Pari edellistä päivää on siivottu, siivottu ja pakattu. Vuorokausi ehti juuri vaihtua tiistain puolelle, kun Titta ja minä istahdimme alas ja totesimme olevamme valmiit reissuun. Nukkumaan. Herätys klo 6:30. Petivaatteet pyykkikoriin, viimeiset tavarat kassiin ja lapset autoon. Nyt laivalle!
Olimme hyvissä ajoin Turun satamassa ja siellä odotti mukava yllätys; Auli oli ajanut paikan päälle kuvaamaan meidän lähtömme. Vaihdoimme pari sanaa ennen kuin ajoimme laivaan.
Laivamatka oli mukavimmasta päästä näitä ylityksiä. Siljan järjestetty lastenohjelma ei ollut ehkä niin hyvä kuin aikaisempina vuosina, mutta tekemistä riitti ja jokaisella tuntui olevan sopivasti juttuja joiden perässä jaksoi juosta. Ensimmäinen unohdus kirjattu: Kartta. Olen joskus naureskellen kertonut juttua tyypistä Baltic Express junassa. Hänellä oli mukanaan vain Euroopan rajat piirtävä kartta. No hänellä oli sentään se. Meillä ei ole nyt mitään. Koko elämä siirtynyt nettiin, mutta netti ei siirrykään mukana? Onhan meillä puhelimen navigaattori, mutta ei sen kanssa kyllä mitään lomareissuja suunnitella. Ensimmäinen seikkailu Tuhkolmassa tulee olemaan siis kartan osto.
Perillä Tukholmassa laitoimme navigaattoriin osoitteeksi Bredängs Campingin ja ajattelimme koukata keskustan ja kirja(eli kartta)kaupan kautta. Koukkaus ei mennyt ihan sitä reittiä, mitä suunnittelin. Yksisuuntainen oli väärään suuntaan. Eikä sitä karttakauppaakaan löytynyt. Ja vaikka olisi löytynytkin, niin eihän täällä ole parkkipaikkoja. Luovutimme siis aika pian ja lähdimme kohti leirintäaluetta. Pysähdyin matkalla huoltoasemalle, josta sain ilmaisen Ruotsin kartan. Sillä pärjää.
Olemme yöpyneet parina aikaisempana kesänä Bredängs Campingissä ja tykänneet paikasta. Pikkaisen Tukholman ulkopuolella, mukava ympäristö ja tunnelma. Kävelyetäisyydellä leirintäalueesta on myös ostoskeskus, jonne pysähdyimme ostamaan iltapalaa. Päätin hakea vähän ruotsalaista keittiötä ostamalla tunnbrödiä, hedelmäsalaattia ja nakkeja. Nämä kun käärivät ihan kummia yhdistelmiä leivän sisään. Leirintäalue oli aivan täynnä. Eivät suostuneet ottamaan enää vaunuja sisään. Me olemme onneksi liikkeellä uuden telttamme kanssa. Löysimme sopivan kolon ja pääsimme majoittumaan. Mahtava olo. En tiennytkään kaivanneeni tätä näin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti