Aamulla oli herätys klo 8. Lento lähtee 12:45 ja haluamme mennä ajoissa selvittämään lippumme. Herätessä oli aika yllätys, kun Aino ilmoitti ulkona satavan kaatamalla. Vettä tuli tosiaan kunnolla. Peseydyimme, pukeuduimme ja lähdimme katsomaan, olisiko Mama Inés jo auki. Ei ollut. Palasimme hostelille, maksoimme ja lähdimme kävelemään kohti Gran Vian metropysäkkiä. Sade oli onneksi jo hellittänyt.
Ajoimmme metrolla kolmen vaihdon kautta lentokentälle ja kävelimme pitkät pätkät isoa terminaalia lähtöselvitysluukullemme. Meidän liput olivat siellä valmiina printattuina! En oikein ymmärrä mitä siinä oli käynyt, mutta pääasia oli se, että me pääsemme kotiin.
Kun kaikki oli hoidettu pystyimme vihdoinkin rauhiottumaan aamiaiselle lentokentän kahvilassa. Aamiaisen jälkeen käväisimme kaupassa ostamassa kotiintuliaisjuomaksi pullon anisviinaa. Tutustuin tähän herkkuun ensi kertaa kevään pyöräretkellä ja oli meidän molempien makuun.
Paluulento Madridista Frankfurtiin myöhästyi reippaasti ilmeisesti paikallisten lakkoilun takia. Meillä oli onneksi reippaasti vaihtoaikaa Frankfurtissa, joten myöhästyminen ai haitannut lainkaan. Franfurtiin päästyämme etsiydyimme ravintolaan istuskelemaan ja soitimme Aulille. Suomessa kaikki hyvin.
Laskeuduimme klo 22:15 Helsinkiin ja olimme rinkkoinemme teerminaalin ulkopuolella jo klo 22.40. Täydellistä. Ehdimme klo 22:50 Turkuun lähtevään bussiin. Seuraava olisi lähtenyt vasta 01:30. Perillä otimme taksin Aulin luo, jossa asumme yhden yön. Huomenna espanjalaiset lähtevät Ruotsiin ja me pääsemme kotiin.
tiistai 18. elokuuta 2009
ke 22.7. Madrid
Valitsimme aamiaispaikasi hostellia vastapäätä olevan Cafe Mama Inésin. Tyylikkäästi sisustettu, iso kahvila. Ja äänekäs. Keskustelu täytti paikan niin, että piti melkein huutaa. Kahvi oli harvinaisen hyvää.
Päivän ohjelmassa oli Gran Vian eteläpuoli eli kaupungin keskusta. Ajattelimme mennä vilkaisemaan, olisiko se enemmän lapsiperheiden aluetta. Aloitimme El Corte Inglesin ja Fnacin isoista tavarataloista. Löysimme nyt Corten leluosastonkin, josta Olli osti Legon tekniikkasarjan auton ja Playmobilin hauskan Espanjan maajoukkueen pelaajaukkelin. Corten tavaratalojen vieressä oli Real Madridin fanikauppa. Se oli täynnä Real Madridia. Mauttomuuteen saakka. Kaikkea rihkamaa joukkueen logolla.
Lähdimme kävelemään Lonely Planetin Vanha kaupunki -kierrosta, joka kiertää kekustan komeimmat paikat. Palatseja ja aukioita oikein isolla kädellä. Jaksoimme kävellä vain noin tunnin, kun alkoi jo väsyttämään ja oli janokin. Pysähdyimme mukavan näköiseen olutbaariin Calle Mayorin varrella. Muista paikoista poiketen täällä olikin hyvä olutvalikoima. Tosin ei tuossa perus espanjalaisessa kylmänä tarjoiltuna ole kyllä mitään vikaa. Söimme lounaaksi vähän salaattia ja hyvää kinkkua.
Täältä oli lyhyt kävely Plaza Mayorille. Kaunis paikka täynnä turistiravintoloita. Päivän kuumuutta helpotti paikoin rivakka tuuli, joka heitteli plazalla ravintoloiden tuoleja ja päivävarjojakin. Jatkoimme kävelyämme takaisin hostelliin lepäämään.
Hostellilla muiden levätessä ja leikkiessä menin jälleen tietokoneen kanssa aulaan ja yritin hoitaa huomisen lentomme check-in:n. Tuloksetta. Ilmoitti vain, että tälle varausnumerolle ei löydy mitään lentoja. Ai kun kiva. No kokeillaan illemmalla.
Iltakierroksemme jatkui Plaza Mayorin eteläpuolelle La Latinan kaupunginosaan, joka kuulosti kirjan perusteella mukavalta tapastelualueelta. Olikin mukavan näköisiä katuja. Aloittaessamme kiertelyn klo 19 paikkeilla kaikki paikat olivat vielä kiinni ja kadut hiljaisia. Klo 20 alkoi näkyä ensimmäiset elon merkit. Poikkesimme Taberna Txacoliin nauttimaan muutaman tapaksen ja hyvää viiniä. Ensi kerralla, kun tulemme Madridiin (jos sellaista kertaa enää tulee), pitää muistaa majoittua tälle alueelle. Enemmän meidän paikka. Toinen tapastelupysähdys oli ravintola Almendro 13. Tupaten täynnä oleva kulmabaari. Parasta tässä paikalla oli tunnelma. Tilaaminen hoitui hieman tavallisesta poikkeavasti kertomalla tiskillä mitä haluaa ja sen jälkeen jossain vaiheessa tiskille ilmeistyi annoksia, rahastaja soitti kilikelloa ja piti osata mennä hakemaan omansa pois. Ymmärsivät onneksi meidän olevan ihan kuutamolla tässä paikassa ja rahastaja vinkkasi minulle erikseen, kun meidän annokset tulivat. Olimme näemmä tilanneet ison lautasellisen itse tehtyvä perunalastuja ja jotain karjalanpaistin tapaista tarjoituna itse tehtyjen perunalastujen kanssa. Suolaa ja rasvaa. Paljon.
Nyt oli vatsa täynnä ja pää kylläinen kävelystä eli oli aika palata hostellille. Perillä yritin jälleen ilmoittautua lennollemme. Nyt varausnumerollamme näkyi lennot mutta vain Frankfurtista Helsinkiin. Onkohan meillä ollenkaan paikkoja täältä Frankfurtiin? Huomenna selviää. Pitää vain mennä ajoissa lentokentälle.
Yöllä klo 6 paikkeilla naapurin englantilaispojat tulivat baarista. Tuntuivat olevan iloisella tuulella, mutta eivät alkuunkaan humalaisen äänekkäitä. Juttua riitti. Tähän hostelliin ei tulla toiste, vaikka onkin halpa ja terassi on hauska. Väärä kaupunginosa ja seinät paperia.
Päivän ohjelmassa oli Gran Vian eteläpuoli eli kaupungin keskusta. Ajattelimme mennä vilkaisemaan, olisiko se enemmän lapsiperheiden aluetta. Aloitimme El Corte Inglesin ja Fnacin isoista tavarataloista. Löysimme nyt Corten leluosastonkin, josta Olli osti Legon tekniikkasarjan auton ja Playmobilin hauskan Espanjan maajoukkueen pelaajaukkelin. Corten tavaratalojen vieressä oli Real Madridin fanikauppa. Se oli täynnä Real Madridia. Mauttomuuteen saakka. Kaikkea rihkamaa joukkueen logolla.
Lähdimme kävelemään Lonely Planetin Vanha kaupunki -kierrosta, joka kiertää kekustan komeimmat paikat. Palatseja ja aukioita oikein isolla kädellä. Jaksoimme kävellä vain noin tunnin, kun alkoi jo väsyttämään ja oli janokin. Pysähdyimme mukavan näköiseen olutbaariin Calle Mayorin varrella. Muista paikoista poiketen täällä olikin hyvä olutvalikoima. Tosin ei tuossa perus espanjalaisessa kylmänä tarjoiltuna ole kyllä mitään vikaa. Söimme lounaaksi vähän salaattia ja hyvää kinkkua.
Täältä oli lyhyt kävely Plaza Mayorille. Kaunis paikka täynnä turistiravintoloita. Päivän kuumuutta helpotti paikoin rivakka tuuli, joka heitteli plazalla ravintoloiden tuoleja ja päivävarjojakin. Jatkoimme kävelyämme takaisin hostelliin lepäämään.
Hostellilla muiden levätessä ja leikkiessä menin jälleen tietokoneen kanssa aulaan ja yritin hoitaa huomisen lentomme check-in:n. Tuloksetta. Ilmoitti vain, että tälle varausnumerolle ei löydy mitään lentoja. Ai kun kiva. No kokeillaan illemmalla.
Iltakierroksemme jatkui Plaza Mayorin eteläpuolelle La Latinan kaupunginosaan, joka kuulosti kirjan perusteella mukavalta tapastelualueelta. Olikin mukavan näköisiä katuja. Aloittaessamme kiertelyn klo 19 paikkeilla kaikki paikat olivat vielä kiinni ja kadut hiljaisia. Klo 20 alkoi näkyä ensimmäiset elon merkit. Poikkesimme Taberna Txacoliin nauttimaan muutaman tapaksen ja hyvää viiniä. Ensi kerralla, kun tulemme Madridiin (jos sellaista kertaa enää tulee), pitää muistaa majoittua tälle alueelle. Enemmän meidän paikka. Toinen tapastelupysähdys oli ravintola Almendro 13. Tupaten täynnä oleva kulmabaari. Parasta tässä paikalla oli tunnelma. Tilaaminen hoitui hieman tavallisesta poikkeavasti kertomalla tiskillä mitä haluaa ja sen jälkeen jossain vaiheessa tiskille ilmeistyi annoksia, rahastaja soitti kilikelloa ja piti osata mennä hakemaan omansa pois. Ymmärsivät onneksi meidän olevan ihan kuutamolla tässä paikassa ja rahastaja vinkkasi minulle erikseen, kun meidän annokset tulivat. Olimme näemmä tilanneet ison lautasellisen itse tehtyvä perunalastuja ja jotain karjalanpaistin tapaista tarjoituna itse tehtyjen perunalastujen kanssa. Suolaa ja rasvaa. Paljon.
Nyt oli vatsa täynnä ja pää kylläinen kävelystä eli oli aika palata hostellille. Perillä yritin jälleen ilmoittautua lennollemme. Nyt varausnumerollamme näkyi lennot mutta vain Frankfurtista Helsinkiin. Onkohan meillä ollenkaan paikkoja täältä Frankfurtiin? Huomenna selviää. Pitää vain mennä ajoissa lentokentälle.
Yöllä klo 6 paikkeilla naapurin englantilaispojat tulivat baarista. Tuntuivat olevan iloisella tuulella, mutta eivät alkuunkaan humalaisen äänekkäitä. Juttua riitti. Tähän hostelliin ei tulla toiste, vaikka onkin halpa ja terassi on hauska. Väärä kaupunginosa ja seinät paperia.
ti 21.7. Cordoba - Madrid
(Päiväkirjan kopioiminen tänne onnistuu vasemmallakin. Eli homma jatkuu jälleen...)
Söimme aamiaisen jälleen kaupunkiasunnon lähellä olevassa, mukavassa kulmakahvilassa La Crema. Siellä on aina mukavan ahdasta ja tarjoamme selvästi vaihtelua paikallisten arkeen. Syötyämme pyysin paikan pitäjää soittamaan meille kaksi taksia, joilla ajoimme rautatieasemalle. Matka keskustan läpi maksoi 5 € / taksi.
Aamiainen ja taksien hommaaminen sujuivat odotettua joutuisammin ja olimme jo noin puolitoista tuntia ennen junan lähtöä asemalla. Jäi aikaa kierrellä, istuskella, lorvia kaupoissa ja katsella ihmisiä. Lopulta juna tuli ja jouduimme sanomaan hyvästit Cordoballe.
Madridissa suunnistimme metrolla suoraan rautatieasemalta Gran Vian metroasemalle. Ja edelleen jalan osoitteessa Calle de Hortaleza 19 olevaan Hostal Americaan. Hostelli on kivan näköinen paikka kerrostalon neljännessä ja viidennessä kerroksessa. Lonely Planetin mukaan tämä on pieni perheyritys. Heillä on hauska pieni terassi, jolta on hyvä näkymä alas kadulle ja naapurien katoille.
Jätimme tavaramme hostelliin ja lähdimme pienelle kävelylle lähiympäristöön. Ensimmäinen tauko oli heti parin korttelin päässä kulmakapakassa nimeltään Madrid Stop. Nimi ei kuvaa mitenkään paikkaa. Vanha kuppila, jossa oli tarjolla pulloista päätellen kattava valikoima viinejä ja herkullisen näköisiä tapaksia. Valitettavasti siesta oli lähestymässä ja paikka oli menossa kiinni klo 16.
Teimme vielä pienen kävelykierroksen lähikatuja. Ostimme lähikaupasta vähän herkkuja ja menimme takaisin hostelliin ja sen terassille. Aurinko porotti kirkkaasti. Otimme pienen tauon huoneessamme. Tai muut ottivat, minä istuin hostellin aulassa ja päivitin kuvia ja päiväkirjaa nettiin.
Siestan jälkeen lähdimme tutustumaan paremmin kaupunginosaamme Chuecaan. Hostellin ympäristössä on paljon homobaareja ja seksikauppoja. Ja aika värikästä porukkaa. Kävelimme viereiselle ostoskadulle Calle de Fuencarral ja lähdimme valumaan sitä pohjoiseen. Täällä tuntui olevan joka paikassa saman näköisiä rättikauppoja (siis vaateliikkeitä). Ja tossukauppoja. Sevillassakin näkyi näitä jonkun verran, mutta täällä ei juuri muuta ollutkaan. Rättejä ja tossuja. Käännyimme matkaraamatun kehumalle tapaskadulle Calle de Manuela Malasaña. Kello oli vain aivan liian vähän ja kaikki paikat olivat vielä kiinni. Katu oli aika autio. Ehkä muutaman tunnin päästä täällä olisi vähän mukavampaa. Me emme jääneet kuitenkaan odottamaan sitä, vaan päätimme palata keskustan suuntaan. Alkoi tehdä mieli istahtaa jonnekin terassille taukojuomalle. Täällä ei vain valitettavasti ole terasseja. Vain sisäpaikkoja, joiden tupakan savu on niin sankkaa, että ei tee mieli mennä. Kiersimme katuja ja kujia ihmetellen, mihin kaikki Madridin katukuppilat on piilotettu. Löysimme lopulta yhden lähempänä Gran Viaa. Tauko maistui.
Tankattuamme jatkoimme vielä kävelykierrostamme piipahtamalla Gran Vian eteläpuolella El Corte Inglesissä. Ajattelimme, että lapset ansaitsisivat jotain vaihtelua koko iltapäivän kujien kahlaamiselle. Valitettavasti tässä talossa ei ollut leluosastoa. On jossain toisessa, lähellä olevassa Cortessa. Menemme huomenna sinne.
Alkoi tulla nälkä ja kirjaa katsomalla näytti siltä, että hostellimme on täydellisellä paikalla ruokapaikkojen kannalta. Sopivan löytäminen osoittautui kuitenkin ylättävän hankalaksi. Tämä seutu ei ole lapsille. Ruokapaikat olivat pubeja, joissa kaikissa tupakoitiin rankasti. Tai sitten ne olivat luotaan työntäviä english menu with pictures -paikkoja, joiden tarjoilijat lepertelivät kielillä ja olivat työntämässä tuolia perseen alle heti kun katsoi heitä päinkin.
Löysimme onneksi lopulta kirjan avulla Baco y Beton vain pari korttelia hostelliltamme. Ulospäin niin vaatimaton paikka, että itse kävelin ohi etsiessäni sitä. Sisällä oli täyttä. Ei toivoakaan saada pöytää. Mutta ruokalista ja paikka näytti hyvältä, joten varasin meille pöydän ja jäimme odottamaan puoleksi tunniksi pöytämme vapautumista. Kyllä kannatti. Söimme herkullista serranon kinkkua, salaattia ja juustoja. Olo helpotti.
Heräsin yöllä kolmen jälkeen siihen, kun naapuri tuli huoneeseensa äänekkäästi. Oli ilmeisiä vaikeuksia osua oveen. Osui lopulta ja löysi tien vessaankin. Täällä kuulluu näköjään kaikki äänet läpi. Onneksi isäntä sammui saman tien.
Söimme aamiaisen jälleen kaupunkiasunnon lähellä olevassa, mukavassa kulmakahvilassa La Crema. Siellä on aina mukavan ahdasta ja tarjoamme selvästi vaihtelua paikallisten arkeen. Syötyämme pyysin paikan pitäjää soittamaan meille kaksi taksia, joilla ajoimme rautatieasemalle. Matka keskustan läpi maksoi 5 € / taksi.
Aamiainen ja taksien hommaaminen sujuivat odotettua joutuisammin ja olimme jo noin puolitoista tuntia ennen junan lähtöä asemalla. Jäi aikaa kierrellä, istuskella, lorvia kaupoissa ja katsella ihmisiä. Lopulta juna tuli ja jouduimme sanomaan hyvästit Cordoballe.
Madridissa suunnistimme metrolla suoraan rautatieasemalta Gran Vian metroasemalle. Ja edelleen jalan osoitteessa Calle de Hortaleza 19 olevaan Hostal Americaan. Hostelli on kivan näköinen paikka kerrostalon neljännessä ja viidennessä kerroksessa. Lonely Planetin mukaan tämä on pieni perheyritys. Heillä on hauska pieni terassi, jolta on hyvä näkymä alas kadulle ja naapurien katoille.
Jätimme tavaramme hostelliin ja lähdimme pienelle kävelylle lähiympäristöön. Ensimmäinen tauko oli heti parin korttelin päässä kulmakapakassa nimeltään Madrid Stop. Nimi ei kuvaa mitenkään paikkaa. Vanha kuppila, jossa oli tarjolla pulloista päätellen kattava valikoima viinejä ja herkullisen näköisiä tapaksia. Valitettavasti siesta oli lähestymässä ja paikka oli menossa kiinni klo 16.
Teimme vielä pienen kävelykierroksen lähikatuja. Ostimme lähikaupasta vähän herkkuja ja menimme takaisin hostelliin ja sen terassille. Aurinko porotti kirkkaasti. Otimme pienen tauon huoneessamme. Tai muut ottivat, minä istuin hostellin aulassa ja päivitin kuvia ja päiväkirjaa nettiin.
Siestan jälkeen lähdimme tutustumaan paremmin kaupunginosaamme Chuecaan. Hostellin ympäristössä on paljon homobaareja ja seksikauppoja. Ja aika värikästä porukkaa. Kävelimme viereiselle ostoskadulle Calle de Fuencarral ja lähdimme valumaan sitä pohjoiseen. Täällä tuntui olevan joka paikassa saman näköisiä rättikauppoja (siis vaateliikkeitä). Ja tossukauppoja. Sevillassakin näkyi näitä jonkun verran, mutta täällä ei juuri muuta ollutkaan. Rättejä ja tossuja. Käännyimme matkaraamatun kehumalle tapaskadulle Calle de Manuela Malasaña. Kello oli vain aivan liian vähän ja kaikki paikat olivat vielä kiinni. Katu oli aika autio. Ehkä muutaman tunnin päästä täällä olisi vähän mukavampaa. Me emme jääneet kuitenkaan odottamaan sitä, vaan päätimme palata keskustan suuntaan. Alkoi tehdä mieli istahtaa jonnekin terassille taukojuomalle. Täällä ei vain valitettavasti ole terasseja. Vain sisäpaikkoja, joiden tupakan savu on niin sankkaa, että ei tee mieli mennä. Kiersimme katuja ja kujia ihmetellen, mihin kaikki Madridin katukuppilat on piilotettu. Löysimme lopulta yhden lähempänä Gran Viaa. Tauko maistui.
Tankattuamme jatkoimme vielä kävelykierrostamme piipahtamalla Gran Vian eteläpuolella El Corte Inglesissä. Ajattelimme, että lapset ansaitsisivat jotain vaihtelua koko iltapäivän kujien kahlaamiselle. Valitettavasti tässä talossa ei ollut leluosastoa. On jossain toisessa, lähellä olevassa Cortessa. Menemme huomenna sinne.
Alkoi tulla nälkä ja kirjaa katsomalla näytti siltä, että hostellimme on täydellisellä paikalla ruokapaikkojen kannalta. Sopivan löytäminen osoittautui kuitenkin ylättävän hankalaksi. Tämä seutu ei ole lapsille. Ruokapaikat olivat pubeja, joissa kaikissa tupakoitiin rankasti. Tai sitten ne olivat luotaan työntäviä english menu with pictures -paikkoja, joiden tarjoilijat lepertelivät kielillä ja olivat työntämässä tuolia perseen alle heti kun katsoi heitä päinkin.
Löysimme onneksi lopulta kirjan avulla Baco y Beton vain pari korttelia hostelliltamme. Ulospäin niin vaatimaton paikka, että itse kävelin ohi etsiessäni sitä. Sisällä oli täyttä. Ei toivoakaan saada pöytää. Mutta ruokalista ja paikka näytti hyvältä, joten varasin meille pöydän ja jäimme odottamaan puoleksi tunniksi pöytämme vapautumista. Kyllä kannatti. Söimme herkullista serranon kinkkua, salaattia ja juustoja. Olo helpotti.
Heräsin yöllä kolmen jälkeen siihen, kun naapuri tuli huoneeseensa äänekkäästi. Oli ilmeisiä vaikeuksia osua oveen. Osui lopulta ja löysi tien vessaankin. Täällä kuulluu näköjään kaikki äänet läpi. Onneksi isäntä sammui saman tien.
maanantai 10. elokuuta 2009
Perkele
Puhdistin eilen viinilasia tiskirätillä. Lasin jalka meni poikki ja viilsi saman tien mun keskisormeen ikävän haavan. Neljä tikkiä. Kaksi viikkoa sairaslomaa. Kädetön.
Kirjoitan tätä nyt vasemmalla ja kyllä on hidasta...
Laitakarit olivat tulleet juuri meille ja olimme aloittamassa kurkkukeiton nauttimisen, kun huomasin Timon lasin olevan vähän likainen. "Ei sitä nyt tarvitse..." kuulin Timon sanovan lähtiessäni vaihtamaan lasia. Toisessa lasissa oli vähän kuivumistahroja, jotka päätin puhdistaa pyyhkeellä. Lasin varsi napsahti poikki ja minä tuijotin sormeani, josta pulppusi ulos verta. "Tittaaa!!!"
Viime yön olin sormineni joka puolella. Olin Rikun kanssa pyöräretkellä Grazalemassa Espanjassa ja mietin, miten pääsen vuoristosta pois, kun en pysty käyttämään takajarrua. Olin töissä ja yritin saada kahvipöydässä suunvuoroa kertoakseni, että en voi tehdä hommia. Olin Kangasniemen mökillä ja kannoin kädessäni kymmenen litran vesiämpäriä. Olin joka puolella ja koitin pitää kättä kohoasennossa.
Ja olen kädetön.
maanantai 3. elokuuta 2009
Aino Reilassa
Lounais-Suomen Partiopiirin ensimmäinen piirileiri, Reila 09 on parhaillaan käynnissä ja Ainokin on siellä. Reilalla on myös nettisivut, joilla näkyy olevan mm. nettikamera.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)