ti 17.7. Rooma - Raisio

Pikainen aamupala. Jogurtti ei maistu enää kenellekään. Taksi tuli hakemaan meidät klo 8:30. Ajoimatkalla näki vähän muutakin Roomaa, kun ajoimme läpi isompien asuntoalueiden. Moottoritiellä meno oli paikoin hirvittävää. Ketään ei tunnu kiinnostavan miten kaistat on maalattu ja joka paikassa ajetaan kaikki vierekkäin jos vain mahtuu. Isossa autossa tuntui silti turvalliselta kun seurasi joka väliin tunkevia skoottereita. Emma on kulkenut koko reissun ajan joka taksimatkan Titan sylissä ilman turvavöitä mikä on aiheuttaa entistä enemmän ahdistusta tässä liikenteessä. Paikallista liikennettä seuratessa on tajunnut nopeasti sen, että turvaistuinten perään on turha kysellä. Lapset pysyvät kyllä mukana jos ovet on kiinni. Olimme perillä lentoasemalla hyvissä ajoin ja pääsimme luovuttamaan matkalaukkumme ilman jonottamisia. Maleksimme pitkin asemaa odotellen koneeseen pääsyä. Benettonin vaatekaupan hinnat olivat paljon kovemmat kuin kaupungilla. Meinasin ostaa herkkukaupasta pussin karkkia mutta jäi ostamatta kun näin hinnan. Paras vain istua ja odottaa.
Paluulento sujui jälleen yllättävän hyvin. Jotenkin Emmakin vain tajuaa, että nyt ei voi juoksennella joka suuntaan vaan tässä putkessa pitää vain istua ja odottaa. Perillä Helsingissä Aino oli yhtä aurinkoa. Hän oli jotenkin niin onnellinen siitä, että ollaan jälleen Suomessa.
Kotona odotti hyvin kasvanut kasvimaa ja mukava Suomi-aiheinen eväspaketti Aulilta. Lapset ryntäilivät joka suuntaan ja puhuivat (huusivat) päällekkäin puolinaisia lauseita. Iltapalaksi oli lasten kaipaamaa pannukakkua. Näytti maistuvat.
Kotona taas. Tällaisen reissun jälkeen tulee aina ensimmäisenä iltana jotenkin tyhjä olo. Pitäisikö ottaa Turun esitteet ja kartat esiin ja alkaa suunnitella seuraavaa päivää? Tai löytyisiköhän tältä alueelta jotain viihdykettä lapsille? Missä me meinataan olla huomenna siestan aikoihin, että saamme jotain ruokaa? Ehkäpä vain hyvä illallinen salaattia ja punkkua ja sen jälkeen Titan kainaloon köllöttämään. Ja nauttimaan olosta.

ma 16.7. Rooma

Viimeinen nautiskelupäivä Roomassa. Roomalaiset raitiovaunut olivat niin hienon näköisiä, että niillä piti päästä myös ajamaan. Asuntomme läheltä kulki jatkuvana vanana raitiovaunuja keskustaan. Hyppäsimme yhden kyytiin ja ajoimme pätkän keskustan suuntaan. Päivän ensimmäisenä ohjelmana oli Campo de Fiorin vihannestoriin tutustuminen. Torilla olikin paljon vihanneksia, muuta syötävää ja tietysti Italia t-paitoja. Ostimme pussin pistaasipähkinöitä, jotka ovat mun ja Ainon herkkua. Näyttivät ne kelpaavan Emmallekin. Päivä oli ehkä vielä eilistäkin vähän lämpimämpi. Juomatauon jälkeen jatkoimme keskustan kävelemistä etsien hyvää ruokapaikkaa. Kävimme katsomassa yhtä Matin suosittelemaa paikkaa (Bibo), mutta se ei kelvannut meille. Jatkoimme edelleen matkaoppaamme ja Pallontallaajissa kirjoitelleiden suosittelemaan EstEstEst! -ravintolaan. Sinne oli parin kilometrin kävelymatka. Välillä piti pysähtyä juomaan ja kastelemaan paitoja. Välillä oli jo sellainen olo, että alkaa kuumuus riittämään. Perillä pettymys: ravintola on auki ainoastaan iltaisin. Ei jaksa. Vilkaisin pari lähinnä olevaa ravintolaa ja valitsin niistä sen, jossa näytti olevan alueen työntekijöitä lounaalla. Ihana istua alas ja saada kylmää vettä. Sisällä ei ollut onneksi aivan niin kuuma kuin ulkona. Lounaan jälkeen olikin jo paljon parempi olo ja päätimme jatkaa vielä kävelyä Colosseumille. Perillä jaksoimme tuijottaa hetken rakennusta ja etsiytyä lähimpään taksiin. Taksin ulkolämpömittari näytti 38 astetta... Asunnolle ja kylpyyn.
Kävimme vielä illalla hyvästelemässä Trasteveren kadut. Kiertelimme tuttuja seutuja (ja kävimme jälleen ostamassa herkullisia suklaajuttuja pikku suklaapuodista). Kierroksen päätteeksi palasimme asuntomme vieressä olevalle aukiolle, jossa on myös pieni leikkipaikka. Lapset ilahtuivat leikkipaikasta ja me sen vieressä olevasta viiniravintolasta, jota emme olleet aiemmin huomanneetkaan. Tilasimme pari lasia proseccoa jonka kyytipojaksi tuli vielä muutama suolainen suupala. Aino ja Olli leikki puistossa ja me istuimme ravintolan edustalla herkutellen. Elämää.

su 15.7. Rooma

Emman 2-vuotispäivää vietettiin kiertelemällä Rooman nähtävyyksiä. Aloitimme Espanjalaisilta portailta. Aurinko paistoi jälleen pilvettömältä taivaalta ja keli oli kuuma. Vähän siinä ja siinä, että ilma oli vähän turhankin kuumaa kiertelyyn. Portailla oli tietysti paljon turisteja, mutta mahtuuhan sinne. Kivan näköistä seutua. Jatkoimme kävelyä portailta Fontana di Treville heittämään kolikot veteen. Emma on oppinut matkan aikana valittamaan janoa (on jano tai ei) suloisesti valittamalla "kauhee nano...", jota kuuli tänäänkin muutaman kerran. Suihkulähteeltä kiertely jatkui kaikkien jumalien (ja turistien) temppeliin Panthenoniin. Se oli vaikuttava näky. Osuimme paikalle sopivaan aikaan ihaillaksemme katon aukosta sisään paistavaa valopylvästä. Pienen kiertelyn jälkeen löysimme Piazza Navonalle. Siellä näimme yhden poikkeuksellisen taitavan muotokuvien piirtäjän, jolla piirrätytimme Emman kuvan hänen synttärilahjakseen. Ihmeen hienosti Emma jaksoi istua Titan sylissä ja tuijottaa piirtäjää. Oli paahtavan kuuma keli. Lämpötila pitkälti yli 30 asteen. Jatkoimme pikku kujien kiertelyä toivoen Emman nukahtavan jotta voimme istahtaa hetkeksi nauttimaan rauhassa juomaa. Emma jaksoi sitkeästi tuijotella kujia, joten Navonan ympäristö tuli kierreltyä perusteellisesti. Luovutimme lopulta ja päätimme lähteä etsimään taksia ja palata asunnollemme. Taksipysäkillä neiti päätti armahtaa meitä ja nukahti. Palasimme mutkittelevia kujia takaisin aiemmin näkemäämme kahvilaan nauttimaan hyvää ja kallista olutta sekä limonaadeja. Maistui.
Takaisin asunnolla otimme pikku siestan ennen Trasteveren iltakävelyä. Lapset mahtuivat kylpyammeeseen hyvin kaikki kolme yhtä aikaa leikkimään. Se teki heille hyvää. Asunnossa on myös onneksi ilmastointilaite, jolla sisäilman saa ihan siedettäväksi.
Illansuussa lähdimme kiertämään Trasteveren kujia. Kaupunki alkoi juuri heräilemään illanviettoon. Pysähdyimme iltapalalle yhden ravintolan kadunvarsiterassille.

la 14.7. Siena - Rooma

Aamulla söimme, pakkasimme viimeiset tavarat ja ajoimme taksilla rautatieasemalle. Aamuvuoro Roomaan ajetaan jostain syystä ensin puoleen väliin bussilla. Ostimme liput (kaikki on niin paljon helpompaa näissä pienemmissä kaupungeissa) ja pakkauduimme bussiin. Auto kierteli kaikki pikkku kylät ja tie oli mutkaista. Reilun puolen tunnin ajon jälkeen (tienviitta näytti Siena 12km) Emma oksensi yllättäen Titan syliin. Paniikissa pusseja esiin, pyyhepaperia oksennusten putsaamiseksi ja Ainon ja Ollin rauhoittelua. Italialaiset ottavat kyllä ihan tosissaan eri tavalla lapset huomioon. Selvittäessämme sotkuja viereiset tädit lepyttelivät Emmaa ja olivat selvästikin osanottavia. Seuraavalla pysäkillä bussikuski tuli käymään kysymään onko kaikki kunnossa ja italialaistädit selittivät tapahtumat ja opastivat bussikuskin järjestämään pari vapaata paikkaa auton etuosasta. Ja siellä ihmiset siirtelivät tavaroitaan ja järjestivät välittömästi pari paikkaa heti kuljettajan takaa Titalle ja Emmalle. Bussikuskia harmitti selvästi kielitaidon puute ja sen vähän mitä ymmärsin hän pyyteli kauheasti anteeksi näitä peijakkaan teitä. Loppumatka mentiin onneksi moottoritietä pitkin.
Chiusassa vaihdoimme junaan ja saimme nopeasti vallatuksi koko loosin (vai miksi näitä junan pieniä istumaosastoja kutsutaan?) itsellemme. Perhematkailuun nämä kuuden hengen osastot ovat mukavampia kuin kotomaan peräkkäiset istuimet.
Perillä Roma Terminissä (päärautatieasema) oli jälleen aika "jonottaa" taksia jenkkien ja italialaisten kanssa. Jenkit ovat onneksi aivan liian kilttejä ja kielitaidottomia tähän leikkiin, joten saimme auton aika pian. Sienassa taksilla ajaminen oli halpaa, mutta täällä se taitaa olla vielä vähän halvempaa. Rautatieasemalta kunnon näköala-ajelu Trasteveraan maksoi kymmenen euroa. Majoituksemme Bed&Breakfast Kimama (http://www.kimama.it) on hyvällä paikalla Trasteveren kaupunginosan keskellä. Tämä on mukavan nuhjuisen näköistä aluetta. Asunto on todella mukavan oloinen ja sopii tähän maineeltaan boheemiin entiseen työläiskaupunginosaan. Erivärisiä kuppeja, kaiken maailman kankaita, kylppärin seinässä kumisia merihevosia. Asunnossamme on keittiö, makuuhuone ja tilava vessa, jossa on iso kylpyamme. Omistaja itse on matkoilla, joten naapurin vanha rouva kävi päästämässä meidät sisään. Harmi, olisi ollut hauska nähdä itse omistajakin. Pöydällä odotti pari herkullista leivonnaista ja leipä. Jääkaapissa oli mehua, voita ja jogurttia. Kello eli lounas-aikaa, eli jätimme tavaramme ja lähdimme kiertelemään lähikortteleita etsien ruokapaikkaa. Täällä niitä onkin joka kulmassa. Ruoan jälkeen jatkoimme vähän alueen kiertelyä. Hauskan näköisiä kujia. Lasten väsähdettyä kiertelyyn palasimme asunnolle kylpemään. Illalla huomasin ilokseni jonkun naapurin nettiyhteyden olevan täysin avoin vierailijoille ja käytin tilaisuuden hyväksi lähettääkseni blogiin lyhyen viestin ja vilkaistakseni Suomen uutiset. Kävin vielä illalla lasten mentyä nukkumaan pienen kierroksen ympäri Trasteverea. Kaikki päivällä kiertelemämme kujat olivat heränneet eloon. Edes takaisin kuljeskelevia ihmisiä (lähinnä italialaisia) ja katujen reunat täynnä ravintoloiden pöytiä ja tuoleja. Pysähdyin pariin paikkaan lasillisella ja seuraamaan elämää.

pe 13.7. Siena

Viimeinen päivä Sienassa. Aamupäivän nautiskelimme altaalla. Keli oli jälleen sopivan aurinkoinen ja lämmin. Päivällä lähdin Ollin kanssa bussilla Sienan keskustaan päivittämään kuvia ja tekstejä nettiin. Kävelimme lopulta koko keskustan halki etsiessämme ruokakauppaa, josta ostaa evästä huomiselle matkallemme. Onneksi tuli käytyä italian alkeita sen puoli vuotta ennen matkaa. Täällä ei juuri kukaan puhu englantia. Hauskimmat keskustelut paikallisten kanssa olen kyllä käynyt englanniksi. Heidän vähäinen kielitaitonsa yhdistettynä suoranaiseen pakkoon puhua koko ajan aiheuttaa keskusteluja, jotka lähtevät joidenkin sanojen väärinymmärryksen kautta heti raiteiltaan syöksyen yhä uusien väärinymmärrysten kautta solmuksi, jonka auki puhuminen on hengästyttävää hommaa. Pariinkin otteeseen keskustelu on päättynyt vaivautuneeseen hiljaisuuteen vastapuolen jäädessä ihmettelemään mitä tuo olio ulkoavaruudesta haluaa... Kauppa löytyi lopulta keskustan ulkopuolelta kyselemällä muutamalta mummolta tietä, italiaksi.
Illalla pakkaamisten jälkeen nukutimme Emman ja laitoimme lapsille kannettavaan leffan pyörimään. Sitten menimme huoneistomme yläkerrassa olevaan ravintolaan. Kävimme täällä jo kerran aiemmin ihmettelemässä ruoan määrää. Tällä kertaa osasimme jotenkin viittoa kohtuullisemmat annokset. Ja hyvää oli. Erityisesti jäi mieleen Ribollita (tai jotain sinne päin), joka on jonkinlainen vihannesmuusi, joka nautitaan runsaan oliiviöljyn kera. Herkullista. Iltapalan jälkeen istahdimme vielä hetkeksi asuntomme edustalle. Aino ja Olli halusivat liittyä seuraamme hetkeksi ennen nukkumaan menoa. Mukava olo.
Tämä majoituspaikka oli meille erinomainen. Uima-allas oli tietysti ihan parasta lapsille. Paikka on keskellä kauneinta Toskanaa ja mukavan rauhallinen. Aika pian kävin tosin selväksi, että täällä päin autoa pidetään lähes välttämättömyytenä, mutta arjesta selvisi ilmankin. Auton vuokraaminen muutamaksi päiväksi ja maaseudun kiertely oli ehdottomasti retken parhaimpia juttuja. Aikaisemmin olemme kiertäneet paljon isompia matkoja ja nähneet paljon. Nyt pysyimme enemmän paikallamme, tutustuimme hyvin lähialueeseen ja kokeneet paljon. Sellainen olo, että on nauttinut nämä kaksi viikkoa hyvin ja on mukavan haikea olo jättäessämme paikan.

to 12.7. Siena - Firenze - Siena

Aamulla oli kaikilla aikaisempi herätys ja pikainen aamiainen, että ehdimme ajoissa klo 9 junalla Firenzeen. Perillä otimme ohjelmaksi matkaraamatun kävelykierroksen läpi kaupungin. Heti alkumatkasta Aino huomasi pankkiautomaatin ja suureksi iloksemme saimme nostettua siitä rahaa. Kaupoista löytyi kivat paidat Ainolle, Ollille ja mulle. Ponte Vecchiolla oli kauheasti korukauppoja. Aikoinaan siltaa on koristanut vihanneskojut ja ainakin itse katselisin edelleen mielummin salaatteja ja tomaatteja kuin näitä kultavitriinejä. Mutta kulta näyttää kyllä vetävän ihmisiä puoleensa. Jatkoimme kierrosta vielä hetken sillan itäpuolella (ja mä otin kuvasarjan yhden kadunpätkän Piaggioista) ennen palaamista keskustaan. Keskustassa Aino halusi nähdä Duomon. Titta lupautui menemään hänen kanssaan ja mä jäin kiertelemään keskustan katuja. Aikaa puoli tuntia. Palatessani Duomolle ihmettelin hurjan pitkiä jonoja. Eihän puolessa tunnissa pääse edes sisään! Titta ja Aino odottivat kuitenkin jo tyytyväisinä kirkon ulkopuolella. Kuten Kiljusen herrasväelle sopii, he olivat erehtyneet sisäänkäynnistä ja menneet ryhmäovista yhden ryhmän mukana sisään. Ilman jonottamista. Tätä vinkkiä ei taida löytyä matkaoppaista.
Duomon lähistöllä on monta jäätelöbaaria. Meidänkin piti päästä yhteen herkuttelemaan. Valitsimme matkaoppaassa mainitun paikan Festival del Gelato, jonka valikoimaan kuuluu vähän yli 70 eri jäätelöä. Aino ja Olli laskivat niitä kuitenkin olevan vain 68. Ennen Firenzen hyvästelemistä piti käydä vielä kerran kunnon lelukaupassa, jonka olimme löytäneet jo viime vierailulla. Hauska sokkeloinen kauppa.
Junan lähtöön oli vielä melkein tunti aikaa, mutta päätimme mennä jo asemalle, koska toisinaan lippujen ostamiseen kuluu täällä paljon aikaa. Kaksi kolmesta lippuautomaatista oli rikki ja lipputiskeille hurjat jonot. Jakauduimme sekä ainoalle automaatille, että lipputiskille kumpi vain sitten vapautuisikin ensin. Jonottaessani automaatille sain nautiskella italialaista jonottamista. Taakseni oikealle puolelle tuli nainen seisomaan. Hetken kuluttua toinen nainen tuli taakseni vasemmalle puolelle ja siis edellisen naisen viereen. Ja hetken päästä tuli hieman vanhempi ja isompi nainen näiden kahden viereen, tuijotteli hetken heitä ja työnsi kassinsa minun ja aikaisempien tulijoiden väliin. Hetken päästä hän seisoikin jo perässäni ja kaksi muuta odotti hänen takanaan. Minä pidin paikkani työntämällä Emman rattaat aina sen varpaille, joka meinasi yrittää ohi. Saimme 50 minuutin jonottamisella liput. (Ihmisiä ei edes ollut niin kauheasti, mutta jenkkien pitää kysyä lippuluukulta kaikki mahdolliset matkaan liittyvät tiedot, kuten onko junassa ravintolavaunua ja jos en olisikaan mennyt tällä junalla johon juuri ostin lipun vaan vasta seuraavalla niin koska se olisi lähtenyt ja meneekö se tosiaan sille samalle kaupungin ainoalle juna-asemalle mihin kaikki muutkin menevät ja... kun taas italialaiset tuntuvat jaaritteleman mitä vain keleistä ja poliitikasta päivän uutisiin lippuvirkailijoiden kanssa. Ensimmäisiä virkailijat kohtelevat vuosien tuomalla kokemuksella ja jälkimmäisten kanssa he rupattelevat leppoisasti.) Mutta me siis ehdimme junaan. Junassa huomasimme, että vesipullomme olivat melkein tyhjät. Junan lähtöön oli vielä melkein 10 minuuttia, joten ehtisin vielä hyvin etsimään vettä. Painelin aseman kioskeille. Elintarvikkeita myyvän liikkeen kohdalla oli noin 10 ihmisen "jono", joten jonottamalla jäisin junasta. Tämä oli siis testini italialaisen kulttuurin omaksumisesta. Jonon ohi tiskille, katse tiukasti myyjään ja kovalla äänellä: "Due birre e due acqua naturale!" Tiskille ilmestyi juomat eikä kukaan takana valittanut. Olin suorittanut ensimmäisen sudenpentumerkkini.

Terveisiä Roomasta

Tulimme tänään Roomaan. Huoneistomme lähistöllä on jonkun suojaamaton verkko, jonka kautta pääsen näköjään nettiinkin. Yhteys on ainakin nyt sen verran huono, että en yritäkään lähettää sen enempää tekstejä. Kunhan vain ilmoitin, että täällä ollaan. Ja täällä on lämmintä :-)

ke 11.7. Siena

Aamulla oli aika palauttaa Puntomme. Palauttaessani auton pyysin vielä kirjallisena lopullisen hinnan ja sehän olikin sitten melkein 100 euroa sovittua enemmän. Verot päälle, nääs. Mulla ei ollut mihinkään kiire, joten aloitin italialaisen neuvottelun. Mutta meille sanottiin tämä hinta. Si si. Momento. Näppäimistön näpyttelyä. Näyttöpäätteen tuijotusta. Puhelu jonnekin. Tätä jatkui jonkin aikaa. Sitten taas selittelyä ja takaisin lähtöpisteeseen: tämä oli hinta. Ja näpyttelyä... Lopulta hinta saatiin hilattua alas kauheiden säätämisten kera (auto merkittiin palautetuksi päivää aikaisemmin jne.) ja minä sain kuitin jossa oli oikea summa. Pois kävellessäni nautiskellessani olostani tuli mieleen Hannu Raittilan ajatus jostain hänen kirjastaan: Nykyihmisen parasta viihdettä on kokemus tulla kohdelluksi väärin. Siitä on valmis vaikka maksamaan.
Etsin Sienan keskustasta uuden nettipuodin, josta lähettää matkapäiväkirjaa ja kuvia sivuillemme. Tällä kertaa löytyi (osoitteesta Via di Pantaneto 54, voimme suositella) paikka, jossa ketään ei kiinostanut henkilötietoni ja yhteys oli kaksi kertaa edellisiä nopeampi.
Titta ja lapset tulivat keskustaan iltapäivällä. Tänään oli vakaa tarkoitus päästä vihdoinkin tutustumaan duomoon. Olemme vihdoinkin oppineet paikalliseen rytmiin ja ymmärsimme ensin hakea ruokapaikkaa kun oli vielä siesta. (Muutama päivä aikaisemmin yrittäessämme etsiä ravintolaa Sienasta siestan jälkeen tarjoilija naureskeli meille kaikkien paikkojen olevan kiinni iltaan saakka.) Söimme ja jatkoimme duomoon. Kirkko oli kaiken odottamisen arvoinen näky. Aino ja Ollikin vaeltelivat ympäri kirkkoa ihaillen maalauksia ja patsaita. Pieneen, vähäisestäkin nälästä oikeuttelevaan ihmismieleen ei tahdo mahtua se, miten tällaista on voitu rakentaa joskus aikaa ennen 3D-mallinnuksen ja Nostokonepalvelun. Millä ihmeellä ne on saaneet tällaista aikaan?
Duomon ihmettelyn jälkeen oli pakollinen korkean paikan kammo. Kirkon vieressä on muurin päällä näköalapaikka, johon pääsi kiipeämään ja katsomaan upeita näköaloja yli kaupungin keskustan. Mä kiipesin sinne Ainon ja Ollin kanssa. Ylhäällä teki pahaa seisoskella kai ruton takia kesken jääneen muurin päällä miettiessä tekikö kukaan edes lopputarkastusta täällä. Mutta maisemat olivat upeat.
Päästyämme alas palasimme keskustaan etsimään pankkiautomaattia. Matkaan lähtiessämme otimme säästöt käteisinä mukaan ja ajattelimme nostaa lisää rahaa Visan puolelta reissussa. Kiertelimme keskustan pankkiautomaatit läpi saamatta rahaa yhdestäkään. Onneksi elän ihmisen kanssa, joka ymmärtää alkaa hankkimaan lisää rahaa vähän enne kuin lompakko on tyhjä. Visan palvelunumerosta kertoivat, että kaikki on kunnossa ja rahaa pitäisi tulla seinästä. Ainoastaan Espanjasta ovat saaneet raportteja toimimattomista automaateista, kun eivät elä vielä sirukorttiaikaa. Pitää jatkaa kokeilua huomenna ja mennä pankkiin, jos muuten ei toimi.

ti 10.7. Siena - Colle di Val d'Elsa (Gippo) - Volterra - Siena

Aamupalan jälkeen verensokeri oli palautettu oikealle tasolle ja paluu ihmisyyden pariin oli jälleen mahdollista. Tänään oli viimeinen päivä vuokra-auton kanssa, joten jonnekin voisi vielä ajella. Minä halusin käydä pyöräoppaani suosittelemassa pyöräkaupassa Gippo, joka on Colle di Val d'Elsan eteläpuolella. Upea pyöräkauppa keskellä ei mitään. Kaikki parhaat merkit ja upeita pyöriä. Ostin ajolasit ja -housut. Aino osti itselleen huivin. Ollille ja Emmalle ostimme Gippon logolla olevat juomapullot. Ja vielä pari hauskaa pyöräilylippistä, joista toisen Olli omi heti käyttöönsä. Titta sai lopulta taluttaa mut ulos kaupasta ja hyvä niin. (Otin viime hetkellä mukaani vielä kaupan esitteen yhteystietoineen, jotta pääsen livahtamaan tänne vielä jollakin toisella reissulla. Sitten joskus...)
Pyörätarvikeparatiisin jälkeen jatkoimme matkaa Volterraan, joka jäi näkemättä lauantain kukkulakaupunkikierroksella. Jälleen mukavan mutkikas matka komeine maisemineen. Volterra oli jälleen mukava pikku kaupunki, jossa oli aika lailla turisteja. Kiertelimme keskustaa ja etsimme ruokapaikkaa. Lonely Planetin johdattamana päädyimme Don Betaan. Äänekkäänä turistisuurperheenä saimme vallata yksinämme ravintolan alakerran. Lounasmenu oli hyvä. Tarjolla oli herkulliset alkupastat ja päälle erinomaista lihaa. Lapset nautiskelivat pizzaa. Puoli-ilmainen talon viinikin oli herkkua. Voimme suositella. Syötyään tarpeeksi Emma halusi Titan syliin ja painoin päänsä pöytää vasten. Hetken aikaa hän katseli siitä lounastustamme ja painoi silmänsä kiinni ja nukahti. Kadehdittava tila. Lounaan jälkeen jatkoimme kaupungin kiertelyä. Keskustan pohjoispuolella oli muurin alapuolella vanhan roomalaisen teatterin rauniot. Kaunista katseltavaa. Täällä oli myös kaikista kiertämistämme kaupungeistä ensimmäinen matkaoppaaseen merkitty leikkipaikka. Pakkohan se oli mennä katsomaan. Paikka ei poikennut mitenkään muista harvoista näkemistämme leikkipaikoista. Takaisin autoon ja kohti Sienaa. Perillä ajoimme aiemmin näkemäämme leikkikauppaan. Kauppa oli hyvä ja hinnatkin ihan kohdallaan. Lapset saivat vähän samaa mitä minä aiemmin tänään. Emmalle olemme katsoneet jo muutamasta kaupasta jotain sopivaa kirjaa jä täältä löytyi hauska kurkistuskirja. Ne ovat tällä hetkellä kovasti neidin makuun. Ostimme hänelle myös lapion ja purkkeja pihaleikkejä varten. Ne otettiinkin käyttöön heti kämpille päästyämme.

ma 9.7. Siena - Follonica (Acquavillage) - Siena

Ensimmäinen aamu, jolloin Emmakin nukkui pitkään. Heräsimme vasta klo 9:30. Emman italian taidot senkuin kehittyvät. Aamuisin naapurimme viiksekäs saksalainen tervehtii meitä aina innoissaan italiaksi "buongiorno!" Tänään Emma vastasi hänelle iloisesti huudahtaen "porno!"
Aino näki joskus muutama päivä sitten Sienassa vesipuiston mainoksen. Otimme paikasta selvää ja se sijaitsee Follonicassa noin sadan kilometrin ajomatkan päässä. Lupailimme lapsille, että jonakin päivänä voisimme mennä sinne käymään. Tänään oli sopiva päivä ajella vesipuistoon. Follonica sijaitsee länsirannikolla ja on italialaisten suosima rantalomakohde. Paikalle päästyämme yritimme löytää vesipuiston lupaavasti alkaneiden viitotusten perusteella. Mutta eihän niitä viittoja (tietystikään) oltu jaksettu pistää ihan joka risteykseen eikä varsinkaan siihen yhteen liikenneympyrään, josta lähti teitä varmaankiin viiteen eri suuntaan. No pääsimme tutustumaan kaupungin keskustaan, rantabulevardiin, johonkin lähiöön ja ostoskeskukseen. Ja sitten löytyi taas kyltti, joka johti tielle, josta pystyi arvaamaan jo oikean suunnan. Vesipuisto näytti hyvältä eikä siellä ollut vielä kauheasti ihmisiäkään. Sisälle siis. Keli oli täydellinen pulikointiin. Aurinko paistoi ja oli juuri tarpeeksi lämmintä. Alueella oli useampikin lapsille sopiva allas ja jopa Emma uskaltautui plutaamaan vedessä. Valitettavasti puiston mainoksissakin paistatelleiden liukumäkien ikärajoitukset olivat on paha pettymys Ainolle. Hän ei päässyt yksin yhteenkään mäkeen ja minunkin kanssa olisi päässyt vain yhteen (sen jälkeen, kun olisimme käyneet allekirjoittamassa paikalle vastuuvapauden). No ei hän jaksanut kauan tätä itkeä. Olihan täällä altaita ja Ollin kanssa oli hauska leikkiä. Sukeltaminen on nyt parasta, mitä Aino ja Olli tietävät. Suurin osa päivästä menikin pää veden alla. Puisto sulkeutui klo 18 ja meidän oli aika lähteä etsimään ruokaa. Tämä oli lasten päivä ja lapset halusivat hampurilaisravintolaan. Olimme nähneet jossain vaiheessa puistoa etsiessämme jonkun McDonaldsin mainoksen ja koitimme löytää sinne. No eihän sitä enää löytynyt. Eikä mitään muutakaan syötävää. Tässä vaiheessa minun verensokerini oli jo siinä pisteessä, että kaikenlainen arpominen ja mietiskely vitutti rankasti. Käväisimme välillä jossakin lähiössä ruokakaupassa ostamassa aamuksi syötävää. Löydettyämme vihdoinkin liikenneympyrän, josta oli ohjattu myös tie kohti Grossettoa (ja edelleen Sienaa) päätimme jatkaa sinne päin ja pysähtyä syömään jossakin sopivassa paikassa. Ja kuten aina kun päätetään näin ja kaikilla on kauhea nälkä, niin eihän ainakaan seuraavaan kahteen päivään siihen suuntaan ole yhtään ainutta ravitsemusliikettä. Hermot tiukilla. Onneksi meillä oli ostokset mukanamme ja lapsille sai jotain suuhun. Mä olin hylännyt jo aikaa sitten sopuisan minäni ja tuijotin vakavana eteenpäin silmissäni vain täydellinen pasta-ateria. Mikään muu ei nyt kelpaisi. No siinäpä sain sitten ajaa vakavana Sienaan saakka, jossa ilmoitin iltapalamme olevan majapaikan lähipizzeriassa. Ja eihän sekään perkele ollut tänä iltana auki! Siinä kohtaa Punto singahti aika ripeästi takaisin kohti Sienan keskustaa ja jotain ruokapaikkaa. Ensimmäisenä vastaan osui (lasten riemuksi) McDonalds. Multa nousi savu korvista. Sisään ja taatusti mauton hampurilaisateria naaman eteen. Juu, ketsupilla kiitos. Muusi naamaan ja kotiin. Hyvää yötä. (Ainon ansioksi on kyllä mainittava, että hän osasi nauttia ateriasta ja nauraa sille, että mä olin niin myrtsinä. Onneksi en pilannut lasten iltaa omalla nälälläni.)

su 8.7. Siena - Castello di Brolio - Meleto - Gaiole in Chianti - Radda in Chianti - Castellina in Chianti - Siena

Chiantin viinialueen kierros. Aamu-uinnin jälkeen pakkasimme tavarat ja itsemme Puntoon ja lähdimme ajelemaan Chiantin kukkuloille. Siena sijaitsee alueen eteläpäässä, joten heti kaupungin alueelta päästyämme alkoi upeat viinimaisemat. Ajoimme tieta 222 pitkin pohjoiseen. Matkalla näkyi paljon pyöräilijöitä eikä ihme, sillä tämä reitti on kuin tehty pyörämatkailulle. Ensimmäinen pysähdys (monia kuvauspaikkoja lukuun ottamatta) oli Brolion linna. Emme päässeet tutustumaan itse linnan alueeseen, koska osuimme paikalle juuri siestan aikaan, mutta ympäristö oli jo sinäänsä upeaa katsottavaa. Upeat näköalat alapuolella oleviin viljelmiin. Jatkoimme matkaa ihaillen maisemia. Gaiolessa oli aika pysähtyä ja etsiä lounaspaikka. Gaiole on pieni kaunis kylä. Löysimme keskustasta yhden ravintolan, jonka oli löytänyt myös kaikki muut paikalla olevat. Ensimmäiset kilometrit Gaiolesta Raddaan päin olivat erityisen kiemuraisia. Mutkat tuntuivat kääntyvän toistensa yli. Päästyämme melkein vuoren päälle Aino huomasi unohtaneensa aurinkolasinsa ravintolaan, joten ajoimme vielä kerran vuoristoradan alas ja ylös. Harmi homma, että näiden maastojen tallentamineen kuvaan on niin vaikeaa. Castellinan paikkeilla ajoimme kävimme katsomassa parin viinitilan pihalla. Kummankaan myymälä ei ollut auki. Jatkoimme edelleen Sienan suuntaan ja löysimme sentään yhden myymälän, josta saimme ostaa pari pulloa jumalten juomaa.
Päivä oli kuuma ja pitkän autoilun jälkeen oli mukava pulahtaa altaaseen. Vietimme iltaa altaalla Ollin uidessa innoissaan ja Ainon nautiskellessa sukeltamisesta. Aino on innostunut oppimaan kaikkia temppuja vedessä ja tänään hän yritti oppia kuperkeikkaa. Vielä ei mennyt, mutta ei jäänyt paljosta kiinni.

la 7.7. Siena - Monteriggioni - Colle di Val d'Elsa - San Gimignano - Siena

Päivän reitti oli Lonely Planetin matkaoppaasjonsa (matkaraamattuni) kuvattu kukkulakaupunkien reitti. Keli oli sen verran lämmin ja eteneminen hidasta, että emme jaksaneet käydä ihan kaikissa oppaan mainitsemissa paikoissa. Mutta hienoa nähtävää riitti silti ylllin kyllin.
Aloitimme Sienan lähellä olevasta Monteriggion linnoituksesta, joka ei ole kaupunki vaan linnoitus jonka sisällä oleva pieni kylä on valjastettu turistikäyttöön. Linnoituksessa vietetään tänä viikonloppuna iltaisin jonkinlaista ritarijuhlaa ja paikka olikin koristeltu tyylin mukaisesti ja paikalla kuljeskeli paljon "alkuperäisasukkaita" hassuissa vaatteissaan. Linnoituksen muurilta oli komeat näkymät ympäröiviin laaksoihin.
Seuraavaksi oli vuorossa vaikeaniminen Colle di Val d'Elsa. Liekö syy nimessä, mutta tämä kaupunki on matkaoppaankin mukaan jäänyt suurilta turistilaumoilta huomaamatta ja sen huomasi paikan päällä. Täällä ei myyty Italia -paitoja. Emman nukahdettua pysähdyimme nauttimaan hyvän lounaan yhteen keskustan ravintoloista. Pizzan puutteessa lapset joutuvat totuttautumaan pasta-annoksiin ja ovat jo huomanneet ne vähintäänkin yhtä herkullisiksi. Juuri syötyämme Emmakin heräsi ja sai Ainon tomaattipastan jämät. Hän hurmasi jälleen tarjoilijat niin, että sai heiltä jälkiruoaksi ylimääräisen herkullisen suklaakonvehdin. Lounaan jälkeen jatkoimme kaupungin kiertelyä. Hauskan näköinen paikka. Ehdottomasti retkemme mielenkiintoisin paikka sen suhteen, että vanha keskustakin oli paikallisten asuttamaa eikä hotelleja ja puoteja. Tuntuu hassulta ajatella, että joku ihan oikeasti asuu näissä satoja vuosia vanhoissa taloissa.
Colle jne. jälkeen päätimme oikaista matkaoppaan reitistä ja jättää Volterra väliin. Ajoimme kaunista mutkittelevaa reittiä San Gimignanoon. Oikein nätti paikka. Ja täynnä turisteja. Näihin näkyihin alkaa jo sokaistua. Kävelee keskellä upeimpia Toscanan kaupunkeja nautiskellen päivästä. Mutta mukavaahan sekin on. (Totta puhuen tätä kirjoittaessani - vain kolme päivää myöhemmin - en muista kaupungista enää mitään. Varmaan ihan kiva...)
San Gimignanon jälkeen päätimme jättää kierroksen viimeisen kaupungin (nimi?) väliin ja palata kotiin. Suunnistaminen on täällä paikoin aika haastavaa hommaa, kun viitoitus on viime tipassa tai puuttuu kokonaan. Päästyämme tuskin San Gimignanosta ulos olimme jo eksyksissä. Mä tivasin Titalta "mihin päin?" ja Titalta paloi hermo. Sitten lensi kartta ja mä tein u-käännöksen tavoitteena päästä takaisin johonkin Siennaan johtavaan risteykseen. Löytyihän se lopulta. Palasimme moottoritietä pitkin Sienaan.

pe 6.7. Siena

Rankan kaupunkikiertelyn vastapainoksi tänään otettiin vähän rennommin. Aamupäivän vietimme majapaikkamme uima-altaalla. Olli on kärttänyt kovasti uintiopetusta minulta ja varsinkin nyt, kun Aino on saanut varmuutta uintiinsa Ollikin haluaa selvästi pysyä itse pinnalla. Ollin luonteelle tyypillisesti pedantti vaiheittain oppiminen on vaan liian tylsää, joten tänään hän vain otti kellukkeet pois kädestä ja pyysi meitä katsomaan. Sitten hän laskeutui rappuset altaaseen (jossa hän ylettyy juuri ja juuri varpistamalla pintaan), hyppäsi veteen ja ui toiselle reunalle! Sen jälkeen hän painoi innoissaan edes takaisin allasta yhä uudelleen ja uudelleen.
Tänään oli jälleen hyvä tarkoitus päästä tutustumaan Sienan duomoon. Menin Ainon ja Ollin kanssa aikaisemmalla bussilla kaupunkiin etsimään nettipuotia, josta lähettää tekstejä ja kuvia sivuillemme. Löysimme yhden pikku puodin, jonka hitaalla yhteydellä sain lähetettyä muutaman päivän kuvat ja tekstit. Siellä touhutessamme tuli vanha italialaismies juttelemaan meille ihan kelpo suomea! Mies asustelee nykyään Hämeenlinnassa ja viettää välillä kesää täällä kotiseudullaan Sienassa. Hän oli kovin kiinnostunut tietämään mistä olemme hankkineet tietoa majapaikoista jne. koska hän suunnitteli itse reissujen järjestämistä suomalaisille.
Nettirupeaman jälkeen lähdimme keskustaan etsimään myöhäisemmällä bussilla tullutta Tittaa ja Emmaa. Ja sen jälkeen alkoi ruokapaikan metsästys. Emme tahdo millään oppia italialaisten ruoka-aikoihin. Siesta oli jo ohi ja suurin osa ravintoloista oli kiinni auetakseen jälleen illalla. Keskustan pohjoisreunalta löysimme mukavan ravintolan, joka oli auki ja josta saimme monenlaista herkkua maisteltavaksi. Syötyämme olimme jälleen valmiit palaamaan kämpille ja jättämään duomon jälleen odottamaan. Aurinko paistoi ja ilma oli lämmin, joten teki enemmän mieli uimaan. Perillä Olli soitti Aulille pikaiset terveiset.
Majapaikkamme yhteydessä (ja makuuhuoneemme yläpuolella) on ravintola, jonka paikain pitäjät avasivat eilen perheen kesken. Tänään oli asukkailla mahdollisuus päästä sinne syömään ja tämä sopi meillekin hyvin. Emma oli illalla aika poikki, joten nukutimme ensin hänet ja lähdimme sen jälkeen neljästään yläkerran ravintolaan syömään. Tarjoilu oli erinomaista ja ruokaa oli aivan liikaa. Söimme kaikenlaisia herkkuja, kuten kananmaksapateeleipiä, marinoitua sipulia, kylmää ja lämmintä pastaa ja annoksia, joiden raaka-aineista emme tienneet mitään. Hyvää oli.

to 5.7. Siena - Firenze - Siena

Kiitos kaikille kommenteista! Mukava kuulla teistä näiden tekstien välissä.

Tänään lähdimme ensimmäiselle Firenzen käynnille. Koska Sienasta on vain noin tunnin matka Firenzeen ajattelimme piipahtaa siellä vielä ainakin yhden kerran tämän jälkeen. Katsotaan sitten koska ehdimme. Ajoimme aamulla linja-autolla Sienan keskustaan, josta ostimme liput Firenzen bussiin. Maksoivat kokonaista 6,50€. Emma pääsi ilmaiseksi. Julkisen liikenteen lippujen hinnat ovat täällä jotain ihan muuta kuin Suomessa. Liekö syy sitten laiskottelevan kansanluonteen, korruptoituneen hallinnon tai suunnattoman pakolaisongelman, mutta halpaa on. Ajomatka oli aika kokemus. Kaksikaistainen tie oli juuri tarpeeksi leveä kahdelle autolle, mutta linja-auton ohittaessa rekkaa teki mieli vetää vatsaa sisään, että varmasti mahtuisimme ohi. Firenzen päässä auto ajeli jonkin matkaa pitkin pikku katuja ja tiukkoja risteyksiä ennen kuin pääsimme linja-autoasemalle. Perillä en ollut aivan varma paikasta ja pyysin laiturilla olleita bussikuskeja näyttämään sijaintimme kartalta. Epäilykseni Italialaisten heikosta kartanlukutaidosta vain vahvistui, kun ensimmäinen kuski pyysi seuraavaa avuksi kartan lukuun. Pari korttelia käveltyämme tajusin, että jälkimmäinen kuski oli piirtänyt linja-autoasemamme sijainnin päin honkia. No pääasiahan on, että osaavat ajaa sinne.
Ohjelmassa oli tänään Firenzen keskustan pohjoisosan kävelykierros. Heti alkumatkasta löysimme kivan lastenvaateliikkeen, josta Aino osti itselleen setin bokseri-mallisia pikkuhousuja (vaikka hän epäilikin niiden olevan pojille tarkoitettuja koska vain pojat käyttävät boksereita). Alueelta löytyi muutama muukin kiva kauppa, jossa hiplata tavaroita. Välillä piti pysähtyä herkulliselle jäätelölle. (Pistaasijäätelö on mun herkkua!) Kiertelyn loppupuolella menimme tutustumaan upeaan San Lorenzon basilikaan. Sieltä jatkoimme nahkatakkikojuhelvetin läpi kauppahalliin. Firenzen kauppahalli on miellyttävä kokemus. Kaiken maailman ruoka-aineta upeasti esillä ja mukava tunnelma. Söimme lounaan yhdessä kauppahallin ravintoloista. Ruokaa tilatessa oppi italialaista kyynerpääjonottamista.
Yksi päivän kohteista oli matkaoppaassa mainittu lasten leikkimaa Mondobimbo. Matkalla sinne löysimme pari leikkipuistoa, jossa pysähdyimme leikkimään ja hyvä niin, sillä löydettyämme vihdoinkin ko. leikkimaan jouduimme toteamaan sen olevan remontissa. Pettymys. Palasimme kahvion leivonnaisten kautta takaisin duomon maisemiin. Päivän aikana tuli käveltyä mukavan paljon ja lapset jaksoivat jälleen ihmeen hyvin mukana. Onneksi keli on juuri sopivan lämmin, että jaksaa vielä kävellä. Duomon lähistöltä löytyi lelukauppa, jossa pääsi hiplaamaan leluja. Turisti-infosta suosittelivat vielä lähistöllä olevaa Disney-kauppaa, joka oli nimensä mukaisesti kaiken maailman Diney-tuotteiden paratiisi. Aino elää tällä hetkellä täysillä Witch-keijujen maailmassa ja Walt-sedän kaupasta löytyi Ainolle Will-alusasu sekä kavereille vähän Witch-tuomisia.
Junalla matkustaminen tuntui jälleen linja-autoa mukavammalta vaihtoehdolta. Kävelimme Stazione Centrale di Santa Maria Novellan rautatieasemalle jonottamaan lippuja. Saimme liput juuri ennen junan lähtöä ja vaikka matka-aika onkin ehdä vartin linja-auton aikaa pidempi matka sujui silti tulomatkaa mukavammin. Emma hurmasi jälleen kaikki vaunun tädit. Hän on oppinut tervehtimään kaikkia italiaksi "Tsau" ja tämä suloinen tervehdys sulattaa jokaisen italialaisen. Varsinainen hurmuri.

ke 4.7. Siena

Ennen iltapäivän pyöräretkeä oli sopivasti aikaa käväistä Sienan keskustassa. Tarkoitus oli päästä vilkaisemaan heidän duomoaan. Linja-autolla matkustaminen on oma elämyksensä täällä. Kadut ovat ahtaita ja joka väliin on tunkemassa kolme Fiatia ja viisi Vespaa. Välillä eteneminen voi näyttää lähes mahdottomalta, mutta kuski vain painelee eteenpäin. Majapaikaltamme kulkee keskustaaan vain muutama bussi päivässä, joten lähdöt ja paluut on suunniteltava etukäteen, jos meinaa käyttää bussia. Linja-autoaseman vieressä oli tänään jonkinlainen vaate- ja elintarviketori ja mahdottomasti ihmisiä. Duomo sai jäädä taas odottamaan ja me sullouduimme muiden kanssa rättikaupoille. Merkkituotteita puoleen hintaan! Ja vieläpä melkein aitoja! Aino osti itselleen ihanan vaaleanvihreän Witch t-paidan. Muuten ostimme vain taatusti aitoja tuotteita: lihaa, juustoa, vihanneksia ja hedelmiä. Pienet, sisältä keltaiset mehukkaat melonit ovat Ainon ja minun suurta herkkua. Muutaman myyntikojun ylpeytenä oli hurjan näköisiä kokonaisina paistettuja possuja. Kävimme jo eilen kysymässä yhdestä autovuokraamosta autoa, mutta homma tyssäsi lastenistuimen puutteeseen. Titta oli lukenut jostain oppaasta italialaisesta vuokramoketjusta (Maggiore), jonka liikkeen näimme matkalla kaupunkiin. Kävelimme sinne kyselemään hintoja. Olivat kohdallaan. Varasimme Fiat Punton neljäksi vuorokaudeksi (la - ke). Silloin lähdemme tutustumaan maaseutuun, viinialueisiin ja Sienan naapurikaupunkeihin. Klo 14:30 henkilökohtainen pyöräoppaani Nicola "Il Sembola" Semboloni tuli hakemaan minut ja pyörän ja ajoimme kaupungin ulkopuolelle pyöräilyreitin päähän. Täällä maastopyöräreitit ovat vanhoja metsästys- ja metsänhoitopolkuja. Korkeusvaihtelut ovat rajumpia kuin Suomessa, mutta eivät mitenkään mahdottomia. Täällä ei ole mitään oikeita vuoria. Kiersimme muutaman tunnin ympäri hienoja maisemia. Välillä pysähdyimme jonkun ikivanhan luostarin tai kartanon luo. Kerran matkalla poikkesimme hetkeksi polulta nähdäksemme ikivanhan etruskien hautaluolan. "Sembola" on vetänyt ammatikseen maastopyöräretkiä täällä ja sen huomasi. Sain hyvän pyöräilyn lisäksi pikakurssin alueen historiaan ja nykypäivään. Näin upeita maaseututaloja, jotka olivat vielä 80-luvulla hylättyjä ihmisten muutettua työn ja helpomman elämän toivossa kaupunkeihin. Yksikin upea talo oli ollut vielä 10 vuotta sitten raunioina ja se oli ostettu puoli-ilmaiseksi. Nyt se on luultavimmin pirun kallis. Asuntojen hintoja nostaa myös alueeen lainsäädäntö, joka estää muiden kuin suoranaiseen maatalouteen liittyvien rakennusten rakentamisen. toscanalaiset haluavat pitää maaseutunsa tällaisena eivätkä halua nähdä lomamökkejä joka mutkassa. Pyöräretken loppupuolella nousimme vielä Monteriggionin linnoitukseen. Harmi, että olin siinä vaiheessa jo niin puhki, että en älynnyt ottaa valokuvaa linnoituksen ulkopuolelta. No sisäpuolella pysähdyimme tankkaamaan sokeria ja älysin ottaa pari kuvaa. Pyöräretken jälkeen olin rättiväsynyt. Illalla menin nukuttamaan Emmaa ja nukahdin itsekin saman tien. Ja nukuin hyvin.

ti 3.7. Siena

Lähdin jälleen aamulla Emman kanssa leipäostoksille. Tällä kertaa Ainokin halusi mukaan. Ajoimme linja-autolla keskustan tuntumaan (ainoaan tietämäämme kunnon ruokakauppaan) ja kävelimme ostoksinemme takaisin Uopiniin (majapaikkaamme). Päätimme nautiskella kelistä ja altaasta ennen Sienaan menoa. Emma uskaltautui ensimmäisen kerran edes vähän kastautumaan altaassa. Iltapäivällä menimme Sienaan kiertelemään kaupunkia. Eilisestä juhlinnasta oli jäljellä vain eri kaupunginosien väreillä kirjaillut huivit ja liput, joita näkyi edelleen jokapuolella. Söimme lounaaksi kasan euron pitsapaloja. Koitin etsiä langatonta nettiyhteyttä. Täällä tunnutaan olevan aika lailla jäljessä näissä asioissa, kun turisti-infossa eivät tahtoneet ensin oikein ymmärtää mitä hain ja kun ymmärsivät, eivät osanneet auttaa. Syykin selvisi myöhemmin jutellessani tästä maastopyöräoppaani kanssa: Italiassa ollaan tosiaan hieman jäljessä netin käytössä ja kiitos tuoreiden antiterroristilakien kukaan ei voi tarjota langatonta yhteyttä ilman että tunnistaa kaikki sen käyttäjät mikä tekee langattomien verkkojen leviämisen käytännössä mahdottomaksi. Käy sääliksi. No me löysimme keskustasta yhden ravintolan, jossa sain langattoman yhteyden annettuani ajokortista henkilötietoni (tarjoilija meinasi kirjata sukunimekseni Ajokortti ja etunimeksi Körkort...) ja sain kirjoitettua edes vähän päiväkirjaa nettiin. Yhteys oli toivottoman hidas, joten kuvia laitoin näytille vain ensimmäisen päivän verran. Turisti-infon kartta kattoi vain ydinkeskustan, joten menimme vielä kirjakauppaan etsimään kunnon karttaa. Olin ostanut jo eilen yhden päälle päin pätevän näköisen, mutta se ei kattanut paljoa enempää kaupungista ja sen kanssa meni hermo, kun kartan yläreuna olikin länteen ja pohjoinen oli siis kartan oikeassa reunassa! Ei juurikaan helpota tässä sokkeloisessa kaupungissa suunnistamisesta. Olimme alunperin suunnitelleet vierailua Duomoon tälle päivälle, mutta aika kului nopeasti ja Duomo sai jäädä odottamaan. Titta ja lapset lähtivät linja-autolla takaisin kämpille ja minä lähdin etsimään vuokrapyörää huomiselle maastopyöräretkelle. Olin tavannut tulevan oppaani sähköpostitse jo viime talvena etsiessäni maastopyöräreittejä Sienan ympäristöstä. Kirjoitin hänelle kysellen pyörien vuokraamisesta ja reiteistä ja hän lupautui näyttämään minulle maisemia. Sain häneltä myös hyvät neuvot pyöräpaikoista ja löysin itselleni siedettävän pyörän kaupungin eteläpuolella olevasta pyörävuokraamosta. Oli aika hauskaa päästä ajelemaan pyörällä läpi Sienan keskustan. Aika nopeasti oppi paikalliset tavat. Pyörä on yksi kulkuneuvo muiden joukossa ja koska erillisiä pyöräteitä ei ole ajetaan autojen ja mopojen joukossa. Loppumatkasta vedin läpi liikenneympyrän kuin kuka tahansa paikallinen. Ainakin omasta mielestäni.

ma 2.7. Siena

Ensimmäinen kävelyaamu Emman kanssa. Muut jäivät nukkumaan kun minä ja Emma lähdimme kiertämään asuinpaikkaamme Uopinia. Kirkko oli auki jo ennen klo 8:a. Vajaa kilometrin päässä asunnostamme on alimenteri, pieni ruokakauppa, josta ostin muhkeita tuoreita sämpylöitä ja salamia. Myyjä ei puhunut juurikaan englantia. Kysyttyäni koska Il Palion ratsastuskilpailu alkaisi ei kielitaidon puute tuntunut enää haittaavan miestä hänen selittäen käsillään ja piirtämällä paperille kellonaikoja ja karttoja. Saimmekin hyvät neuvot ja myöhemmin päivällä osasimme etsiytyä oikeaan piakkaan näkemään komeita paraateja. Mutta ennen Sienaa ja paraateja piti käydä tietysti uimassa. Allas tuntuukin olevan parasta Ainolle ja Ollille juuri nyt. Altaan matalassa päässä Aino ylettyy juuri pinnalle ja Ollikin varpistamalla. Aino varmuus uimiseen kehittyy silmissä. Ja Ollikin haluaa oppia uimaan. Ei voi kuin ihailla! Majapaikkamme pitäjä tarjoutui kuljettamaan meidät Sienaan samalla kun hän meni hoitamaan sinne asioitaan. Saimme kyydin kaupungin eteläportille, josta aloitimme kävelykierroksemme. Kävelimme kohti keskustaa ihaillen näkymiä. Koko kaupunki tuntui olevan yhtä Il Paliota. Joka paikassa näkyi eri kaupunginosian lippuja. Kuljeksimme pikku hiljaa keskustaan etsimään turisti-infoa. Löysimme sen kyllä, mutta se oli kiinni. Juhlien takia, kaiketi. Jatkoimme keskustan kiertelyä. Sienan keskusta on todella sokkeloinen. Vähän väliä piti lukea karttaa ja silti eksyi. Ja joka paikassa oli mahdottoman paljon ihmisiä. Italian lisäksi kuului paljon amerikan englantia. Kävely kaupungin halki keskustan linja-autoasemalle oli yllättävän haasteellista, kun sokkelisten katujen lisäksi osa kaduista oli vielä suljettu juhlakulkuita varten. Paluumatkalla kämpille jäin matkalla pois linja-auton kyydistä tarkoituksena käväistä ruokakaupan kautta. Yllättäen ruoka-kauppa (ja huoltoasema sekä kaikki muutkin elintarvikkeiden ostopaikat) oli sulkenut ovensa tänään jo klo 14 Palion takia. Luovutin ja lähdin etsimään taksia. Kävelin kaupungin vieritse rautatieasemalle saakka, josta sain ostettua kassillisen vettä ja olutta ja pienen odottelun jälkeen nappasin taksin majapaikalle.

Heikot nettiyhteydet

Siena ei ole langattomien nettiyhteyksien luvattu kaupunki. Täältä ei tunnu löytyvän yhteyksiä oikein millään. Maksoimme parista kahvista ja limusta pari kymppiä päästäksemme nettikahvilaan ja täälläkin kuvien siirtäminen tuntuu vievän ikuisuuden... Eli älkää odottako päivityksiä turhan usein :-(

su 1.7. Vantaa - Siena

Aamulla pika-aamiainen lentokentällä ja koneeseen. Turvatarkastuksessa riitti lapsille jännäämistä, kun mun piti olla kädet sivuilla virkailijan tarkastaessaan kroppani ja reppukaan ei mennyt heti tarkastuksesta läpi. Emman ruokapurkit piti erotella muista tavaroista ja vasta sitten päästivät menemään. Lentomatka meni yllättävät kevyesti. Raskainta koko reissussa oli Kiljusen herrasväeksi nimeämämme perheen toilailujen seuraaminen. Lentoemännilläkään ei tahtonut riittää hymyä Kiljusten kakaroille. Emma otti mukavasti torkut mun sylissä ja heräsi vähän ennen laskeutumista. Rooman Fiumicinon kentällä odotellessamme laukkuja Olli löysi jo ekan Italialaisen kaverin pojasta, joka pelasi pelikonsolia. Olli parkkeerasi hänen viereensä katsomaan peliä ja hetken päästä he naureskelivat jo yhdessä pelin elämää. Tämä ystävyys koki ikävän lopun meidän komentaessa Ollin kantamaan tavaroita ulos terminaalista. Lentokentältä pääsi Rooman pääratuatieasemalle mukavasi paikallisjunalla. Ennen Sienan suuntaan jatkamista söimme sämpylälounaan yhdessä rautatieaseman kahviloista ja teimme pienen kävelyretken tutustuen Terminin ympäristöön. Ensimmäinen junaetappi Roomasta Chiusiin meni mukavasti IC2-junan kyydissä. Kaikki lukemamme italialaisten lapsia rakastavasta luonteesta tuntui pitävän paikkansa, kun kaikki tädit niin höpöttävät lapsille. Emma leikki junassa aika lailla samanikäisen tytön kanssa, joka oli äidin puheiden perusteella tanskalainen. Chiusissa vaihdoimme junaa Sienaan jatkaneeseen paikallisjunaan. Tämä olikin sitten kaksivaunuinen lähiliikenteen juna, joka oli niin täynnä, että minäkin vietin matkan Emman kanssa junan ulko-ovien vieressä. Onneksi Emma nukahti vähän ennen junaan menoa ja heräsi vasta vähän ennen Sienaa. Lämmintä täällä on. Paikallisjunassa ei ollut mitään ilmastointia ja ilma oli lämpimämpää kuin väliasemilla ovista sisään tulvinut raitis ilma. Paita oli aika märkä perillä Sienassa. Päästyämme ulos junasta menimme vesipullokaupan kautta taksijonoon. Auto ajoi meidät suoraan majapaikkaamme Agriturismo Il Sambucoon (www.ilsambuco.si.it). Perillä odotti mukava majapaikka. Talo on mukava ja maisemat todella kauniit. Vedimme ensitöiksemme uimapuvut päällemme ja pulahdimme mukavan viileään uima-altaaseen uimaan. Siis kaikki paitsi Emma, joka tyytyi lilluttamaan käsiään ja jalkojaan altaassa. Vilvoittava uinti herätti ruokahalun. Paikan pitäjä kertoi lähimmän ravintola-pitzerian olevan vain reilun sadan metrin päässä. Kävelimme sinne ja saimme puoli-ilmaiseksi hyvää syötävää. Oli pakko ostaa pullo talon viiniä vielä mukaan kämpille vaikka se maksoikin viisi euroa...

la 30.6. Raisio - Vantaa

Kaikista listoista ja koepakkauksista huolimatta matkalle lähtö oli jälleen kerran jotenkin kaaosmaista. Lapset juoksivat kolmeen eri suuntaan ja olivat silti koko ajan jaloissa kysymässä kunkin ikäkaudelle sopivia kysymyksiä. Itsellä oli väärät listat oikeiden paikoilla ja oikeat listat pakattu jo rinkan alimmaisiksi.
Tavaran vähyys yllätti meidät jo koepakkauksessa. Saimme kaiken kahteen rinkkaan (+ lastenkantorinkkka ja rattaat). Pakkasimme tavarat autoon ja ajoimme Helsinkiin. Siellä pysähdyimme Jumboon iltapalaostoksille. Perillä lentokentällä kirjauduimme sisään hotelli Scandiciin, joka oli ankea paikka rakennuksen pohjakerroksessa. Ikkunaton huoneemme muistutti kovasti ruotsinlaivan hyttiä. Kävimme vielä illalla luovuttamassa lentokoneen ruumaan menevät tavaramme ja ketselemassa lentoasemaa. Huomenna edessä herätys klo 6, joten lapset piti saada ajoissa nukkumaan. No Emma nukahti ihan ajoissa. Muita taisi vähän jännittää...