Titta herätti minut aamulla klo 7 paikkeilla. Ulkona oli alkanut tihkuttamaan emmekä olleet illalla pakanneet kaikkia tavaroita sateelta suojaan. Hetken päästä alkoi sataa kunnolla. Sitten alkoi ukkostamaan. Ja sitten alkoi ukkostamaan ihan helvetisti. Ja vettä tuli aivan kaatamalla. Köllöttelimme teltassa. Kaikki paitsi Titta, joka makasi kauhusta jäykkänä. Ukkosrintama tuntui pyörivän ympärillämme ja välillä löi lähelläkin. Tätä kesti noin tunnin verran. Telttapaikka oli valittu sattumalta (vai sisäisen retkeilijän vaistolla?) hyvin. Ympärillä oli monta senttiä vettä, mutta telttamme seisoi lätäköiden keskellä olemattomalla kumpareella. Muuten olisi makuupussitkin olleet läpimärkiä.
Sateen hellitettyä hetkeksi pakkasimme tavarat autoon. Teltta oli tietysti aivan märkä, mutta se pitää kuivattaa sitten kun mahdollista. Suunniteltu aamu-uinti sai jäädä. Lähdimme ajamaan kohti Ystadia. Olemme suunnistaneet koko ajan kännykkäni navigaattorilla. Tänään aamulla puhelin oli sammunut vaikka akussa olisi pitänyt olla vielä reilusti virtaa. Outoa. Maantielle päästyämme taivas kirkastui. Olisi varmaankin kannattanut jäädä leirintäalueelle pariksi tunniksi kuivattelemaan telttaa…
Ystad on myös tuttu paikka aikaisemmilta reissuilta. Tämä on Titan pyhiinvaelluskohde koska Mankellin kirjat sijoittuvat tänne. Jälleen yksi pieni kaunis kaupunki. Talot muistuttavat pohjois-Saksan taloja. Keli oli vähän epävakaa. Istahdimme Bryggerietiin haukkaamaan vähän suolaista ja paikallista olutta. Ajomatkalla ladattu puhelin sammui jälleen. Käynnistettyäni sen uudelleen ei suostunut oikein toimimaan. Kännykän lisäksi olemme siis menettämässä navigaattorin. Aikoinaan, kun ostin laitteen, Titta piti sitä ihan turhana vehkeenä. Nyt, kun se on hajoamassa, Titta ei meinaa suostua lähtemään mihinkään ennen kuin olemme ostaneet uuden navigaattorin. Lauantai iltapäivä pienessä kaupungissa ei ole niitä parhaita hetkiä lähteä ostoksille. Ja tietysti minun pitää päästä ensin nettiin selvittämään mikä on juuri se oikea laita. Eli jatkamme reissua ja toivomme, että luuri toimii vielä sen verran että löydämme vaihtokämppämme.
Seuraava kohde: Kööpenhamina. Ajoimme suorinta tietä Öresundin sillalle ja siitä edelleen Kööpenhaminan puolelle. Päästyämme tunnelista ulos käynnistin kännykän navigaattorin ja se opasti meidät ongelmitta kaupungin läpi Nørrebrogadelle, jossa asuntomme sijaitsee. Mahtavan näköistä seutua. Upeaa! Pieniä kauppoja, ravintoloita, kuppiloita, kebabbeja, pelisaleja… Kaikkea ihonväriä ja aakkosta. Koko maailma pakattuna yhteen kaupunginosaan. Pienen kiertelyn jälkeen löysimme parkkipaikan aivan kulman takaa. Asunto on Nørrebrogade 226:ssa, talon toisessa kerroksessa. Vanhat narisevat lautalattiat. Olohuoneen ja lastenhuoneen ikkunat aukeavat suoraan kadulle. Muut ikkunat isolle sisäpihalle. Hieno asunto. Ja millä paikalla! Olin taivaassa. Aino, teinimme, ei ollut alkuunkaan yhtä ilahtunut. Hän oli kai odottanut isoa omakotitaloa keskellä Kööpenhaminan keskustaa. Ehkä tämä aukenee hänellekin lähipäivinä.
Kannoimme kaikki paitsi leiritavaramme autosta sisään asuntoon. Hengähdimme hetken ja lähdimme iltakävelylle katselemaan lähikortteleita. Kaikki pikku puodit olivat jo sulkeneet ovensa ja huomenna sunnuntaina näyttäisi kaikki kaupat olevan kiinni. Sen sijaan vähän joka kulmasta löytyvät pikku ravintolat olivat auki. Löysimme lähipuiston ja leikkipaikan. Vieressä oli pallokenttiä, joissa paikalliset nuoret viettivät lauantai-iltaa pelaten ja grillaten. Kaunista. Täällä on graffiteja joka puolella. Kaikki kulmat on maalattu. Isot seinät täynnä komeita maalauksia. Maalattuja pakettiautoja ja rekkoja. Kaupungin melu, maalaukset ja kaikki eri rodut tekevät väsyneen Ollin selvästi hermostuneeksi. Miten nämä lapset ovatkin niin eri puusta? Aino painelee yksinään ensimmäisenä pitkin katuja kuin kotonaan ja Olli hamuaa käteen kiinni ja pälyilee ympärilleen. Toista saa huudella rauhoittamaan tahtia ja toista rauhoitella ihmettelemästä kaikkea. Ai niin, Emma tulee siinä perässä. Hän kävelee vierellä ja höpöttää omiaan. Illan aiheena oli mm. hänen ja Aapon tulevan vauvan nimi. Alexandra Helmi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti