Raisio

Kotona taas. Raisiossa on ollut ilmeisen kuivaa. Koivut ja takapihan omenapuut ovat jo pudottaneet lehtiään ja ovat muutenkin turhan keltaisia. Suomen uusi lämpotilaennätys on nyt eilen Joensuussa mitattu 37,2 astetta.

Iltapäivällä mummi, Pekka, Kamu, Anna ja Voitto tulivat viettämään Emman synttäreitä ja Ollin nimppareita. Voiton ensivierailu meillä. Nuoriherra oli kasvanut hurjasti viime näkemästä.

Kööpenhamina - Tukholma

640 km ajettavaa. Jonkin matkaa Ruotsin puolelle päästyämme alkoi sataa ja sadetta jatkui melkein taukoamatta koko matkan. Jönköpingin pohjoispuolella pilvet olivat alhaalla ja jonkin aikaa jouduimme ajamaan sankan sumun sisällä. Lähellä Tukholmaa odotti 10 km pituinen ruuhka kun sadevettä oli kertynyt moottoritielle niin että autot joutuivat ajamaan lammikosta kävelyvauhtia. Eli ei mikään mukava ajopäivä, mutta lapset jaksoivat autossa ihmeellisen hyvin. Lähdimme onneksi matkaan hyvissä ajoin. Perillä oli vielä kaikesta hidastelusta huolimatta pari tuntia aikaa laivan lähtöön. Keli oli vain niin karmea, että ei huvittanut yhtään lähteä kaupungille kävelemään. Laivalla oli normaalit lasten kuviot. Emma halusi leikkipaikalle, Olli pelaamaan pleikkarilla ja Aino juoksi lasten risteilyohjelma kädessä ympäri laivaa. Laiva on perillä huomenna Suomen aikaan seitsemältä eli meidän aikaan ihan liian aikaisin. Taisi vierähtää melkein puoliyöhön ennenkuin lapset rauhoittuvat nukkumaan.

Kööpenhamina (Nørrebro)

Viimeinen päivä Kööpenhaminassa. Tälle päivälle oli jätetty pieniä juttuja, joita halusi vielä nähdä: Asuntomme sisäpihan leikkipaikka, lentokonepuisto eli Nørrebro Parken, tietysti pari pyöräkauppaa, Nørrebro Bryggeriet ja Cafe 22. Samalla tuli kierrettyä vielä kerran Nørrebrota. Tietysti päivän ohjelmaan piti sovittaa myös asunnon siivoaminen.

Bryggeriet oli pienoinen pettymys. Talon olutta myydään Suomessakin (Alkossa) ja jotenkin sitä odotti jotain vähän isompaa. Paikka olikin aika pieni, mikä ei sinäänsä ole paha asia. Mutta kun siellä soi vielä huono diskomusiikki. Heidän IPA oli tosin hyvää. Suomessa se maksaa kuitenkin sen verran enemmän, että siellä se jää kaupan hyllylle.

Nørrebron kiertely oli mukava lopettaa Cafe 22:een. Söimme herkulliset leivät ja hyvää tanskalaista olutta. Mahat täynnä pyöräilimme viimeisen kerran pitkin Nørrebrogadea kotiin.

Kohta kotiin

Ei helkutti, tämä loma on kohta loppu. Tänään on siivottu, pakattu ja käyty ostamassa ajoevästä. Nyt lähdemme moikkaamaan lentokonepuiston ja loputkin Nørrebrosta. Huomenna on tarkoitus istua aamulla klo 8 Hondassa matkalla kohti Tukholmaa.

Kööpenhamina (Tivoli)

Matka lähenee loppuaan ja yksi pakollinen oli vielä hoitamatta: Tivoli. Ajoimme pyörillä kaupunkiin kiertelemään vielä vähän ostoskatuja ja jatkoimme Tivoliin. Tähän saakka päivä oli ollut aurinkoinen, mutta juuri mennessämme Tivoliin taivaalle ilmestyi tummia pilviä. Onneksi missään vaiheessa ei tullut kovin paljon vettä ja iltaa kohden keli jälleen kirkastui.

Tivoli oli enemmän huvipuisto kuin luulimme. Olin ajatellut isoa puistoa täynnä ravintoloita ja viheralueita sekä joitakin vanhoja huvipuistolaitteita. Aino ja Olli nauttivat vuoristoradoista ja kieputtimista. Ja minä heidän kanssaan. Titta ja Emma kiertelivät enemmän aluetta kun Emmaa ei oikein nämä hurjemmat laitteet kiinnosta. Onneksi hänellekin löytyi jotain ja kivoja leikkipaikkoja. Olihan alueella laitteiden lisäksi muutakin. Nättejä ravintoloita joissa olisi kiva istua iltaa joskus ihan rauhassa. Joskus toiste.

Ilta venähti pitkälle yhdeksän jälkeen ennenkuin olimme valmiit lähtemään kotiin. Mutta kivaa oli. Aino piti Tivolia koko reissun parhaana juttuna. Titalle Tivoli oli isompi pettymys, kun hän sai lähinnä kierrellä Emman kanssa aluetta ympäri ja katsella ravintoloita joihin ei tällä reissulla viitsi istahtaa.

Kööpenhamina (Vesterbro, keskusta)

Yksi kiinnostava kaupunginosa oli vielä näkemättä ja sen vuoro oli tänään. Matkaoppaissa kerrotaan Nørrebron ja Vesterbron taistelevan kiinnostavimman kaupunginosan paikasta ja jotain samaa molemmissa onkin. Pyöräilimme yhden erityisen hyvän pyöräilykaupan ja juoksukaupan kautta Vesterbrohon. Lähdimme kävelemään pitkin katuja haistellen tunnelmaa. Kivoja pikku ravintoloita ja puoteja. Nørrebrohun verrattuna alueella on vähemmän muunnäköisiä ihmisiä ja kauppoja.

Keskeltä Vesterbrota, yhden komean muurin takaa löytyi iso leikkipaikka, jossa vierähtikin pidempi hetki. Polkuautot olivat lasten mieleen.

Lähestyämme Istedgadea kohti päärautatieasemaa maisema alkoi muistua mieleen aikaisemmalta reilausreissulta Titan kanssa. Ei ollut järin miellyttävää silloinkaan. Paljolti pornoon keskittyvää tarjontaa ja pirun huonokuntoisen näköisiä ihmisiä.

Iltapäivällä iski nälkä. Katsoimme Kirjasta lähimmän hyvän kuuloisen ravintolan. Apropos Halmtorvetilla. Kiva terassi aukealla. Ruoka ei vain ollut kummoistakaan eikä tarjoilussakaan ollut hurraamista. Vähän sinne päin. Lonely Planetin Copenhagen -opas on ollut pettymys. Se ei ole onnistunut näyttämään kaupungista sellaisia paikkoja joihin LP on yleensä pystynyt. Eikä kyse ole siitä, että niitä paikkoja ei olisi. Onneksi meillä on myös vaihtoperheen vinkkilista. Se on toiminut paljon paremmin.

Vesterbron nähtyämme jatkoimme pyörillä keskustaan. Meillä on lomakodissa hyvä espressokeitin ja mylly ja pavut olivat päässeet loppumaan. Olin kysynyt jo aiemmin vaihtoperheeltä mistä ostavat papunsa ja saanut vinkin hyvästä kahvikaupasta Risteriet. Kaupassa meni tovi ihaillessa vain kaikkia laitteita ja välineitä. Valikoima oli hyvä. Kuten myös heidän espressonsa.

Kööpenhamina (kanavaristeily)

Viimeiset päivät ovat olleet aika vauhdikkaita, joten tähän sunnuntaiaamuun sopi hyvin hidas käynnistyminen. Aamupalalla jälleen tuoreita sämpylöitä. Päiväkirjan kirjoittamista. Lapset katselivat telkkaria ja leikkivät. Keli oli selvästi aikaisempia päiviä kylmempi. Pilviä ja pohjoistuulta.

Otimme päivän ohjelmaan kanavaristeilyn. Se kuuluu niihin "pakollisiin" juttuihin täällä. Pyöräilimme hiljaisen kaupungin läpi Nyhavniin, jossa on mm. DFDS:n laituri. Firma ajaa sekä opastettuja että -tamattomia reittejä. Valitsimme hiljaisemman vaihtoehdon ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin kanavakuvakulmasta. Yllättävän mukava reissu. Kuljimme osittain samoja seutuja joita olimme jo aiemmin pyöräilleet. Nyt vain näki niitä vähän eri kuvakulmasta ja ehti katselemaan vähän enemmän kuin pyöräillessä.

Risteilyn jälkeen pyöräilimme keskustaa kierrellen ja ruokakaupan kautta takaisin kotiin. Ruokakaupasta jäi kassiin herkullinen lammaspaistipäivällinen. Nam. Emma on jutellut jo jonkun aikaa Smart-jäätelöstä, jollaisen hän näki jossain kaupassa. Lähdimme illalla vielä iltakävelylle katsomaan, löytyisikö tuollaista herkkua lähikaupoista. Löytyi. Oli kuulemma hyvää.

Ribe

Aamulla lapset jatkoivat leikkiä leirintäalueen leikkipaikalla ja polkuautoilla. Purimme leirin ja jatkoimme matkaa Tanskan vanhimpaan kaupunkiin, Ribeen. Ribe oli Køgen tapaan kaunis pieni kaupunki. Koko keskustasta ei taida löytyä yhtään ihan suoraa seinää, vaan jokainen nojasi vähän vinoon johonkin suuntaan tai pullotti sieltä sun täältä. Rakennuksista vanhimmat ovat 1500-luvulta. Kiersimme jo vähän nälkäisinä ympäri kaupunkia etsien sopivaa ravintolaa. Matkalla löytyi mm. Ribe Bryghus, paikallinen panimo. Saimme maistiaiseksi vähän herkullista olutta ja ostimme pullon kutakin tarjolla olevaa neljää eri herkkua mukaamme. Ruokapaikka löytyi lopulta Overdammenilta. Pinocchio tarjosi kaikkea kebabista pizzaan ja pihviin.

Riben käveltyämme istuimme jälleen autoon ja lähdimme ajamaan takaisin kotiin. Lomakotiin. Piipahdus pois Kööpenhaminsta oli kiva, mutta Köpiksessä on ollut niin mukavaa, että nyt oli jo ikävä takaisin. Paluumatka sujui jälleen ihmeen mukavasti. Tuo Ainon läppäri on mainio viihdyke matkalla.

Legoland

Aamiainen, paidat reppuun ja Legolandiin. 10 tuntia huvipuistoa. Koko porukka nautti ihan perkuleesti. Emman mielestä parasta oli Safariautot. Olli nautti koko Legolandista. Ainolle parasta oli Powerbuilderin robottikädet, joissa pääsi itse suunnittelemaan miten halusi niiden vatkaavan sinua. Titta nautti eniten paloasemasta, jossa koko perhe joutui palonsammutushommiin. Jussi nautti vesisodasta merirosvolaivoilla. Illalla teltalle palatessamme olimme kaikki aika poikki, mutta teltalla lapset löysivät jostain uutta virtaa ja kirmasivat vielä pitkin leirintäaluetta.

Køge - Billund

Olemme seuranneet sääennusteita pitkin viikkoa arpoen koska olisi sopiva keli ajaa Billundiin (Legoland). Huomiseksi luvattiin hyvää keliä sinne ja Kööpenhaminaan vähän vaihtelevaa. Eli tavarat autoon ja maantielle. Ostin aiemmin tällä viikolla TomTomin navigaattorin asuntomme lähellä olevasta Fona-kaupasta ja nyt pääsimme kokeilemaan miten se opastaa meitä ulos Kööpenhaminasta. Hyvinhän se toimi.

Menomatkaan sopi hyvin piipahtaminen Køgen kaupunkiin. Pieni kaunis kaupunki, jossa on paljon 1500- ja 1600-luvulla rakennettuja puutaloja. Lonely Planetin kävelykierros vei meidät mm. kaupunginkirjaston lastenosastolle. Rakennus on tanskan vanhin half-timbered (en tiedä, miten se käännetään suomeksi) vuodelta 1527. Olemme ostaneet matkoilta aina jonkun paikallisen lastenkirjan. Kyselin lastenosaston työntekijältä vinkkejä sopivasta lastenkirjasta ja sain nipun hyviä ehdotuksia. Kirjastotäti opetti myös lausumista. Ø lausutaan ö. Ja kirjainta g sanassa Køge ei lausuta ollenkaan. E pidentää ø:tä. Eli kaupungin nimi ei ole Köge vaan Köö. Myöhemmin kävelyreitille osui hyvä kirjakauppa ja sieltä löytyi matkamuistoksi yksi kirjastotädin vinkeistä: Jakob Martin Stridin Mustafas kiosk.

Køgen kierreltyämme istuimme pitkän ajomatkan Billundiin. Autossa on mukavasti tilaa lapsille ja matka meni mukavasti. Aino luki takimmaisella penkillä ja O & E pelasivat Unoa ja katsoivat leffaa Ainon läppärillä. Sjællandista Fyniin vievä Storebæltin silta on komea ilmestys. Kilometritolkulla pelkkää siltaa ja molemmilla puolilla merta silmän kantamattomiin.

Billundissa ajoimme suoraan Legolandin vieressä olevalle leirintäalueelle. Alueella on kivat leikkipaikat. Oli mukava päästää lapset pitkän ajomatkan päätteeksi purkamaan akkuja pomppupatjoilla ja polkuautolla. Leirintäalue on iso mutta silti mukava. Istutuksilla on rajattu pieniä alueita leiriytyjille. Lapsiperheitä on tietysti paljon. Paikan ainoa miinus on kauppa. Se on ahdas ja kassalla yksi myyjä. Jonoa kertyi välillä melkein koko kauppa täyteen.

Uusi kirjain

Löysin tänään näppäimistöltä uuden kirjaimen: ø. Nyt pitää käydä päiväkirja läpi ja korjata virheet.

Kööpenhamina (Nørrebro)

Tänään keskityimme kiertelemään Nørrebrota. Kävelimme pitkin Nørrebrogadea etelään kadun alkupäähän saakka. Piipahdimme välillä kauppoihin katselemaan. Aino on päättänyt ottaa raidat hiuksiinsa täällä ja sopivan kampaamon löytäminen oli myös päivän ohjelmassa. Vaihtoperheen hyvät tärpit toimivat jälleen. He suosittelivat Peblinge Sø:n länsireunalla olevaa Cafe 22:sta. Istuimme sen terassilla tuopilliset. Kiva ympäristö.

Pienen tauon jälkeen jatkoimme pienempien katujen kiertelyä. Elmegaden varrelta löytyi sopiva kampaaja ja Aino sai vaaleat raitansa. Operaatiota oli hauska seurata. Kampaaja oli ensimmäinen tanskalainen, joka ei puhunut sujuvaa englantia. Asiakkaana ollut nuori mies tulkkasi vaikeammat palat ja lopuista selvisimme keskenämme. Kampaaja kysyi mistä olemme ja mitä kieliä puhumme. Kerroin osaavani mm. saksaa, jota hän jäi ihmettelemään. Miksi saksaa mutta ei tanskaa?

Kierreltyämme Nørrebron eteläosan pitkin poikin kävimme ruokakaupassa ihmettelemässä itsepalvelukassaa. Asiakkaat vetivät itse viivakoodit ja maksoivat ostoksensa automaattiin. Yksi myyjä valvoi neljää kassaa. Ja hyvin näytti toimivan.

Illalla Aino ja Olli jäivät kotiin lukemaan ja pelaamaan ja me muut lähdimme pienelle iltapyöräilylle. Ajoimme pienempiä katuja pitkin alas samoille seuduille, joilla olimme päivällä kiertämässä. Pysähdyimme tankkaamaan Blågårds Pladsin reunalla olevaan Cafe Blågårds Apotekiin. Hauska paikka ja sisällä soi hyvä jazz.

Kööpenhamina (Christianhavn, Havnebadet)

Olemme jo kuin kotonamme Kööpenhaminan pyöräliikenteessä. Tänään oli ohjelmassa kaupungin toisella puolella oleva Christianhavn. Pyöräilimme sinne suorinta tietä keskustan läpi. Olli ja Emma höpöttivät Niholan etukorissa ja Aino omassa pyörässään perässäni.

Chrsitianhavnin ensimmäinen kohde oli jo kauemmas erottuva Vor Frelsers Kirke. Kirkon torniin pääsee kipuamaan ja tornin yläosaa kiertää rappuset, joista on komeat näkymät ympäri kaupunkia. Tai olisi, jos pystyisi katsomaan. Emma löi jarrut kiinni jo tornin alkupäässä ennen kuin olimme päässeet uloskaan. Titta palasi Emman kanssa alas ja minä jatkoin muiden kanssa kohti komeita näkymiä. Päästyäni ulos ensimmäiselle tasanteelle jalat kieltäytyivät liikkumasta senttiäkään eteenpäin. Kuten myös Ollin. Seisoimme oven vieressä selkä liimattuna tornin seinään. Aino olisi halunnut jatkaa kierreportaita huipulla, mutta minusta ei vain ollut siihen. Oli palattava alas.

Jalat jälleen turvallisesti maan kamaralla pääsimme jatkamaan kaupungin nautiskelua. Kiertelimme Christianiaan katsomaan miten vaihtoehto elää. Alueella valokuvaaminen on kielletty, joten otin kuvan vain sisäänmenosta. Sisällä ymmärsin, miksi kuvaamisesta ei välttämättä tykätä. Siellä täällä myyntikojuja, joissa oli perinteisten virvoitusjuomien ja jäätelön sijaan myynnissä maria ja hasista. Pieni hauska yksityiskohta hasiskojusta: kaikkien maaiman könttien joukossa oli tarjolla tiedostavalle kuluttajalle myös ekohasista. Ruokakaupassa huomaa, miten paljon täällä panostetaan ekotuotteisiin ja hasiskauppiaankin on seurattava ajan henkeä. Istahdimme terassille oluelle ja limulle. Ilma oli makeaa. Emme viitsineet jäädä siihen istuskelemaan pitkäksi aikaa ettei lapset ala kärsimään ympärillä leijuvasta savusta. Löysimme alueelta myös Christianbikes:n verstaan. Pyysin heiltä hinnaston. Eihän tuollainen perus kuljetuskärry maksa kuin pari tonnia…

Heti Christianian takana aukeaa taas aivan uusi näkymä. Christianshavnin pohjoispää on rikkaiden asuinaluetta. Ökyrikkaiden. Komeita taloja kanavien reunalla. Emme jaksaneet kävellä aivan pohjoispäähän oopperatalolle saakka, vaan kurvasimme takaisin pyörille päin.

Kööpenhaminan yksi pakollinen juttu on smørrebrød. Nyt oli aika maistaa omat leipämme mukavassa Cafe Wilderissä. Leivät olivat varsinaisia taideteoksia ja herkullisia.

Vaihtoperheemme matkavinkeissä suositeltiin uimista keskustan uimapaikoissa. Kotimatkalle osui Islands Brygge Havnebadet ja keli oli täydellinen pienelle pulikoinnille. Havnebadet on kanavaan rakennettu iso ponttoonilaituri, jonka sisällä on altaita lapsille ja aikuisille. Lasten altaissa on siis reiällinen pohja ja aikuisten altaissa ei ole pohjaa. Ponttoonilla on myös hyppytorni. Hassu paikka. Matkakirjojen mukaan alueen vesi on tarpeeksi puhdasta uitavaksi joten pulikoimaan vain. Teki hyvää.

Kööpenhamina (Strøget)

Eilen saimme hoidettua ensimmäiset pakolliset nähtävyydet ja tänään oli vuorossa ostoskatu Strøget. Meillä on Niholan lisäksi muitakin pyöriä käytettävänä ja seurattuani vähän aikaa kaupungin pyöräliikennettä olin vakuuttunut, että meidänkin pitää nautiskella Kööpenhaminaa pyörän päältä. Emma ja Olli saivat istuskella Niholan kyydissä ja Aino ja Titta ajaa vaihtoperheen naisten pyörillä. Kotitalomme vierestä menee Kööpenhaminan ympäri kulkeva pyöräreitti joka kulkee hetken matkaa sopivasti keskustan suuntaan. Ajoimme Forumin metroasemalle, josta jatkoimme jalan keskustaan.

Strøget. Kauppoja, kauppoja, kauppoja. Poikkesimme välillä sivukaduille hengähtämään. LP:n suositteleman ravintola Sporvejenin terassi oli ahdas, mutta sisältä tämä raitiovaunu oli hauska ilmestys. Ostoshoipertelu päätyi Magasin du Nord -tavaratalon leluosastoon. Sieltä suunnistimme metrolla takaisin Forumin pysäkille, jonne olimme jättäneet pyörämme. Tässä kohtaa pitää muistaa sanoa pari sanaa tanskalaisten kielitaidosta: fucking amazing. Magasinissa kysyin myyjältä ruokakauppojen aukioloaikoja ja vastauksesta meni puolet ohi jäädessäni ihailemaan sitä täydellistä ameriikan englaintia jota tämä Billy Bob Thorntonin näköinen kaveri suolsi.

Lähdin illalla vielä juoksulenkille. Åboulevardin alussa olevan Marathon Sport -kaupan ikkunassa oli hyvin kuvattuna tekojärvien ympäri kulkevien reittien pituus ja kodista on sinne vain parin kilometrin matka. Juoksin järvet ympäri monen muun juoksijan kanssa. Ilmeisen suosittu lenkkikohde. Eikä ihme.

Kööpenhamina (Kastellet, Merenneito, Nyhavn, Ørstedsparken)

Lomakotimme tuntumassa on ainakin neljä leipäpuotia. Käväisin aamulla lyhyen kävelyn ja ostamassa tuoretta sämpylää. Oli hyvää.

Päätimme aloittaa Kööpenhaminaan tutustumisen perinteisistä kohteista: Merenneito ja Nyhavn. Ajoimme lähijunalla asuntomme vieressä olevalta Nørrebron asemalta Østerportiin ja kävelimme sieltä Kastelletiin. Aurinko paistoi jälleen ja ilma oli mahtavan lämmin. Kävelimme Kastelletin läpi kohti Pientä Merenneitoa. Muistin viime käynniltä vain sen, että en ymmärtänyt mikä juttu tämä pyrstöneiti oikein on. Lähestyin paikkaa tälläkin kertaa yhtä suurella innolla. Aino oli meistä ainut, joka oikeasti odotti näkevänsä Merenneidon ja ainut, joka pettyi kun selvisi, että neito on raahattu Shanghain maailmannäyttelyyn. Paikalla oli jättimäinen näyttö, jossa näytettiin elävää kuvaa Shanghaista. Siellä se neito jökötti. Samalla kivellä. Merenneidon puuttuminen ei estänyt meidän ohella satojen muiden turistien palloilua paikan päällä ja oheismateriaalikauppiaat ymmärsivät olla myös pelipaikalla hoitamassa hommansa. Aino osti pienen neitojäljennöksen. (Muistaakseni tuo "oikeakin" on jäljennös, kun se alkuperäinen tai ainakin osia siitä on varastettu jo useampaan otteeseen.)

Pienessä Merenneidossa parasta on matka sieltä keskustaan. Ranta on komea. Kanavan toisella puolella seisovaa oopperataloa jää tuijottamaan. Etelä-Ruotsissa ihmettelin, kun taloissa ei ollut räystäitä ollenkaan. No tässä oopperatalossa on. Tuhansia neliöitä. Ei sada ovesta sisään.

Nyhavn on kaunis näky. Lyhyt, aika täydellinen pätkä. Talojen värit, pienet laivat, ihmiset. Kävelimme aluetta edestakaisin etsien terassia johon istahtaa oluelle. Oli liian täyttä emmekä jaksaneet jäädä odottamaan loputtomiin, joten lähdimme pohjoiseen suuntana Latinalaiskorttelin kujat. Kävelymatka oli pitkä ja jalat jo väsyneet. Tuli mieleen vaihtoperheemme suosittelema puisto Ørstedsparken, jonne pääsisimme sopivasti metrolla. Yhden pysäkinvälin jälkeen olimme puiston lähettyvillä. Kävelimme ja nautiskelimme näkymää. Ihmisiä joka puolella viettämässä rauhallista picniciä. Pysähdyimme lopulta puiston pohjoiskulmassa olevaan Cafe Haciendaan, jonka vieressä on mukava leikkipaikka. Lapset olivat jo niin poikki, että eivät halunneet edes leikkiä. Juotavaa ja pientä suolaista koneeseen.

Tauon jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Nørrebrota. Matkalle osui vielä vaihtoperheemme suosittelema Assistens Kirkegård, iso hautausmaa johon on haudattu useampi tanskalainen kuuluisuus. Etsimme hyvien opasteiden avulla H. C. Andersenin haudan. Vaihtoperheemme oli kirjoittanut, että monet nørrebrolaiset viettävät viikonloppuna picniciä tällä alueella ja näin tosiaan oli. Tuntui hassulta, että ihmiset köllöttelivät viltteineen ja juomineen hautausmaalla. Kivalta se näytti.

Kotiin päästyämme olimme jo kaikki aika poikki. Ja kaapissa ei ollut oikein mitään sopivaa syötävää. Onneksi ympärillä on pizzerioita, mistä valita. Vaihtoperheemme on lainannut meidän käyttöömme Nihola-pyörän ja nyt pääsin kokeilemaan sitä, kun hain Ainon kanssa meille pizzaa. Hauska peli ajaa. Tasaisessa maastossa helkutin hyvä tapa kuljettaa isoa kuormaa. Tällainenkin pitäisi tietysti olla kotona.

Karlskrona - Ystad - Kööpenhamina

Titta herätti minut aamulla klo 7 paikkeilla. Ulkona oli alkanut tihkuttamaan emmekä olleet illalla pakanneet kaikkia tavaroita sateelta suojaan. Hetken päästä alkoi sataa kunnolla. Sitten alkoi ukkostamaan. Ja sitten alkoi ukkostamaan ihan helvetisti. Ja vettä tuli aivan kaatamalla. Köllöttelimme teltassa. Kaikki paitsi Titta, joka makasi kauhusta jäykkänä. Ukkosrintama tuntui pyörivän ympärillämme ja välillä löi lähelläkin. Tätä kesti noin tunnin verran. Telttapaikka oli valittu sattumalta (vai sisäisen retkeilijän vaistolla?) hyvin. Ympärillä oli monta senttiä vettä, mutta telttamme seisoi lätäköiden keskellä olemattomalla kumpareella. Muuten olisi makuupussitkin olleet läpimärkiä.

Sateen hellitettyä hetkeksi pakkasimme tavarat autoon. Teltta oli tietysti aivan märkä, mutta se pitää kuivattaa sitten kun mahdollista. Suunniteltu aamu-uinti sai jäädä. Lähdimme ajamaan kohti Ystadia. Olemme suunnistaneet koko ajan kännykkäni navigaattorilla. Tänään aamulla puhelin oli sammunut vaikka akussa olisi pitänyt olla vielä reilusti virtaa. Outoa. Maantielle päästyämme taivas kirkastui. Olisi varmaankin kannattanut jäädä leirintäalueelle pariksi tunniksi kuivattelemaan telttaa…

Ystad on myös tuttu paikka aikaisemmilta reissuilta. Tämä on Titan pyhiinvaelluskohde koska Mankellin kirjat sijoittuvat tänne. Jälleen yksi pieni kaunis kaupunki. Talot muistuttavat pohjois-Saksan taloja. Keli oli vähän epävakaa. Istahdimme Bryggerietiin haukkaamaan vähän suolaista ja paikallista olutta. Ajomatkalla ladattu puhelin sammui jälleen. Käynnistettyäni sen uudelleen ei suostunut oikein toimimaan. Kännykän lisäksi olemme siis menettämässä navigaattorin. Aikoinaan, kun ostin laitteen, Titta piti sitä ihan turhana vehkeenä. Nyt, kun se on hajoamassa, Titta ei meinaa suostua lähtemään mihinkään ennen kuin olemme ostaneet uuden navigaattorin. Lauantai iltapäivä pienessä kaupungissa ei ole niitä parhaita hetkiä lähteä ostoksille. Ja tietysti minun pitää päästä ensin nettiin selvittämään mikä on juuri se oikea laita. Eli jatkamme reissua ja toivomme, että luuri toimii vielä sen verran että löydämme vaihtokämppämme.

Seuraava kohde: Kööpenhamina. Ajoimme suorinta tietä Öresundin sillalle ja siitä edelleen Kööpenhaminan puolelle. Päästyämme tunnelista ulos käynnistin kännykän navigaattorin ja se opasti meidät ongelmitta kaupungin läpi Nørrebrogadelle, jossa asuntomme sijaitsee. Mahtavan näköistä seutua. Upeaa! Pieniä kauppoja, ravintoloita, kuppiloita, kebabbeja, pelisaleja… Kaikkea ihonväriä ja aakkosta. Koko maailma pakattuna yhteen kaupunginosaan. Pienen kiertelyn jälkeen löysimme parkkipaikan aivan kulman takaa. Asunto on Nørrebrogade 226:ssa, talon toisessa kerroksessa. Vanhat narisevat lautalattiat. Olohuoneen ja lastenhuoneen ikkunat aukeavat suoraan kadulle. Muut ikkunat isolle sisäpihalle. Hieno asunto. Ja millä paikalla! Olin taivaassa. Aino, teinimme, ei ollut alkuunkaan yhtä ilahtunut. Hän oli kai odottanut isoa omakotitaloa keskellä Kööpenhaminan keskustaa. Ehkä tämä aukenee hänellekin lähipäivinä.

Kannoimme kaikki paitsi leiritavaramme autosta sisään asuntoon. Hengähdimme hetken ja lähdimme iltakävelylle katselemaan lähikortteleita. Kaikki pikku puodit olivat jo sulkeneet ovensa ja huomenna sunnuntaina näyttäisi kaikki kaupat olevan kiinni. Sen sijaan vähän joka kulmasta löytyvät pikku ravintolat olivat auki. Löysimme lähipuiston ja leikkipaikan. Vieressä oli pallokenttiä, joissa paikalliset nuoret viettivät lauantai-iltaa pelaten ja grillaten. Kaunista. Täällä on graffiteja joka puolella. Kaikki kulmat on maalattu. Isot seinät täynnä komeita maalauksia. Maalattuja pakettiautoja ja rekkoja. Kaupungin melu, maalaukset ja kaikki eri rodut tekevät väsyneen Ollin selvästi hermostuneeksi. Miten nämä lapset ovatkin niin eri puusta? Aino painelee yksinään ensimmäisenä pitkin katuja kuin kotonaan ja Olli hamuaa käteen kiinni ja pälyilee ympärilleen. Toista saa huudella rauhoittamaan tahtia ja toista rauhoitella ihmettelemästä kaikkea. Ai niin, Emma tulee siinä perässä. Hän kävelee vierellä ja höpöttää omiaan. Illan aiheena oli mm. hänen ja Aapon tulevan vauvan nimi. Alexandra Helmi.

Kalmar - Karlskrona

Löysä aamu leirintäalueella. Teltan vieressä oli iso pomppupatja, jossa lapset viihtyivät. Huomasin kartasta, että leirintäalueelta lähtee noin 5 km kävelyreitti pitkin Stensön rantoja. Täydellinen aamulenkki. Polku kulki kilometrin verran lammasaitauksen sisällä. Yhdessä kohtaa hiekkatiellä seisoskeli lammas ja katseli menoani.

Päivän ohjelmassa oli Kalmarin kaupungin kiertely ja siirtyminen Karlskronaan. Kalmar on kaunis paikka. Titta muisteli, että viime kerralla olimme jo haaveilleet suoraa laivayhteyttä Turusta Kalmariin. Kuuleeko Tallink? Kiertelimme pitkin Kalmarin katuja. Aurinko paistoi. Kaunista. Tuli jano ja suolaisen nälkä. Pysähdyimme jonkun ravintolan (Bistrobar?) terassille nauttimaan kylmää juomaa ja pitsaa.

Kun olimme kävelleet jälleen jalat kipeiksi oli sopiva hetki istahtaa autoon ja jatkaa matkaa uuteen kaupunkiin. Automatkat ovat sujuneet mukavasti, kun lapsilla on sopivasti tilaa touhuta. Aino on katsellut omalta pikkuläppäriltään leffoja, Olli pelannut Pelipojalla ja Emma omalla läppärillään. Ja välillä lentoemäntä on tarjoillut herkkuja.

Karlskrona tuntui etukäteen Kirjan perusteella houkuttelevammalta kuin Kalmar. Onneksi kävimme Kalmarissakin. Ei Karlskronakaan ruma ole. Keskusta ei vain ole yhtä yhtenäinen. Parasta maisemaa on vanha kalastussataman ympäristö. Leirintäalueella oli jälleen kovin täyttä. Ensin emme meinanneet päästä sisään ollenkaan. Avuliaan henkilökunnan selvittäessä muita mahdollisuuksia yksi perhe kirjautui juuri ulos ja saimme heidän telttapaikan. Hyvä niin. Pystytettyämme teltan lähdimme keskustaan pienelle iltakävelylle. Koitimme löytää sopivaa paikkaa istahtaa juomalle. Mikään paikoista ei houkutellut tarpeeksi, joten menimme kauppaan, ostimme ruokaa ja juomaa ja ajoimme takaisin leirintäalueelle. Ennen iltapalaa kävimme vielä uimassa. Uimaranta oli hyvä. Ja vesi lämmintä.

Vimmerby - Kalmar. Emman syntymäpäivä. Hääpäivä.

Heräsin aamulla lasten ääniin. Hetken ajattelin, että olemme nukkuneet turhankin pitkään ja muut perheet ovat jo valmistautumassa lähtöön klo 10 aukeutuvaan Astrid Lindgrens Världiin. Kunnes näin kellon. Oli melkein seitsemän… Jotkut eivät vain osaa nukkua. Tai pitää lapsiaan hiljaa.

Telttaolosuhteissa syntymäpäiväsankarin yllätysherättäminen oli mahdottomuus, kun neiti on itse ensimmäisenä pystyssä. Onneksi hän ei muistanut aamulla ollenkaan tätä erityistä päivää ja ryhtyessämme yhtäkkiä kuorossa laulamaan hänelle oli ilme suloisen hämmästynyt.

Leiri kasaan ja Peppimaahan. Olimme paikalla sopivasti juuri klo 10. Aurinko paistoi ja jo nyt oli kuuma. Pakkasimme reppuihin siis lähinnä juotavaa. Seuraavat seitsemän ja puoli tuntia kuluivat leikkien ja nautiskellen. Peppimaa on ehkä paras lasten puuhamaa, jossa olemme koskaan olleet. Tälläkin kertaa jokainen lapsista nautti täydellisesti päivästä. Ja aikuiset myös. Jälkeenpäin harmitti, että en ollut älynnyt laittaa Garminia ranteeseen mittaamaan käveltyä matkaa. Reittikuvasta olisi tullut varmasti hauska kuva. Ja kilometrejä paljon. Ihmeesti Emmakin jaksaa jo kulkea. Välillä piti itse istahtaa johonkin juomaan lasten juostessa paikasta toiseen. Lähtiessämme vannoimme palaavamme joku päivä taas Peppimaahan.

Eilen illalla mietimme tämän päivän ohjelmaa Peppimaan jälkeen emmekä osanneet oikein päättää ajaisimmeko Kalmariin vain Karlskronaan. Päästyämme vihdoinkin maantielle kello kertoi meille vastauksen. Kalmariin ehtisimme vielä ihan sopivasti ja Karlskronaan on liian pitkä matka. Ajomatka Kalmariin sujui mukavasti. Lapset olivat kaikki jotenkin niin tyytyväisen oloisia. Yllätykseksemme Emma ei nukahtanutkaan matkalla, vaan höpötti hauskoja koko 140 km (tai jotain sinne päin).

Kalmarin leirintäalue (Stensö) oli aika täynnä, mutta löysimme sopivan kolon leikkipaikan vierestä. Saniteettltilat eivät ole edellisten paikkojen veroisia mutta miljöö on muuten mukava. Iltapala ja nukkumaan meno venähtivät vähän myöhäiseen. Lapset nukahtivat välittömästi.

Tukholma - Norrköping - Vimmerby

Heti herättyään Aino kysyi minua aamu-uinnille. Bredängs Campingin lähellä on hyvä uimaranta, jossa olemme käyneet joskus aiemminkin. Vedimme siis uikkarit päälle ja kävimme uimassa. Vettä maistettuani tajusin, että uimme järvessä. Vesi oli lämmintä.

Olimme ajatelleet viettää rauhallisen aamun leirintäalueella ja lähteä liikkeelle sitten joskus, kun huvittaa. Teimme aamupalat, köllöttelimme vähän ja jossain vaiheessa rupesimme pakkaamaan autoa. Päivän tavoite on Vimmerby ja Astrid Lindgrens Världin leirintäalue, josta olemme varanneet telttapaikan. Päätimme ajaa Norrköpingin kautta, koska kaupungista on jäänyt aikaisemmalta käynniltä mukava kuva ja on sopivasti noin puolimatkassa.

Norrköping ei näyttänyt ihan siltä, mitä muistelimme, mutta kelpasi taukopaikaksi. Kävelimme ympäri keskustaa etsien nakkikioskia. Ei tahtonut löytyä. Kysyimme lopulta paikallisilta tietä ja löytyihän se. Ihan harhailemamme reitin vierestä.

Vimmerbyn leirintäalueen maksuun kuuluu kahden päivän lippu ALV:iin. Joskus vuosia sitten, kun viimeksi kävimme täällä, tulimme samalla tavalla vähän ennen sulkemisaikaa ja kävimme ottamassa vähän ensi tuntumaa Astridin maailmaan. Tällä kertaa minä jäin pystyttämään telttaa ja laittamaan leiriämme valmiiksi sillä aikaa, kun Titta ja lapset kävivät tutustumiskäynnillä. Takaisin tuli joukko iloisia, höpöttäviä lapsia. Paikka oli selvästi tehnyt vaikutuksen. Teltan pystytyksen lomassa sain vähän tanskan oppia. Viereisen telttakunnan tanskalaiset pelasivat pallopeliä ja laskivat kuinka monta onnistunutta syöttöä saivat perille. En, to, tre tuli usein. Silloin tällöin myös vier ja fünf. Sex ja sju oli jo harvinaisempia ja oder taisi tulla vain muutaman kerran. Pallopelin ennätys oli pitkään ni ja minun teki jo mieli mennä kysymään mikä se kymmenen on kunnes yhden erinomaisen pallottelun päätteeksi tuli vielä ti. Olisi pitänyt mennä kiittämään hyvästä opetuksesta.

Leirintäalue on ymmärrettävästi täynnä lapsiperheitä ja hulinaa. Telttojen ympärillä juostaan ja pelataan. Niin teimme mekin. Jalkapalloa ja sulkapalloa. Erityisesti Olli nauttii suunnattomasti tällaisesta yhteisestä tekemisestä. Nukkumaanmenoajan lähestyessä lapset eivät olisi millään malttaneet rauhoittua telttaan. Kuten eivät sadat muutkaan lapset ympärillä. Jotenkin itse kukin perhe tämän urakan täällä päivittäin saa vain hoidettua ja nyt kun kello lähenee puolta yötä alue on jo aivan hiljainen.

Raisio - Tukholma

Pari edellistä päivää on siivottu, siivottu ja pakattu. Vuorokausi ehti juuri vaihtua tiistain puolelle, kun Titta ja minä istahdimme alas ja totesimme olevamme valmiit reissuun. Nukkumaan. Herätys klo 6:30. Petivaatteet pyykkikoriin, viimeiset tavarat kassiin ja lapset autoon. Nyt laivalle!

Olimme hyvissä ajoin Turun satamassa ja siellä odotti mukava yllätys; Auli oli ajanut paikan päälle kuvaamaan meidän lähtömme. Vaihdoimme pari sanaa ennen kuin ajoimme laivaan.

Laivamatka oli mukavimmasta päästä näitä ylityksiä. Siljan järjestetty lastenohjelma ei ollut ehkä niin hyvä kuin aikaisempina vuosina, mutta tekemistä riitti ja jokaisella tuntui olevan sopivasti juttuja joiden perässä jaksoi juosta. Ensimmäinen unohdus kirjattu: Kartta. Olen joskus naureskellen kertonut juttua tyypistä Baltic Express junassa. Hänellä oli mukanaan vain Euroopan rajat piirtävä kartta. No hänellä oli sentään se. Meillä ei ole nyt mitään. Koko elämä siirtynyt nettiin, mutta netti ei siirrykään mukana? Onhan meillä puhelimen navigaattori, mutta ei sen kanssa kyllä mitään lomareissuja suunnitella. Ensimmäinen seikkailu Tuhkolmassa tulee olemaan siis kartan osto.

Perillä Tukholmassa laitoimme navigaattoriin osoitteeksi Bredängs Campingin ja ajattelimme koukata keskustan ja kirja(eli kartta)kaupan kautta. Koukkaus ei mennyt ihan sitä reittiä, mitä suunnittelin. Yksisuuntainen oli väärään suuntaan. Eikä sitä karttakauppaakaan löytynyt. Ja vaikka olisi löytynytkin, niin eihän täällä ole parkkipaikkoja. Luovutimme siis aika pian ja lähdimme kohti leirintäaluetta. Pysähdyin matkalla huoltoasemalle, josta sain ilmaisen Ruotsin kartan. Sillä pärjää.

Olemme yöpyneet parina aikaisempana kesänä Bredängs Campingissä ja tykänneet paikasta. Pikkaisen Tukholman ulkopuolella, mukava ympäristö ja tunnelma. Kävelyetäisyydellä leirintäalueesta on myös ostoskeskus, jonne pysähdyimme ostamaan iltapalaa. Päätin hakea vähän ruotsalaista keittiötä ostamalla tunnbrödiä, hedelmäsalaattia ja nakkeja. Nämä kun käärivät ihan kummia yhdistelmiä leivän sisään. Leirintäalue oli aivan täynnä. Eivät suostuneet ottamaan enää vaunuja sisään. Me olemme onneksi liikkeellä uuden telttamme kanssa. Löysimme sopivan kolon ja pääsimme majoittumaan. Mahtava olo. En tiennytkään kaivanneeni tätä näin paljon.