Herätessämme aamulla seisoimme edelleen Kielin kanavassa. Kanavan länsipään isoista suluista toinen on remontissa ja laivat joutuvat jonottamaan joskus tuntikaupalla läpi pääsyä. Mekin seisoimme ja odotimme vuoroamme. Päästyämme lopulta ulos kanavasta jatkoimme muutaman tunnin matkan koukaten avomeren kautta mielettömän suureen Bremerhavenin satamaan. Siellä saa jonkinlaista kuvaa siitä, miten me ihmismuurahaiset keräämme havunneulasiamme kasaan ja kuljetamme niitä paikasta toiseen. Satama-alueella näkyi tuhansia ja taas tuhansia kontteja, isoja nostureita ja laivoja. Kapteenimme kertoi satamassa olevan jatkuvasti arviolta 100 - 120 tuhatta henkilöautoa odottamassa kuljetusta ympäri maailman. Lähtiessämme ajamaan ulos satamasta olimme hyvin onnellisia siitä, että navigaattori toimi. Tätä satamaa ei olla suunniteltu turistimatkustajille eikä ulosajoväyliä ole viitoitettu turhan hyvin.
Ensimmäinen välipysähdyksemme oli Bremen. Vanhakaupunki oli kaunis, mutta näin sunnuntaina valitettavan hiljainen. Kävelimme hetken ympäri keskustaa ja pysähdyimme ensimmäisille olueille Ständige Vertretung:iin (http://www.staev.de/).
Matka jatkui Celleen, jonka vanhakaupunki oli meille jo jotenkin tuttu. Kiertelimme jälleen ympäri kaupunkia ja ihastelimme sen taloja. Harmittavan hiljaista täälläkin. Cellen lähellä on leirintäalue Campingpark Silbersee (http://www.campingpark-silbersee.de/). Olemme muistaaksemme olleet tuolla joskus vuosia sitten. Nyt kävimme portilla ja päätimme jatkaa etsimistä. Rujon näköinen paikka ja kusi haisi.
Sopiva leirintäalue löytyi Cellestä noin puolen tunnin ajomatkan päästä, Uetzen kylän kyljestä. Nimi Irenensee Campingpark (http://www.irenensee.de/Camping/). Paikan vastaanotto oli mennyt kiinni jo klo 18. Onneksi työntekijät istuivat olella alueen ravintolassa ja päästivät meidät sisään alueelle. Teltta pystyyn ja äkkiä iltaoluelle ravintolan terassille. Vihdoinkin Saksassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti