelun läpi kaupungin keskustaa. Mikä oli vain mukava juttu. Lapsia nauratti, kun risteyksessä tuulilasinpesijät saippuoivat tuulilasimme minun yrittäessäni ottaa kuvaa. Toisessa risteyksessä jonglööri hyppäsi punaisten vaihduttua kaistojen keskelle heittelemään pallojaan. Autoja joka puolella, tietöitä ja poikkeavia kaistaohjauksia. Ja liikenne sujui mallikkaasti.

Berliinin loma-asuntomme sijaitsee Bötzowstrassen ja Bernhard-Lichtenberg-Strassen kulmassa (osoite Bötzowstrasse 57), sisäpihan kerrostalon alimmassa kerroksessa. Samassa kulmassa on vietnamilaisten pitämä ruokakauppa ja kulman takana Danziger Strassella leipomo. Asunto oli tilavampi kuin luulimme. Pitkän eteiskäytävän varrella on makuuhuone, kylpyhuone ja keittö ja sen päässä olohuone. Ulkona lämpötila oli auton mittarin mukaan 26 astetta, mutta asunnossa oli viileää. Sisäpihan alimpaan kerrokseen ei pahemmin paista.

Asunnon omistaja Lauri Nousiainen oli kirjoittanut meille joitakin ohjeita ja mainitsi niissä mukavimmiksi lähikaduiksi Bötzowstrassen asunnosta etelään ja Bötzowstrasselta kohti Kollwitzplatzia vievän Hufelandstrassen. Kävelimme tuota reittiä Kollwitzplatzille nautiskellen juuri sitä kaupunkimaisemaa, mitä tulimme tänne hakemaan. Ihmisiä ja elämää. Pysähdyimme välillä isolle leikkipaikalle leikkimään ja jatkoimme edelleen Kollwitzplatzille, jossa istuimme hyvät, kylmät oluet. Päivän kulinaristisen nautinnon tarjosi kaikkien (berliiniläisten) grillien äiti, Konnopke's Imbiss. Ranskiksia ja currywurstia.

Laivasta ulos

Herätessämme aamulla seisoimme edelleen Kielin kanavassa. Kanavan länsipään isoista suluista toinen on remontissa ja laivat joutuvat jonottamaan joskus tuntikaupalla läpi pääsyä. Mekin seisoimme ja odotimme vuoroamme. Päästyämme lopulta ulos kanavasta jatkoimme muutaman tunnin matkan koukaten avomeren kautta mielettömän suureen Bremerhavenin satamaan. Siellä saa jonkinlaista kuvaa siitä, miten me ihmismuurahaiset keräämme havunneulasiamme kasaan ja kuljetamme niitä paikasta toiseen. Satama-alueella näkyi tuhansia ja taas tuhansia kontteja, isoja nostureita ja laivoja. Kapteenimme kertoi satamassa olevan jatkuvasti arviolta 100 - 120 tuhatta henkilöautoa odottamassa kuljetusta ympäri maailman. Lähtiessämme ajamaan ulos satamasta olimme hyvin onnellisia siitä, että navigaattori toimi. Tätä satamaa ei olla suunniteltu turistimatkustajille eikä ulosajoväyliä ole viitoitettu turhan hyvin.

Ensimmäinen välipysähdyksemme oli Bremen. Vanhakaupunki oli kaunis, mutta näin sunnuntaina valitettavan hiljainen. Kävelimme hetken ympäri keskustaa ja pysähdyimme ensimmäisille olueille Ständige Vertretung:iin (http://www.staev.de/).

Matka jatkui Celleen, jonka vanhakaupunki oli meille jo jotenkin tuttu. Kiertelimme jälleen ympäri kaupunkia ja ihastelimme sen taloja. Harmittavan hiljaista täälläkin. Cellen lähellä on leirintäalue Campingpark Silbersee (http://www.campingpark-silbersee.de/). Olemme muistaaksemme olleet tuolla joskus vuosia sitten. Nyt kävimme portilla ja päätimme jatkaa etsimistä. Rujon näköinen paikka ja kusi haisi.

Sopiva leirintäalue löytyi Cellestä noin puolen tunnin ajomatkan päästä, Uetzen kylän kyljestä. Nimi Irenensee Campingpark (http://www.irenensee.de/Camping/). Paikan vastaanotto oli mennyt kiinni jo klo 18. Onneksi työntekijät istuivat olella alueen ravintolassa ja päästivät meidät sisään alueelle. Teltta pystyyn ja äkkiä iltaoluelle ravintolan terassille. Vihdoinkin Saksassa!

Laivalla matkalla Saksaan

Tämä päivä kului laivalla. Aamu alkoi klo 8.00 aamupalalla ja rytmittyi siitä eteenpäinkin syömisen ympärille. Välissä pelattiin korttia ja luettiin matkaoppaita. Yllättävän mukavasti tällainenkin päivä kului. Emma ei päässyt eilen kuntosalin juoksumatolle ja halusi kokeilla millainen se on. Valitettavasti joku laivan henkilökunnasta oli vetänyt herneen nenään heidän henkilökunnan kuntosalin käytöstä (vaikka olinkin kysynyt siihen etukäteen luvan) ja tänään kuntosalin ovi pysyi lukossa. No Emma pomppi sitten pitkin matkustajien salonkia esitellen kaurishyppyään ja kärrynpyöriään. Jotenkin tämä liikkumisen puute pitää saada purettua.

Illalla pääsimme vihdoinkin Kielin kanavaan. Lähtiessämme matkaan kapteeni arvioi meidän olevan siellä lauantaina noin klo 21. Olimme kanavan suulla ehkä tuntia arviota myöhemmin ja ensimmäisessä sulussa klo 23 paikkeilla. Oli kokemus nähdä ison aluksen kulkevan läpi sulun kanavaan. Kaikkea se saksalainen keksiikin.

Lähtö

Alustus: Viime vuoden lomareissumme jälkeen kävi sattumalta ilmi, että Emman kaverin Siirin isä Miikka on töissä firmassa (Mannlines), jonka laiva rahtaa tavaraa Turusta Saksaan ja hän voisi järjestää meille kohtuuhintaisen kuljetuksen sinne. Olimme jo vähän suunnitelleetkin lomareissua Berliiniin ja rahtilaivakyyti sopisi siihen hyvin.

Autolomareissun pakkaaminen alkaa olla jo rutiinia. Meillä on aikaisemmilta reissuilta hioutunut pakkauslista, jota päivitämme lähinnä uusittujen varusteiden osalta. Hommaa niiden tavaroiden keräämisessä silti riittää ja jotenkin pari edellistä päivää onnistuttiin käyttämään matkan valmisteluihin, pakkaamiseen ja siivoamiseen.

Ajoimme klo 11 paikkeilla Turun satamaan ja löysimme Miikan ohjeiden avulla satama-alueelle ja oikean laivan luo. Saimmekin ajaa auton saman tien laivan yläkannelle ja ihmetellä samalla isojen koneiden touhua niiden siirrellessä kontteja laivaan. Vasta myöhemmin tajusin jännittäneeni laivalle ajamista sen verran, että perinteinen laivan sisäänajokuva jäi ottamatta. No googlettakaa vaikka hakusanalla "laiva" joku kuva. Meillä on täällä laivalla kaksi hyttiä; yksi kolmen hengen ja yksi yhden. Aino valloitti tietysti heti tuon yhden hengen hytin ja hyvä niin. Miikka varoitteli etukäteen, että laivalla ainut huvi on syöminen. Heti laivalle päästyämme tarjolla olikin jo lounas. Ja keittiön aikataulun perusteella tällä matkalla ei kyllä ehdi nälkä tulemaankaan. Miikka tuli käymään laivalla ja näytti meille paikat. Mukava yllätys; laivalla on myös kuntosali ja sen vieressä sauna. Lisäksi täältä löytyy miehistön pitämä pieni karkkikauppa. Päivä kului yllättävän nopeasti. Söimme, pelasimme korttia, söimme ja kuntoilimme. Välillä makailimme hytissä. Kapteeni antoi luvan käydä myös komentosillalla ihmettelemässä laitteita. Laivan kuntosalissa on myös juoksumatto (Tunturi T80) ja pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa sellaista. Yllättävän hyvä laite. Juoksun jälkeen kävin Ollin kanssa saunomassa ja sitten olikin aika jälleen syödä.

Italia jäi kesken...

Niin siinä vain kävi, että Italian päiväkirjan päivittäminen jäi kesken enkä jaksanut laittaa sitä kuntoon ennen seuraavaa matkaa. Pääkohdat on puuttuvista päivistä tallella, päivitän niitä tänne sitten joskus... Mutta nyt Saksaan!