Ti 24.3.2009 Ronda - Grazalema

Lepopäivä / siirtyminen Rondasta Grazalemaan.

Heräsin aamulla jälleen ennen Rikua ja lähdin kiertelemään Rondaa. Löysin kivan näköisen kiinalaisen ravintolan läheltä hotelliamme. Laitoin paikan muistiin, kun tämä Espanjalainen rasvainen ruoka alkaa jo tökkiä ja ajatus jostain kiinalaisesta tuntuu hyvältä. Kierrellessäni kaupungilla näin yhden ravintolan edessä useamman täysinäisen kaljakorin tornin. Jäin hetkeksi oikein tuijottamaan sitä ja miettimään, miten Suomessa ei tulisi kuuloonkaan jättää olutta kadulle vartioimatta. Miksei tilaisuus tee rondalaisesta varasta?

Luovutimme hotellihuoneemme klo 12 mutta jätimme pyörät vielä hotellin varastoon. Koska päivän ajomatka olisi lyhyt, emme pitäneet kiirettä lähdön kanssa vaan kiertelimme vähän kaupunkia etsien mm. täydellistä kahvia. Aika hyvä espresso löytyi yhdestä italialaisesta ravintolasta. Kävimme myös turisti-infossa kysymässä kylpylää. Sellaista ei valitettavasti löydy kaupungista. Uimahalli kylläkin. Toive oli kuitenkin päästä lillumaan lämpimään veteen, joten jätimme hallin katsomatta.

Ajomatka Grazalemaan sujui kohtalaisen hyvin. Toinen polveni vihoitteli aika lailla eilisen pitkän lenkin takia, joten koitin ottaa rauhallisesti. Viimeiselle 10 kilometrille Riku valitsi vuoristoisemman ja minä tasaisemman reitin. Lähestyessäni Grazalemaa maisemat olivat upeat. Kaupunki lepää karujen vuortenhuippujen kupeessa. Yhdellä suoralla edestäni lensi tikan näköinen, värikäs lintu, jonka vatsa oli kirkkaan oranssi. Myähemmin päättelimme (alueen linnustoa esittelevästä taulusta) sen olleen Kuningaskalastaja.

Ilmassa oli koko ajan pientä sateen uhkaa, joten en viistinyt jäädä kuvailemaan sen enempää maisemia, vaan rullaisin kylään. Juuri päästyäni perille sainkin muutaman pisaran taivaalta. Pyörin hetken kylän keskustaa etsiskellen hotelliamme. Hauskan näköinen, sokkeloinen paikka. Hotellimme Penon Grande olikin aivan kylän keskellä, kirkkoa vastapäätä.

Hetken päästä Riku tuli vuoristoretkeltään. Vaihdoimme puhdasta päälle ja menimme iltapalalle yleelliseen, tyylikkääseen ravintola El Torreoniin. Söin valkosipulista jänistä. Herkullista. Ja hyvää, täyteläistä punkkua, 1,5 € / lasi. Olenko pyöräilijöiden taivaassa?

Päivän ajomatka: 32 km
Päivän ajoaika: 2 h 30 min
Nousua yhteensä: 535 m
Laskua yhteensä: 435 m
Linkki Sports Trackerin sivulle

Ma 23.3.2009 Rondan kierto

Ensimmäinen pitkä ajopäivä ilman turhia varusteita.

Yövyimme Rondassa kaksi yötä, joten tänään pääsi ajamaan koko päivän ilman reppua ja tankolaukkua. Heräsin aamulla jälleen ennen Rikua. Pakkasin tavarat reppuun ja lähdin kiertelemään Rondan keskustaa. Löysin kävelykadulta hauskan pikku kahvilan Alba, jossa kaikki paikalliset söivät aamupalaksi munkkitaikinasta pastettua kierukkaa, churrosta. Oli pakko maistaa. Rasvaista ja hyvää.

Rikun herättyä kiertelimme etsien aamiaispaikkaa. Yksi löytyi härkätaisteluareenan läheltä. Ei ollut kovin kummoinen. Toistaiseksi huonoin kahvi. Yllätyksekseni espanjalaiset eivät tunnu tietävän kahvin keittämisestä juuri mitään. Jotenkin odotti heidän suhtautuvan siihen samalla intohimolla kuin italialaisten, mutta täällä kahvi on parhaimmillaankin vain "ihan ok". Tekevät kahvin vähän sinne päin. Vasemmalla kädellä.

Ennen fillarilenkille lähtöä pysähdyimme pyöräkauppa Bicicletas Jesus Rosado, jossa Riku kiristytti ohjainlaakerinsa ja hiplailimme tavaroita. Päästyämme vihdoinkin tien päällee aurinko paistoi ja tuuli oli kova. Tuulensuojassa oli kuuma ja kunnon puuskassa tuli kylmä. Ja nämä maisemat... On täällä vain upeata pyöräillä.

Ajoimme Rondasta Atajaten ja Algatocinin kautta kohti Gaucinia. Pitkiä mutta ei liian jyrkkiä ylä- ja alamäkiä. Tie oli vähän isompi kuin eiliset mutta piennarta oli tarpeeksi ja tie oli hyvä ajaa. Matkalle osui muutama pieni kylä, joissa pydähdyimme katselemaan maisemia. Tänään en ottanyt kameraa mukaan ollenkaan, vaan kuvasin maisemat vain kännykällä. (Jälkeenpäin, kännykkäkuvat nähneenä: Olisi vain pitänyt pakata kamerakin.)

Nautimme lounaamme Gaucinissa. Alkuperäinen suunnitelma oli jatkaa matkaa El Colmerarin kautta takaisin Rondaan. Gaucinissa päätimme kuitenkin lyhentää lenkkiä palaamalla pienen pätkän samaa tietä takaisin ja ajamalla Algatocinista kohti Cortes de la Fronteraa. Tämä osoittautui todella hyväksi päätökseksi, sillä näinkin lenkki oli 100 km ja nousua (ja laskua) kertyi yhteensä reilut 2000 m. Jos olisimme jatkaneet El Colmenariin kautta, olisi pimeys laskeutunut kauan ennen saapumistamme takaisin Rondaan.

Tie Algatocinista Cortes de la Fronteraan oli hurjaa mutkittelevaa laskua. Cortesista alkoi kiipeäminen laakson toista reunaa ylös ja pikku hiljaa tie tasoittui. Tällä puolella tie oli selvästi pienempi ja mäet jyrkemmät. Laakson pohjalla kulki junarata. Kaunista täälläkin.

Lenkin päätteeksi kävimme Rondassa lihakaupassa ostamassa vähän Serranoa ensihätään. Pääsimme hotellillemme sopivasti juuri ennen hämärää. Eilisestä iltaravintolastamme tuli tänään kantapaikkamme; Kävelimme vielä illalla vanhan sillan kautta sinne syömään.

Päivän ajomatka: 100 km
Päivän ajoaika: 8 h
Nousua yhteensä: 2060 m
Laskua yhteensä: 2060 m
Linkki Sports Trackerin sivulle

Su 22.3.2009 El Chorro - Ronda

Aamu oli kostea. Yöllä oli satanut (tai kaste laskeutunut) ja maa oli märkä. Suihkusta tuli (kuten illalla) vain kylmää vettä. Kylmä... Valmistimme paikan keittiössä aamupalan eilen ostamistamme munista ja leivästä. Fincassa on myös oma pieni puoti, josta ostin jogurttia ja cokista.

Viritimme tyhjistä vesipulloista lokasuojat satuloihimme. Päästessämme jälleen maantielle tiet olivat kuivuneet. Ihailimme hetken El Chorron seiniä ja lähdimme kiipeämään tietä ylös kohti Ardalesia. Hetken päästä aurinko pilkahteli jo pilvien välistä. Kova myötätuuli helpotti nousemista. Tie kiemurteli ylös vuoren rinnettä ja maisemat olivat hienot.

Lounaspaikkamme Ardales oli todella kaunis vuoren rinteellä lepäävä valkoinen kylä. Kiertelimme hetken ympäri kujia ja pysähdyimme lopulta keskusaukiolle tapakselle. Oli hyvää. Nautiskelimme ravintolan terassilla ruuasta ja aukion kuhinasta.

Pienen ruokalevon jälkeen matka jatkui kohti El Burgoa. Pieniä mäkiä ylös ja alas. Edessämme nousi mm. Torrecilla, alueen korkein vuori (1919 m). Käväisimme El Burgossa kaupassa ostamassa cokista ja karkkia. Aurinko paistoi ja tuulensuojassa oli lämmin.

Matka jatkui El Burgosta Rondaan. Tämä väli oli rankka. Ensin kahdeksan kilometriä pelkkää jyrkkää nousua. Pyöräni välitys riitti juuri ja juuri eli poljin pienimmällä vaihteella. Sen jälkeen taisi olla hieman laskua ja taas nousua kunnen noin 14 km paikkeilta alkoi pitkä laskeutuminen Rondaan. Ylämäkeä etenimme noin 10 km/h ja alaspäin 40 km/h. Perillä olin tyytyväinen että emme ajaneet aiemmin suunnittelemaamme pidempää lenkkiä.

Yövyimme Rondassa hotelli Moralesissa. Saimme siellä pyörämme heidän varastohuoneeseen turvaan. Huone (nro 102) oli viihtyisä. Erilliset sängyt (ja lämmin suihku). Lähdimme vielä iltakävelylle katselemaan kaupunkia. Hotellimme on El Mercadillon eli uuden kaupungin puolella. Rakennuksia katsellessa ei olisi arvannut, että tämä on uusi puoli. Kiersimme härkätaisteluareenan vierestä Mercadillon länsipuolen jyrkänteille ihailemaan vuoristomaisemaa. Aurinko laski juuri vuorten taakse.

Jatkoimme vanhan kaupungin, La Ciudad'n puolelle. Uusi ja vanha puoli on rakennettu kymmeniä metrejä syvän rotkon molemmin puolin ja ne yhdistyvät kahdella (tai kolmella?) sillalla. Uskomattoman näköinen paikka. Tänne täytyy tulla vielä kesällä perheen kanssa. Etsimme ruokapaikkaa. Otin matkaraamatun eli Lonely Planetin matkaoppaan esiin. Arvatenkin La Ciudad ei ole paras paikka etsiä edullista iltapalaa, mutta sen takana oleva Barrio de San Francisco on raamatun mukaan hyvä alue tähän. Kävelimme sinne. Ensimmäinen ravintola (Almocabar) ei näyttänyt ihan siltä, mitä haimme vaikka ei sekään ihan huonolta näyttänyt. Jatkoimme aukion toiselle puolelle Bodega San Franciscoon. Sen alakerrassa oli pieni krouvi täynnä ihmisiä ja tunnelmaa. Ja yläkerrassa ruokaravintola. Tiesimme heti, että tämä on meidän paikkamme.

Päivän ajomatka: 63 km
Päivän ajoaika: 7 h
Nousua yhteensä: 1587 m
Laskua yhteensä: 1107 m
Linkki Sports Trackerin sivulle ja toiselle

La 21.3.2009 Malaga - El Chorro

Heräsin aamulla klo 7:30. Hetken kääntyiltyäni luovutin, pukeuduin ja lähdin aamukävelylle. Minulla ei ollut alueen karttaa ja jokainen suunta näytti yhtä tylsältä teollisuusalueelta. Käynnistin kännykän navigaattorin ja pyysin sen ohjaamaan minut rannalle. Vajaa puolen tunnin kävelyn jälkeen olin rannalla ihailemassa suurta merta. Aurinkoisista ennusteista poiketen keli oli kovin pilvinen ja tuulinen eikä Malagan ympärillä nousevista vuorista näkynyt paljoakaan.

Palasin hotellille hyvissä ajoin aamiaiselle ja kasaamaan polkupyörää. Niiden kasaamisessa menikin yllättävän kauan aikaa. Olin jo etukäteen sopinut hotellin kanssa, että saamme jättää laatikkomme sinne viikoksi ja yövymme jälleen reissun viimeisen yön siellä. Laatikot jäivät henkilökunnan taukohuoneeseen ja me pääsimme vihdoinkin itse asiaan.

Hotelli sijaitsee ison, vilkasliikenteisen tien varrella. Suorin tie ulos kaupungista vei tuota tietä pitkin ja Rikulla tuntui olevan kova hätä päästä pois kaupungista, joten hän jutteli minut ajamaan (tai taluttamaan) tuon tien piennarta. Päästyäni siitä liikennemyllystä kiehuin ja kerroin mielipiteeni reitinvalinnasta.

Edettyämme kymmenisen kilometria tiet pienenivät ja liikenne rauhoittui. Keli oli edelleen kovin pilvinen, mutta tuuli oli onneksemme myötäinen. Lähestyessämme Aloraa maisema muuttui mäkisemmäksi. Siellä täällä näkyi kauniita sitruspuuviljelmiä. Valkoinen Alora erottui jo kaukaa. Kaunis, vuorten rinteillä lepäävä kaupunki. Nousimme jyrkkää ylämäkeä kaupunkiin, kiertelimme hetken ja kysyimme paikallisilta reittiä ruokakauppaan. Ostimme pikku puodista herkullista Serrano-kinkkua, leipää, limsaa ja juustoa. Nautimme lounaamme puiston penkillä.

Syötyämme alkoi tulla vähän vilu ja jatkoimme matkaa. Nyt maisemat olivat todella kauniit. Pientä mutkittelevaa tietä ylös ja alas mäen nyppylöitä. Ympärillä komeita vuoria. El Chorron massiiviset kalliot, ympäröivä vihreys ja kauniisti mutkitteleva alamäki oli niin kaunista, että kyyneleet valuivat pitkin poskia. Tämä oli juuri sitä, mistä olin haaveillut.

El Chorro on Rikulle hyvin tuttu kiipeilymekka. Alueella on ilmeisesti yllin kyllin kiivettävää ja kalliot ovat huikeat. Kiipeilijöiden lisäksi alueella ei taida olla kauhean paljon muuta väestöä. Tuntui, että vähän jokaisella roikkui jotain kiipeilyremelettä lantiolla. Kiertelimme ensin vähän rautatieaseman ympäristöä ja pysähdyimme sitten aseman baariin nauttimaan Isabellan (kahvilan suloinen vanha rouva) herkulliset salaatit. Riku oli varannut meille yösijan rautatieasemalta parin kilometrin päässä olevasta Finca la Campanasta. Campana on (yllätys yllätys) kiipeilijöiden kansoittama majoituspaikka jossa on hyvin välitön, retkeilymajamainen tunnelma. Vaatteita, varusteita ja pyyhkeitä roikkui joka puolella. Ihmiset kokkaavat yhteiskeittiössä itselleen iltapalaa. Kaunis paikka.

Päivän ajomatka: 55 km
Päivän ajoaika: 5 h
Nousua yhteensä: 810 m
Laskua yhteensä: 526 m
Linkki Sports Trackerin sivulle