Madridista kotiin

Pakkasimme laukkumme jälleen ajoissa jo eilen illalla ja aamulla jäi aikaa kierrellä kaupunkia vielä reilun tunnin ennen taksimme saapumista. Kävelimme keskustan läpi Plaza Majorille ja siitä edelleen pienen koukkauksen La Latinan kautta takaisin Huertaan ja asunnollemme. Sitten vain laukut ulos asunnosta ja ulko-ovi kiinni viimeistä kertaa. Lomareissu alkaa olla ohi.

Madrid, El Rastro

Matkaoppaissa mainitaan Madridista usein myös sunnuntai ja El Rastro, eli keskustan eteläosassa järjestettävä kirpputori. Olihan tämä aika nähtävyys. Kaduille levittäytyvä kirppis oli piukkana ihmisistä ja myyjistä. Kunnon markkinatunnelma. Suurin osa kojuista myivät uusia tuotteita, lähinnä vaatteita, mutta joukossa oli myös kaikkea muuta. Mutta parasta oli kaikki se melu. Emma osti itselleen toisen rantakassin tällä reissulla. Niitä ei voi olla koskaan liikaa.

Illalla nautiskelimme viimeisen illan Madridin asunnon ympäristöä. Istahtelimme välillä juomalle ja pienelle purtavalle ja vaeltelimme taas näitä nättejä kujia. Huomenna on aika lähteä kotiin.

Madrid, Santiago Bernabéu

Jalkapallopäivä. Yksi kohde, jota erityisesti Olli odotti tältä reissulta, oli Estadio Santiago Bernabéu eli Real Madridin kotistadion. Aamupalan jälkeen pakkasimme jälleen kamppeemme ja kävelimme kaupungin keskustan poikki tarkoituksena ottaa metro ja ajaa keskustan pohjoispuolella olevalle stadionille. Mutta metropa olikin remontissa (tai ainakin pari matkalle osunutta asemaa suljettuina), joten otimme taksin. Taksilla ajaminen on Espanjassa niin halpaa, että lyhyemmillä matkoilla nelihenkisen perheen kannattaa melkein ottaa taksi linja-auton tai metron sijaan. Stadionilla on mahdollista käydä opastamattomalla turistikierroksella aina, kun ei ole pelejä. Liput kannattaa ostaa etukäteen netistä. Kierros oli hienompi, kuin olin osannut odottaa. Meillä meni noin kolmisen tuntia kierrellessämme stadionia ja ihaillessamme miten hienosti joukkueen historiaa oli osattu tuoda esiin. Tyylikäs paikka. Kierroksen päätteeksi Olli koki mieluisan yllätyksen, kun ostimme hänelle Aulilta nimpparilahjaksi Balen pelipaidan. Hän oli ihastellut näitä paitoja jo aiempina päivinä kaupoissa ja tuskastellut rahojensa loppumista. Nyt hänellä on hänen lempipelaajansa paita päällä.

Kun Ronaldot, Balet sun muut jalkapallomaailman supertähdet oli ihmetelty, palasimme takaisin Madridin keskustaan. Ajoimme taksilla Tribunalin metroaseman paikkeille ja kävelimme sieltä takaisin ydinkeskustaan. Tämä oli mukavan näköistä aluetta. Jos tulemme tänne joskus uudestaan, niin täältä voisi yrittää löytää majoituksen.

Virheistä oppineena painelimme illalla ajoissa Casa Albertoon ja saimme pöydän baarin puolelta, jossa saa tilata heidän tapaksiaan. Talon vermutti oli myös herkullista.

Madrid, Emman synttäripäivä

Emma 11 v. Minulla oli kello herättämässä aamulla, että ehdin etsimään prinsessalle kakunpalan jostain leipomosta. Siihen menikin pieni tovi, kun en tahtonut löytää yhtään leipomoa. Keskusta on täynnä kahviloita, mutta oikein missään ei ollut sopivaa ulos myytävää. Mutta kyllähän se kakunpala lopulta löytyi ja pääsimme herättämään Emman ja herkuttelemaan synttäriaamiaisen.

Tämän päivän ohjelma oli suunniteltu vähän synttärisankarin mukaan. Aamupalan jälkeen kävelimme Parque del Buen Retiron puistoon ja vuokrasimme siellä soutuveneen, jolla soutelimme ympäri pientä tekojärveä. Meitä huvitti kovin paikallisten onnettomat soutamistaidot. Harva tuntui osaavan veneen käsittelyä. Yhdessä kohtaa Emman soutaessa rauhallisesti eteenpäin joku paikallinen perheenisä pysähtyi oikein katsomaan, että miten tuo on mahdollista. No ilmeisesti paikallisilla ei ole ihan samoja mahdollisuuksia treenata tätä kuin meillä.

Puiston jälkeen oli lounasaika ja teeman mukaisesti päädyimme Burger Kingiin. Oli kuulemma hyvä. Ameriikaneväiden jälkeen synttäripäivä jatkui Pradon museovierailulla. Olin lukenut oppaasta, että liput voi ostaa näppärästi netistä ja välttää pitkän jonottamisen. Harmi, että siellä ei mainittu sitä, että netistä ei voi ostaa saman päivän lippuja, vaan vasta seuraaville päiville. Muut jäivän burgeripaikkaan vilvoittelemaan ja minä lähdin seisomaan lippujonoon. Jono oli pitkä ja hetken jo mietin pitääkö tämä jättää väliin kokonaan. Mutta jono eteni ihan hyvin ja puolen tunnin seisomisen jälkeen minulla oli jo liput.

Olin lukenut useammasta oppaasta, että jos mihinkään museoon pitää koskaan elämänsä aikana mennä, niin Pradoon. Ja olihan tämä kokemus. Lonely Planetissa oli hyvä selviytymisopas museon kävijälle ja seurailimme sen reittiä läpi huoneiden. Katsoimme varmasti vain murto-osan tauluista, mutta silti aikaa meni pari tuntia. Jos ikinä enää tulen Madridiin, niin tänne voisin tulla toistekin.

Puistoilman ja taiteen uuvuttamina tallustimme asunnolle lepäämään. Vähän juotavaa ja jalat ylös. Taas kelpasi kävellä. Titta oli miettinyt valmiiksi synttäri-illalliseen sopivan ravintolan Plaza del Ángelilta. Hostal Persalin terassiravintola (jonka nimeä en nyt muista) tarjoili mm. broikkupihvejä, jotka ovat neidin herkkua.

Valencia - Madrid

Taas kaikki loppuu aikanaan. Valencia oli mukava kaupunki, jossa olisi voinut viettää vähän enemmänkin aikaa. Pakkasimme laukkumme jo eilen illalla, että meille jäi aamulla vielä aikaa nauttia kiireetön aamiainen kotikulmilla. Tähän asti olimme tehneet aina aamupalan asunnolla, mutta tähän aamuun sopi hyvin Dulche de Lechen aamiainen. Ja se oli herkullinen.

Junamatka Madridiin kesti luotijunalla jälleen saman 1 h 40 min. Tällä kertaa jouduimme tyytymään turistiluokkaan ilman tarjoiluja. Madridin päässä tallustelimme jo tuttuja katuja Airbnb:n kautta vuokraamaamme asuntoon osoitteessa Calle Echegaray 10. Asunto on aivan keskustassa keskellä kapeita kujia. Pienempi eikä niin mukava kuin Valencian asuntomme oli. Tässä asunnossa ei ole ilmastointia, mikä ei haitannut varausta tehdessä, mutta nyt reilun 30 asteen lämmössä hieman huolestutti miten kuuma täällä on nukkua. Omistajan mies oli meitä vastassa ja esitteli asunnon. Hän vakuutteli, että asunto ei kuumene vaikka sää onkin nyt kuuma ja vielä kuumempaa on luvattu loppuviikolle.

Lähdimme kiertelemään kaupunkia Lonely Planetin matkaoppaan kävelyreittiä mukaillen. Turisti-infosta jo aiemmin saamani kartta on aika huono ja LP:nkin Espanjan painoksen kartat ovat vähän totuttua heikommat, joten joissakin kohtiin piti vain arvailla ja mennä sen mukaan, mikä näyttää mukavimmalta. Mikä ei ole kyllä yhtään huono juttu sekään. Eteneminen oli tietysti hidasta, kun piti poiketa joka kolmanteen kauppaan. Välillä piti tankata Plaza de San Andrés:n tyylikkään ravintolan terassilla. Poikkeuksellisen hyvä tinto de verano.

Ruokapaikkojen suhteen meillä jatkuu tämä loputon tuskailu espanjalaisten ravintoloiden kanssa. Nytkin kiertelimme ympäri Huertasia etsien mukavaa paikkaa. Ei tahdo löytyä sitten millään mitään meille sopivaa. Lopulta antauduimme Plaza de Santa Analla jonkun ravintolan terassille syömään ihan kelpo murkinat.

Valencia, Ciudad de las Artes y las Ciencias

Heräsin aamulla klo 7 ja lähdin aamulenkille Jardins del Túriaan. Puistoon on tehty 5 km pitkä juoksupolku, jonka juoksin edestakaisin pysähtyen välillä ottamaan kuvia. Aamulenkin päätteeksi juoksin Ruzafan kauppahallin vieressä olevaan leipomoon, josta olen hakenut hyvää leipää aamupalallemme lähes joka aamu. Nytkin mukaan lähti hyvä patonki ja vähän makeita leivoksia. Olimme suunnitelleet tälle päivälle toisen rantapäivän, mutta säätieteilijät eivät olleet yhtä mieltä meidän kanssa. Aamupäivä oli pilvinen ja lämpötila alle kolmenkymmenen. Iltapäiväksi ennustettiin aurinkoista. Päätimme viettää aamupäivää Ciudad de las Artes y las Ciencias:n tiedemuseossa ja jatkaa sieltä rannalle. Tiedemuseo oli kaunis katsella. Rakennus on niin huikea ja sisällä kolmessa kerroksessa olevat näyttelyt ovat hienosti rakennettu. Kävelimme läpi maapallon syntyä, avaruuden tutkimusta ja ihmisen rakennuspaloja. Museossa riittäisi tuntitolkulla nähtävää ja koettavaa.

Jatkoimme museolta taksilla rannalle. Sää oli edelleen pilvinen. Perillä meitä odotti paha pettymys; punainen lippu. Rannalla oli uimakielto, koska aallokko oli sen verran kovaa. Kaupungissa ei tuntenut kovaa tuulta, joka on puhaltanut ilmeisesti jo jonkin aikaa. Voi paska. Mahtaakohan tällaiset tiedot löytyä netistäkin? Kokeneempi rantamatkaaja osaisi varmaankin etsiä, mutta meille tämä tuli aivan yllätyksenä. Nuolimme haavamme ja palasimme kotiin. Emma teki kylpyammeeseen itselleen lohdutuskylvyn herkkujen kera.

Pienen lepotauon jälkeen palasimme jälleen Valencian keskustaan. Olimme kivunneet jo aiemmin yhteen kaupungin vanhoista porteista ja nyt oli toisen, Torres de Quart vuoro. Tornin maisemat ihailtuamme pyörimme jälleen kaupungin kujia ja istuimme välillä nauttimaan elämästä. Viimeisen illan iltapalapaikaksi Titta oli bongannut asuntoamme vastapäätä olevan korttelikulman terassin, jossa olikin hyvät leipäset eli bocadillot.

Valencia, shoppailua

Shoppailupäivä. Keskustan länsiosassa on kauppahalli tai oikeastaan katettu ravintola-aukio Mercat de Colón, joka oli päivän kävelymme ensimmäinen kohde. Todella viehättävä paikka istahtaa kylmät juomat. Sieltä jatkoimme kujien kiertelyä pysähtyen välillä kauppoihin. Ja Emma jokaiseen kenkäkauppaan. Joita on täällä todella paljon. Koko päivä kului samaa tehden. Kiertelyä ja välillä juomatauko. Iltapäivän siestan aikaan kävimme asunnolla ottamassa pienen levon kaupunginkin levätessä ja illansuussa palasimme takaisin keskustaan jatkamaan kauppavaellustamme. Olin suunnitellut tähän iltaan paikallisen paellan herkuttelua keskustassa olevassa kehutussa ravintolassa. Harmiksemme paikka olikin kiinni illalla. Kirjoitin Pacolle kysyen ravintolasuosituksia ja opin, että espanjalaiset syövät paellansa päivällä. Kuten italialaiset pastansa. Kello lähestyi kymmentä illalla eikä meillä ollut hajuakaan minne mennä syömään. Keskustan ravintolat sisäänheittäjineen eivät houkutelleet, joten lähdimme kävelemään Ruzafan suuntaan ja päätimme mennä vain johonkin, missä ei tarjota lihapulla-tapaksia. Lopulta löytyi iso italialainen ravintola, joka oli melkein tyhjä. Sai kelvata. Ihan ok pizza.

Valencia, Oceanogràfic

Ciudad de las Artes y las Ciencias:n suurin kohde ainakin ajallisesti on heidän Euroopan suurimmaksi mainostama akvaario Oceanogràfic. Koska senkin läpikäymiseen kuluu tunteja, päätimme ottaa vain sen tänään kohteeksemme ja jättää CAC:n muut kohteet johonkin toiseen päivään. Aurinko paistoi jälleen pilvettömältä taivaalta, kuten koko reissun ja lämpötila oli päälle 30. Tällaiseen päivään sopi hyvin kiertely akvaarion ulkoaltailla ja sisätiloissa ihmettelemässä mitä kaikkea maailman vesistä löytyykään. Hienoimpia kohteita olivat pari akvaarioiden läpi kulkevaa tunnelia joissa hait sun muut hurjat uivat aivan meidän ympärillä ja yläpuolella.

Kalojen jälkeen oli aika nähdä vähän enemmän myös kaupunkia kiertävään entiseen jokiuomaan tehtyä puistoaluetta Jardins del Túria. Vuokrasimme nelipaikkaisen polkuauton, jolla kiertelimme puoli tuntia edestakaisin puiston kujia. Valencialaiset ovat tehneet joskus aikoinaan hyvän päätöksen muuttaessaan tämän joen puistoksi eikä moottoritieksi, joka oli ollut toinen vaihtoehto.

Illalla kiertelimme jälleen kotinurkkia ja päädyimme syömään tapasta majoittajamme suosittelemaan lähiravintolaan Biosca. Eivät olleet kyllä oikein meidän makuun.

Valencia, rantapäivä

Vastoin turisti-infon neuvoa päätimme mennä jo nyt viikkonloppuna rannalle. Varoittelivat, että siellä voi olla viikonloppuna paljon ihmisiä, mutta hyvinhän sinne mahtui. Rantaa on kilometritolkulla, joten ei täyty heti. Lapset nauttivat lämpimässä Välimeressä ja välillä aurinkotuoleilla köllötellessä. Minä lähdin lenkille juosten rantaa seuraavaa kävelytietä. Sitä riitti neljä kilometriä ja sen jälkeen olisi jatkunut vielä hiekkarantaa silmän kantamattomiin. Aino jäi tänä vuonna kotiin kesätöihin ja joinakin hetkinä on tullut mieleen, että hän olisi nauttinut reissusta täällä. Mutta tähän rantaan hän olisi rakastunut. Juoksulenkkini jälkeen lähdin Ollin kanssa etsimään kauppaa, josta voisimme ostaa jotain purtavaa ja juotavaa. Rannalta löytyi kyllä paljonkin kaikenlaista kojua, mutta niiden lähes Suomen hintataso karkoitti hakemaan juomansa muualta. Pari korttelia rannalta sisämaahan maisemat muuttuivat täysin. Aika slummi. Mustia miehiä istuskelemassa kerrostalojen edessä. Roskaista. Olli taisi hieman kavahtaa tätä näkyä, mutta halusi kiertää lisää ja etsiä jotain syötävää. Olimme jo luovuttaneet ja palaamassa rannalle, kun löysimme yhden kioskin ja saimme ostettua kylmää juotavaa ja sipsejä.

Rantapäivän jälkeen palasimme kotiin pienelle päivälevolle ennen illan jalkapallon EM-kisojen loppuottelua. Sen menimme katsomaan jälleen Ubik Cafe:een. Söimme samalla heidän kelpo baarievästä. Portugal voitti kisaisännän Ranskan.

Valencia, Ciudad de las Artes y las Ciencias

Eilinen Valencian valloitus jäi pahasti kesken, joten päätimme jatkaa sitä ajamalla linja-autolla keskustan kauppahallille Mercat Central. Taas koko maailman lihat ja meren elävät köllöttelivät pöydillä. Söimme (tai oikeastaan minä söin) kuivattua tonnikalaa ja erilaisia pintxoja. Taivaallisen hyvää. Voisin loppureissun syödä vain näitä. Kauppahallilta vaeltelumme jatkui harhaillen kohti keskustan turisti-infoa, josta ostimme liput Ciudad de las Artes y las Cienciasiin ja saimme hyviä vinkkejä kaupungin nähtävyyksistä, uima-rannoista sekä tänä yönä CAC:ssa järjestettävästä ilmaiskonsertista ja ilotulituksesta. Jatkoimme keskustakierrosta kävelemällä kaupungin vanhalle pohjoisportille Torres de Serranos, joka oli juuri sopivan haastava paikka meille korkeapaikkaestoisille. Näkymät yli vanhankaupungin kattojen olivat hienot.

Valencia on ollut yhtä auringonpaistetta ja tänäänkin lämpötila on noussut reippaasti yli kolmenkymmenen. Täydellistä, kunhan välillä pääsee varjoon nauttimaan vilvoittavaa juomaa. Ja mikäpä on nauttiessa, kun paikallinen olut on halpaa ja hyvää. Limsat ja jäätelöt ovat maistuneet lapsille. Paikallisen myöhäisen ruokailurytmin ymmärtää hyvin. Päivän kuumuudessa ei tule oikein nälkä, vain jano. Illalla lämpötilan laskiessa 30 alapuolelle alkaa tehdä taas mieli ruokaakin.

Pienen lepotauon jälkeen lähdimme joskus auringonlaskun paikkeilla linja-autolla kohti Ciudad de las Artes jne:tä. Perillä odotti käsittämätön rakennelma. Tai useammasta rakennelmasta muodostuva kokonaisuus. Tämä on varmasti hienoin rakennelma, minkä olen ikinä nähnyt. Eteneminen oli hidasta, kun minun piti ottaa koko ajan kuvia. Turisti-infon mainostama konsertti oli upealla paikalla alueen keskellä. Ihmisiä oli paikalla reippaasti ja suomalaisena silmään pisti heti kaljatelttojen alimitoitettu määrä. Yksi pieni koju. Eikä sielläkään isompaa jonoa. Myöskään virkavallan edustajien määrä ei ollut varmasti riittävä, koska kukaan ei valvonut juoma-annoksien nauttimista ainoastaan niitä varatuilla alueilla. Eikä niitä varattuja alueitakaan ollut merkitty. Eikä juuri kukaan nauttinut mitään missään. Paitsi musiikkia ja maisemia. Kyllä tänne joku direktiivi pitää saada. Tai ainakin merkitty alue. Konsertin jälkeen klo 0.30 alkoi kahdenkymmenen minuutin ilotulitusralli. Tällaistakaan en ollut ikinä nähnyt. Sen 20 minuutin aikana taivaalle syljettiin varmaankin Suomen vuosibudjetin verran ruutia. Hurja show, jonka päätteeksi koko taivas oli pimeänä paksusta savusta.

Ruzafa ja keskusta

Olipa lämmin yö. Päivälämpötila on pysynyt ja näyttää pysyvän koko ajan 30 yläpuolella ja vaikka asunnon viilensikin illalla ilmastointilaitteella, niin yön aikana lämpötila taas nousi. Lapset olivat jättäneet vielä laskematta oman huoneensa pimennysverhon alas ja aamuaurinko porotti suoraan heidän huoneeseen. Minä taisin olla ainut, joka nukkui hyvin.

Tänään oli tarkoitus kiertää vähän lisää Ruzafaa ja vallata Valencian keskusta. Kävelimme noin kilometrin matkan keskustaan johtavaa pyörätietä seuraten ja saavuimme härkätaisteluareenalle. Kävimme katsomassa tätä oudon perinteen pyhättöä. Komea rakennelma aivan keskustan rautatieaseman ja kauppakatujen vieressä.

Härkätaisteluareenalta koukkasimme takaisin Ruzafan suuntaan ja kauppahallille. Rakennus on hyvin ympäristöstään erottuva, joskus aikoinaan varmaankin kovinkin modernisti rakennettu betonilaatikko. Tämä oli selvästi tämän kaupunginosan asukkaiden paikka. Paljon lihaa, meren eläviä ja kasviksia. Hieno nähtävyys.

Toinen hieno nähtävyys oli asuntomme alakerrassa oleva ruokakauppa Consum. Pari pientä ovea kerrostalon katutasossa kätkevät sisäänsä koko korttelin läpi ulottuvan kaupan. Ostimme kotiin kaikkea tarpeellista ja hyvää. Päätimme tehdä pientä purtavaa ja ottaa pienen siestan ennen keskikaupungille palaamista.

Tarkoitus oli edetä reippaampaa vauhtia kohti kaupungin ydinkeskustaa, mutta ostoskaduilla eteneminen oli hidasta. Joka kaupassa piti käydä vähän piipahtamassa ja välillä hajaannuimme eri kauppoihin. Lopulta olimme pää pyörällä missä oli mikäkin ilmansuunta ja pyörimme kujia ihmetellen vain tätä isoa kaupunkia ja sen elämää. Karttaamme oli merkitty turisti-info Plaza del Ayuntamientolle. Sieltä löytyi vain yksi kiinni oleva infokioski. Vierestä löytyi onneksi paikallisen jalkapalloseuran Valencia CF:n fanikauppa. Olli osti sieltä itselleen tyylikkään treenipaidan.
Uuvuttavan kaupunkikävelyn jälkeen oli mukava palata omille nurkille istumaan ja nauttimaan elämästä. Kiertelimme hetken sopivaa ruokapaikkaa etsien ja päädyimme lopulta asuntoamme lähes vastapäätä olevaan hampurilaisravintolaan Mediterranea de Hamburguesas. Hyvää oli.

Madrid - Valencia

Rodrigo tarjosi meille mukavan aamupalan, jonka jälkeen lähdimme kiertämään lähinurkkia vielä hetken ennen laukkujen hakemista ja askelten suuntaamista kohti rautatieasemaa ja Valenciaa. Atochan aseman sisäpuutarha on komea ilmestys. Palmuja ja kilpikonnia. Tavoillemme uskollisina ostimme junaliput Valenciaan vasta pari viikkoa ennen reissua ja siinä kohtaa kaikki turistiluokan liput sopiviin vuoroihin oli jo myyty. Onneksi sopivasti puolenpäivän lähtöön löytyi paikat ykkösluokasta. Ja olihan tämä kokemus. AVE luotijuna kiidätti meitä 300 km/h kohti Valenciaa meidän köllötellessä leveissä nahkaistuimissamme. Henkilökunta kantoi koko ajan pöytään jotain juotavaa tai syötävää ja välillä saimme opastuksen kuumien käsipyyhkeiden käyttöön. Matka hujahti hetkessä.

Valencian asuntomme sijaitsee Ruzafan (tai Russafan) kaupunginosassa osoitteessa Calle de Sueca 32. Asunto löytyi jälleen Airbnb:n kautta. Kävelimme noin kilometrin pätkän juna-asemalta asunnolle ihastellen etelän katuja. Palmut huojuivat leveillä pääväylillä. Autoja ja mopoja joka puolella. Perillä tapasimme Pacon, asunnon omistajan, joka esitteli paikat ja kertoi vähän omista suosikkiravintoloistaan alueella. Asunto on korttelin kulmassa siten, että yhden makuuhuoneen ja olohuoneen ranskalaisilta parvekkeilta aukeaa mukava näkymä paikallisten menoon.

Emme jääneet turhia asunnolle makailemaan, vaan lähdimme saman tien kertelemään lähikortteleita ja tutustumaan alueeseen. Jälleen pieni perehtyminen kaupunkiin ennen reissua oli kannattanut, tämä oli juuri sopivan rosoista aluetta meille. Paljon pieniä kahviloita ja ravintoloita. Äänekkäitä paikallisia istumassa porukoissa ulkona. Graffiteja ja kauniita vanhoja taloja. Tänään illalla pelattiin jalkapallon euroopanmestaruuskisojen toinen loppukarsintapeli Ranskan ja Saksan välillä. Viereisestä korttelista löytyi hyvä kirjakahvila Ubik Cafe tuon pelin seuraamiseen. Tänne pitää tulla toistekin. Ehkäpä loppuottelua katsomaan.

Raisio - Madrid

Tänä vuonna pakkaaminen on tuntunut helpommalta kuin ikinä ennen. Ehkä aikaisempien vuosien pakkauslistat ja kohdemaan taattu keli helpottivat hommaa. Yleensä viimeinen ilta ennen reissua on mennyt pitkälle yön puolelle pakatessa, mutta eilen homma oli ohi jo alkuillasta. Outoa. No perillä huomaa mitä unohti kotiin.

Keväällä matkoja varatessamme huomasin jälleen tulleeni vanhaksi. Minä en halua enää herätä aamuyöstä tai reissata yötä myöten säästääksemme lentojen hinnoissa. Vaikka eipä niissä nyt paljon eroja ollut mukavampiin aikoihin verrattuna. Mutta lähtökohtana oli, että yö nukutaan rauhassa, aamupala syödään kotona ja sitten lähdetään reissuun. Norwegianilta löytyi sopiva lento Madridiin, lähtö Helsingistä klo 13.55. Olimme lentokentällä hyvissä ajoin puolen päivän paikkeilla. Kenttä vaikutti yllättävän hiljaiselta kunnes pääsimme Norwegianin tiskille, jossa olikin pitkä jono. Onneksi se eteni vauhdilla ja pääsimme ajoissa läpi turvatarkastuksen ja terminaaliin odottamaan.

Madridin päässä koneen pysähdyttyä alkoi jo odottamaan koska pääsee ulos koneesta ja nauttimaan pitkään odotettua lämpöä. Ja olihan sitä tarjolla. Heti kentällä paksu lämmin ilma otti syleilyynsä.

Jäämme Madridiin vain täksi yöksi ja jatkamme huomenna junalla Valenciaan. Yöpaikaksi olimme valinneet Tripadvisorin kehujen ja sijainnin perusteella Artistic B&B:n. Heiltä tuli hyvää infoa ennen reissua ja mm. suositus tulla lentokentältä kenttäbussilla kaupunkiin. Matka linja-autossa tuntui pitkältä odottelulta. Olimme istuneet jo tarpeeksi. Päädyimme Atochan juna-asemalle, josta kävelimme noin km pätkän loivaa ylämäkeä majapaikkaamme. Perillä meidät otti vastaan majatalon pirteä isäntä Rodrigo. Paikka on pieni ja kovinkin persoonallinen. Kuusi eri kokoista huonetta. Ensi kerralla pitää muistaa pyytää ikkunat kadun puolelle. Olisi ollut mukava seurata kadun iltaelämää vielä huoneestakin. Emme maltaaneet jäädä kauheasti huoneeseen lepäilemään, vaan lähdimme saman tien kiertelemään Huertan kaupunginosan katuja. Viime käyntimme Madridissa jätti meille aika kylmän kuvan. Ei mikään erityisen mukava paikka. Olimme selvästi kiertäneet silloin jotain muita katuja. Nyt olimme kuin kotonamme. Kunpa koti olisi täällä. Pyörimme hetken ja päädyimme syömään LP:n ja Rodrigon suosittelemaan, paikallisen mestarikokin kansanravintolaan Vi Cool.