Rodrigo tarjosi meille mukavan aamupalan, jonka jälkeen lähdimme kiertämään lähinurkkia vielä hetken ennen laukkujen hakemista ja askelten suuntaamista kohti rautatieasemaa ja Valenciaa. Atochan aseman sisäpuutarha on komea ilmestys. Palmuja ja kilpikonnia. Tavoillemme uskollisina ostimme junaliput Valenciaan vasta pari viikkoa ennen reissua ja siinä kohtaa kaikki turistiluokan liput sopiviin vuoroihin oli jo myyty. Onneksi sopivasti puolenpäivän lähtöön löytyi paikat ykkösluokasta. Ja olihan tämä kokemus. AVE luotijuna kiidätti meitä 300 km/h kohti Valenciaa meidän köllötellessä leveissä nahkaistuimissamme. Henkilökunta kantoi koko ajan pöytään jotain juotavaa tai syötävää ja välillä saimme opastuksen kuumien käsipyyhkeiden käyttöön. Matka hujahti hetkessä.
Valencian asuntomme sijaitsee Ruzafan (tai Russafan) kaupunginosassa osoitteessa Calle de Sueca 32. Asunto löytyi jälleen Airbnb:n kautta. Kävelimme noin kilometrin pätkän juna-asemalta asunnolle ihastellen etelän katuja. Palmut huojuivat leveillä pääväylillä. Autoja ja mopoja joka puolella. Perillä tapasimme Pacon, asunnon omistajan, joka esitteli paikat ja kertoi vähän omista suosikkiravintoloistaan alueella. Asunto on korttelin kulmassa siten, että yhden makuuhuoneen ja olohuoneen ranskalaisilta parvekkeilta aukeaa mukava näkymä paikallisten menoon.
Emme jääneet turhia asunnolle makailemaan, vaan lähdimme saman tien kertelemään lähikortteleita ja tutustumaan alueeseen. Jälleen pieni perehtyminen kaupunkiin ennen reissua oli kannattanut, tämä oli juuri sopivan rosoista aluetta meille. Paljon pieniä kahviloita ja ravintoloita. Äänekkäitä paikallisia istumassa porukoissa ulkona. Graffiteja ja kauniita vanhoja taloja. Tänään illalla pelattiin jalkapallon euroopanmestaruuskisojen toinen loppukarsintapeli Ranskan ja Saksan välillä. Viereisestä korttelista löytyi hyvä kirjakahvila Ubik Cafe tuon pelin seuraamiseen. Tänne pitää tulla toistekin. Ehkäpä loppuottelua katsomaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti