Heräsin aamulla klo 7:30. Hetken kääntyiltyäni luovutin, pukeuduin ja lähdin aamukävelylle. Minulla ei ollut alueen karttaa ja jokainen suunta näytti yhtä tylsältä teollisuusalueelta. Käynnistin kännykän navigaattorin ja pyysin sen ohjaamaan minut rannalle. Vajaa puolen tunnin kävelyn jälkeen olin rannalla ihailemassa suurta merta. Aurinkoisista ennusteista poiketen keli oli kovin pilvinen ja tuulinen eikä Malagan ympärillä nousevista vuorista näkynyt paljoakaan.
Palasin hotellille hyvissä ajoin aamiaiselle ja kasaamaan polkupyörää. Niiden kasaamisessa menikin yllättävän kauan aikaa. Olin jo etukäteen sopinut hotellin kanssa, että saamme jättää laatikkomme sinne viikoksi ja yövymme jälleen reissun viimeisen yön siellä. Laatikot jäivät henkilökunnan taukohuoneeseen ja me pääsimme vihdoinkin itse asiaan.
Hotelli sijaitsee ison, vilkasliikenteisen tien varrella. Suorin tie ulos kaupungista vei tuota tietä pitkin ja Rikulla tuntui olevan kova hätä päästä pois kaupungista, joten hän jutteli minut ajamaan (tai taluttamaan) tuon tien piennarta. Päästyäni siitä liikennemyllystä kiehuin ja kerroin mielipiteeni reitinvalinnasta.
Edettyämme kymmenisen kilometria tiet pienenivät ja liikenne rauhoittui. Keli oli edelleen kovin pilvinen, mutta tuuli oli onneksemme myötäinen. Lähestyessämme Aloraa maisema muuttui mäkisemmäksi. Siellä täällä näkyi kauniita sitruspuuviljelmiä. Valkoinen Alora erottui jo kaukaa. Kaunis, vuorten rinteillä lepäävä kaupunki. Nousimme jyrkkää ylämäkeä kaupunkiin, kiertelimme hetken ja kysyimme paikallisilta reittiä ruokakauppaan. Ostimme pikku puodista herkullista Serrano-kinkkua, leipää, limsaa ja juustoa. Nautimme lounaamme puiston penkillä.
Syötyämme alkoi tulla vähän vilu ja jatkoimme matkaa. Nyt maisemat olivat todella kauniit. Pientä mutkittelevaa tietä ylös ja alas mäen nyppylöitä. Ympärillä komeita vuoria. El Chorron massiiviset kalliot, ympäröivä vihreys ja kauniisti mutkitteleva alamäki oli niin kaunista, että kyyneleet valuivat pitkin poskia. Tämä oli juuri sitä, mistä olin haaveillut.
El Chorro on Rikulle hyvin tuttu kiipeilymekka. Alueella on ilmeisesti yllin kyllin kiivettävää ja kalliot ovat huikeat. Kiipeilijöiden lisäksi alueella ei taida olla kauhean paljon muuta väestöä. Tuntui, että vähän jokaisella roikkui jotain kiipeilyremelettä lantiolla. Kiertelimme ensin vähän rautatieaseman ympäristöä ja pysähdyimme sitten aseman baariin nauttimaan Isabellan (kahvilan suloinen vanha rouva) herkulliset salaatit. Riku oli varannut meille yösijan rautatieasemalta parin kilometrin päässä olevasta Finca la Campanasta. Campana on (yllätys yllätys) kiipeilijöiden kansoittama majoituspaikka jossa on hyvin välitön, retkeilymajamainen tunnelma. Vaatteita, varusteita ja pyyhkeitä roikkui joka puolella. Ihmiset kokkaavat yhteiskeittiössä itselleen iltapalaa. Kaunis paikka.
Päivän ajomatka: 55 km
Päivän ajoaika: 5 h
Nousua yhteensä: 810 m
Laskua yhteensä: 526 m
Linkki Sports Trackerin sivulle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti