Tänä vuonna pakkaaminen on tuntunut helpommalta kuin ikinä ennen. Ehkä aikaisempien vuosien pakkauslistat ja kohdemaan taattu keli helpottivat hommaa. Yleensä viimeinen ilta ennen reissua on mennyt pitkälle yön puolelle pakatessa, mutta eilen homma oli ohi jo alkuillasta. Outoa. No perillä huomaa mitä unohti kotiin.
Keväällä matkoja varatessamme huomasin jälleen tulleeni vanhaksi. Minä en halua enää herätä aamuyöstä tai reissata yötä myöten säästääksemme lentojen hinnoissa. Vaikka eipä niissä nyt paljon eroja ollut mukavampiin aikoihin verrattuna. Mutta lähtökohtana oli, että yö nukutaan rauhassa, aamupala syödään kotona ja sitten lähdetään reissuun. Norwegianilta löytyi sopiva lento Madridiin, lähtö Helsingistä klo 13.55. Olimme lentokentällä hyvissä ajoin puolen päivän paikkeilla. Kenttä vaikutti yllättävän hiljaiselta kunnes pääsimme Norwegianin tiskille, jossa olikin pitkä jono. Onneksi se eteni vauhdilla ja pääsimme ajoissa läpi turvatarkastuksen ja terminaaliin odottamaan.
Madridin päässä koneen pysähdyttyä alkoi jo odottamaan koska pääsee ulos koneesta ja nauttimaan pitkään odotettua lämpöä. Ja olihan sitä tarjolla. Heti kentällä paksu lämmin ilma otti syleilyynsä.
Jäämme Madridiin vain täksi yöksi ja jatkamme huomenna junalla Valenciaan. Yöpaikaksi olimme valinneet Tripadvisorin kehujen ja sijainnin perusteella Artistic B&B:n. Heiltä tuli hyvää infoa ennen reissua ja mm. suositus tulla lentokentältä kenttäbussilla kaupunkiin. Matka linja-autossa tuntui pitkältä odottelulta. Olimme istuneet jo tarpeeksi. Päädyimme Atochan juna-asemalle, josta kävelimme noin km pätkän loivaa ylämäkeä majapaikkaamme. Perillä meidät otti vastaan majatalon pirteä isäntä Rodrigo. Paikka on pieni ja kovinkin persoonallinen. Kuusi eri kokoista huonetta. Ensi kerralla pitää muistaa pyytää ikkunat kadun puolelle. Olisi ollut mukava seurata kadun iltaelämää vielä huoneestakin. Emme maltaaneet jäädä kauheasti huoneeseen lepäilemään, vaan lähdimme saman tien kiertelemään Huertan kaupunginosan katuja. Viime käyntimme Madridissa jätti meille aika kylmän kuvan. Ei mikään erityisen mukava paikka. Olimme selvästi kiertäneet silloin jotain muita katuja. Nyt olimme kuin kotonamme. Kunpa koti olisi täällä. Pyörimme hetken ja päädyimme syömään LP:n ja Rodrigon suosittelemaan, paikallisen mestarikokin kansanravintolaan Vi Cool.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti