Madridista kotiin

Pakkasimme laukkumme jälleen ajoissa jo eilen illalla ja aamulla jäi aikaa kierrellä kaupunkia vielä reilun tunnin ennen taksimme saapumista. Kävelimme keskustan läpi Plaza Majorille ja siitä edelleen pienen koukkauksen La Latinan kautta takaisin Huertaan ja asunnollemme. Sitten vain laukut ulos asunnosta ja ulko-ovi kiinni viimeistä kertaa. Lomareissu alkaa olla ohi.

Madrid, El Rastro

Matkaoppaissa mainitaan Madridista usein myös sunnuntai ja El Rastro, eli keskustan eteläosassa järjestettävä kirpputori. Olihan tämä aika nähtävyys. Kaduille levittäytyvä kirppis oli piukkana ihmisistä ja myyjistä. Kunnon markkinatunnelma. Suurin osa kojuista myivät uusia tuotteita, lähinnä vaatteita, mutta joukossa oli myös kaikkea muuta. Mutta parasta oli kaikki se melu. Emma osti itselleen toisen rantakassin tällä reissulla. Niitä ei voi olla koskaan liikaa.

Illalla nautiskelimme viimeisen illan Madridin asunnon ympäristöä. Istahtelimme välillä juomalle ja pienelle purtavalle ja vaeltelimme taas näitä nättejä kujia. Huomenna on aika lähteä kotiin.

Madrid, Santiago Bernabéu

Jalkapallopäivä. Yksi kohde, jota erityisesti Olli odotti tältä reissulta, oli Estadio Santiago Bernabéu eli Real Madridin kotistadion. Aamupalan jälkeen pakkasimme jälleen kamppeemme ja kävelimme kaupungin keskustan poikki tarkoituksena ottaa metro ja ajaa keskustan pohjoispuolella olevalle stadionille. Mutta metropa olikin remontissa (tai ainakin pari matkalle osunutta asemaa suljettuina), joten otimme taksin. Taksilla ajaminen on Espanjassa niin halpaa, että lyhyemmillä matkoilla nelihenkisen perheen kannattaa melkein ottaa taksi linja-auton tai metron sijaan. Stadionilla on mahdollista käydä opastamattomalla turistikierroksella aina, kun ei ole pelejä. Liput kannattaa ostaa etukäteen netistä. Kierros oli hienompi, kuin olin osannut odottaa. Meillä meni noin kolmisen tuntia kierrellessämme stadionia ja ihaillessamme miten hienosti joukkueen historiaa oli osattu tuoda esiin. Tyylikäs paikka. Kierroksen päätteeksi Olli koki mieluisan yllätyksen, kun ostimme hänelle Aulilta nimpparilahjaksi Balen pelipaidan. Hän oli ihastellut näitä paitoja jo aiempina päivinä kaupoissa ja tuskastellut rahojensa loppumista. Nyt hänellä on hänen lempipelaajansa paita päällä.

Kun Ronaldot, Balet sun muut jalkapallomaailman supertähdet oli ihmetelty, palasimme takaisin Madridin keskustaan. Ajoimme taksilla Tribunalin metroaseman paikkeille ja kävelimme sieltä takaisin ydinkeskustaan. Tämä oli mukavan näköistä aluetta. Jos tulemme tänne joskus uudestaan, niin täältä voisi yrittää löytää majoituksen.

Virheistä oppineena painelimme illalla ajoissa Casa Albertoon ja saimme pöydän baarin puolelta, jossa saa tilata heidän tapaksiaan. Talon vermutti oli myös herkullista.

Madrid, Emman synttäripäivä

Emma 11 v. Minulla oli kello herättämässä aamulla, että ehdin etsimään prinsessalle kakunpalan jostain leipomosta. Siihen menikin pieni tovi, kun en tahtonut löytää yhtään leipomoa. Keskusta on täynnä kahviloita, mutta oikein missään ei ollut sopivaa ulos myytävää. Mutta kyllähän se kakunpala lopulta löytyi ja pääsimme herättämään Emman ja herkuttelemaan synttäriaamiaisen.

Tämän päivän ohjelma oli suunniteltu vähän synttärisankarin mukaan. Aamupalan jälkeen kävelimme Parque del Buen Retiron puistoon ja vuokrasimme siellä soutuveneen, jolla soutelimme ympäri pientä tekojärveä. Meitä huvitti kovin paikallisten onnettomat soutamistaidot. Harva tuntui osaavan veneen käsittelyä. Yhdessä kohtaa Emman soutaessa rauhallisesti eteenpäin joku paikallinen perheenisä pysähtyi oikein katsomaan, että miten tuo on mahdollista. No ilmeisesti paikallisilla ei ole ihan samoja mahdollisuuksia treenata tätä kuin meillä.

Puiston jälkeen oli lounasaika ja teeman mukaisesti päädyimme Burger Kingiin. Oli kuulemma hyvä. Ameriikaneväiden jälkeen synttäripäivä jatkui Pradon museovierailulla. Olin lukenut oppaasta, että liput voi ostaa näppärästi netistä ja välttää pitkän jonottamisen. Harmi, että siellä ei mainittu sitä, että netistä ei voi ostaa saman päivän lippuja, vaan vasta seuraaville päiville. Muut jäivän burgeripaikkaan vilvoittelemaan ja minä lähdin seisomaan lippujonoon. Jono oli pitkä ja hetken jo mietin pitääkö tämä jättää väliin kokonaan. Mutta jono eteni ihan hyvin ja puolen tunnin seisomisen jälkeen minulla oli jo liput.

Olin lukenut useammasta oppaasta, että jos mihinkään museoon pitää koskaan elämänsä aikana mennä, niin Pradoon. Ja olihan tämä kokemus. Lonely Planetissa oli hyvä selviytymisopas museon kävijälle ja seurailimme sen reittiä läpi huoneiden. Katsoimme varmasti vain murto-osan tauluista, mutta silti aikaa meni pari tuntia. Jos ikinä enää tulen Madridiin, niin tänne voisin tulla toistekin.

Puistoilman ja taiteen uuvuttamina tallustimme asunnolle lepäämään. Vähän juotavaa ja jalat ylös. Taas kelpasi kävellä. Titta oli miettinyt valmiiksi synttäri-illalliseen sopivan ravintolan Plaza del Ángelilta. Hostal Persalin terassiravintola (jonka nimeä en nyt muista) tarjoili mm. broikkupihvejä, jotka ovat neidin herkkua.

Valencia - Madrid

Taas kaikki loppuu aikanaan. Valencia oli mukava kaupunki, jossa olisi voinut viettää vähän enemmänkin aikaa. Pakkasimme laukkumme jo eilen illalla, että meille jäi aamulla vielä aikaa nauttia kiireetön aamiainen kotikulmilla. Tähän asti olimme tehneet aina aamupalan asunnolla, mutta tähän aamuun sopi hyvin Dulche de Lechen aamiainen. Ja se oli herkullinen.

Junamatka Madridiin kesti luotijunalla jälleen saman 1 h 40 min. Tällä kertaa jouduimme tyytymään turistiluokkaan ilman tarjoiluja. Madridin päässä tallustelimme jo tuttuja katuja Airbnb:n kautta vuokraamaamme asuntoon osoitteessa Calle Echegaray 10. Asunto on aivan keskustassa keskellä kapeita kujia. Pienempi eikä niin mukava kuin Valencian asuntomme oli. Tässä asunnossa ei ole ilmastointia, mikä ei haitannut varausta tehdessä, mutta nyt reilun 30 asteen lämmössä hieman huolestutti miten kuuma täällä on nukkua. Omistajan mies oli meitä vastassa ja esitteli asunnon. Hän vakuutteli, että asunto ei kuumene vaikka sää onkin nyt kuuma ja vielä kuumempaa on luvattu loppuviikolle.

Lähdimme kiertelemään kaupunkia Lonely Planetin matkaoppaan kävelyreittiä mukaillen. Turisti-infosta jo aiemmin saamani kartta on aika huono ja LP:nkin Espanjan painoksen kartat ovat vähän totuttua heikommat, joten joissakin kohtiin piti vain arvailla ja mennä sen mukaan, mikä näyttää mukavimmalta. Mikä ei ole kyllä yhtään huono juttu sekään. Eteneminen oli tietysti hidasta, kun piti poiketa joka kolmanteen kauppaan. Välillä piti tankata Plaza de San Andrés:n tyylikkään ravintolan terassilla. Poikkeuksellisen hyvä tinto de verano.

Ruokapaikkojen suhteen meillä jatkuu tämä loputon tuskailu espanjalaisten ravintoloiden kanssa. Nytkin kiertelimme ympäri Huertasia etsien mukavaa paikkaa. Ei tahdo löytyä sitten millään mitään meille sopivaa. Lopulta antauduimme Plaza de Santa Analla jonkun ravintolan terassille syömään ihan kelpo murkinat.

Valencia, Ciudad de las Artes y las Ciencias

Heräsin aamulla klo 7 ja lähdin aamulenkille Jardins del Túriaan. Puistoon on tehty 5 km pitkä juoksupolku, jonka juoksin edestakaisin pysähtyen välillä ottamaan kuvia. Aamulenkin päätteeksi juoksin Ruzafan kauppahallin vieressä olevaan leipomoon, josta olen hakenut hyvää leipää aamupalallemme lähes joka aamu. Nytkin mukaan lähti hyvä patonki ja vähän makeita leivoksia. Olimme suunnitelleet tälle päivälle toisen rantapäivän, mutta säätieteilijät eivät olleet yhtä mieltä meidän kanssa. Aamupäivä oli pilvinen ja lämpötila alle kolmenkymmenen. Iltapäiväksi ennustettiin aurinkoista. Päätimme viettää aamupäivää Ciudad de las Artes y las Ciencias:n tiedemuseossa ja jatkaa sieltä rannalle. Tiedemuseo oli kaunis katsella. Rakennus on niin huikea ja sisällä kolmessa kerroksessa olevat näyttelyt ovat hienosti rakennettu. Kävelimme läpi maapallon syntyä, avaruuden tutkimusta ja ihmisen rakennuspaloja. Museossa riittäisi tuntitolkulla nähtävää ja koettavaa.

Jatkoimme museolta taksilla rannalle. Sää oli edelleen pilvinen. Perillä meitä odotti paha pettymys; punainen lippu. Rannalla oli uimakielto, koska aallokko oli sen verran kovaa. Kaupungissa ei tuntenut kovaa tuulta, joka on puhaltanut ilmeisesti jo jonkin aikaa. Voi paska. Mahtaakohan tällaiset tiedot löytyä netistäkin? Kokeneempi rantamatkaaja osaisi varmaankin etsiä, mutta meille tämä tuli aivan yllätyksenä. Nuolimme haavamme ja palasimme kotiin. Emma teki kylpyammeeseen itselleen lohdutuskylvyn herkkujen kera.

Pienen lepotauon jälkeen palasimme jälleen Valencian keskustaan. Olimme kivunneet jo aiemmin yhteen kaupungin vanhoista porteista ja nyt oli toisen, Torres de Quart vuoro. Tornin maisemat ihailtuamme pyörimme jälleen kaupungin kujia ja istuimme välillä nauttimaan elämästä. Viimeisen illan iltapalapaikaksi Titta oli bongannut asuntoamme vastapäätä olevan korttelikulman terassin, jossa olikin hyvät leipäset eli bocadillot.

Valencia, shoppailua

Shoppailupäivä. Keskustan länsiosassa on kauppahalli tai oikeastaan katettu ravintola-aukio Mercat de Colón, joka oli päivän kävelymme ensimmäinen kohde. Todella viehättävä paikka istahtaa kylmät juomat. Sieltä jatkoimme kujien kiertelyä pysähtyen välillä kauppoihin. Ja Emma jokaiseen kenkäkauppaan. Joita on täällä todella paljon. Koko päivä kului samaa tehden. Kiertelyä ja välillä juomatauko. Iltapäivän siestan aikaan kävimme asunnolla ottamassa pienen levon kaupunginkin levätessä ja illansuussa palasimme takaisin keskustaan jatkamaan kauppavaellustamme. Olin suunnitellut tähän iltaan paikallisen paellan herkuttelua keskustassa olevassa kehutussa ravintolassa. Harmiksemme paikka olikin kiinni illalla. Kirjoitin Pacolle kysyen ravintolasuosituksia ja opin, että espanjalaiset syövät paellansa päivällä. Kuten italialaiset pastansa. Kello lähestyi kymmentä illalla eikä meillä ollut hajuakaan minne mennä syömään. Keskustan ravintolat sisäänheittäjineen eivät houkutelleet, joten lähdimme kävelemään Ruzafan suuntaan ja päätimme mennä vain johonkin, missä ei tarjota lihapulla-tapaksia. Lopulta löytyi iso italialainen ravintola, joka oli melkein tyhjä. Sai kelvata. Ihan ok pizza.