Heti herättyään Aino kysyi minua aamu-uinnille. Bredängs Campingin lähellä on hyvä uimaranta, jossa olemme käyneet joskus aiemminkin. Vedimme siis uikkarit päälle ja kävimme uimassa. Vettä maistettuani tajusin, että uimme järvessä. Vesi oli lämmintä.
Olimme ajatelleet viettää rauhallisen aamun leirintäalueella ja lähteä liikkeelle sitten joskus, kun huvittaa. Teimme aamupalat, köllöttelimme vähän ja jossain vaiheessa rupesimme pakkaamaan autoa. Päivän tavoite on Vimmerby ja Astrid Lindgrens Världin leirintäalue, josta olemme varanneet telttapaikan. Päätimme ajaa Norrköpingin kautta, koska kaupungista on jäänyt aikaisemmalta käynniltä mukava kuva ja on sopivasti noin puolimatkassa.
Norrköping ei näyttänyt ihan siltä, mitä muistelimme, mutta kelpasi taukopaikaksi. Kävelimme ympäri keskustaa etsien nakkikioskia. Ei tahtonut löytyä. Kysyimme lopulta paikallisilta tietä ja löytyihän se. Ihan harhailemamme reitin vierestä.
Vimmerbyn leirintäalueen maksuun kuuluu kahden päivän lippu ALV:iin. Joskus vuosia sitten, kun viimeksi kävimme täällä, tulimme samalla tavalla vähän ennen sulkemisaikaa ja kävimme ottamassa vähän ensi tuntumaa Astridin maailmaan. Tällä kertaa minä jäin pystyttämään telttaa ja laittamaan leiriämme valmiiksi sillä aikaa, kun Titta ja lapset kävivät tutustumiskäynnillä. Takaisin tuli joukko iloisia, höpöttäviä lapsia. Paikka oli selvästi tehnyt vaikutuksen. Teltan pystytyksen lomassa sain vähän tanskan oppia. Viereisen telttakunnan tanskalaiset pelasivat pallopeliä ja laskivat kuinka monta onnistunutta syöttöä saivat perille. En, to, tre tuli usein. Silloin tällöin myös vier ja fünf. Sex ja sju oli jo harvinaisempia ja oder taisi tulla vain muutaman kerran. Pallopelin ennätys oli pitkään ni ja minun teki jo mieli mennä kysymään mikä se kymmenen on kunnes yhden erinomaisen pallottelun päätteeksi tuli vielä ti. Olisi pitänyt mennä kiittämään hyvästä opetuksesta.
Leirintäalue on ymmärrettävästi täynnä lapsiperheitä ja hulinaa. Telttojen ympärillä juostaan ja pelataan. Niin teimme mekin. Jalkapalloa ja sulkapalloa. Erityisesti Olli nauttii suunnattomasti tällaisesta yhteisestä tekemisestä. Nukkumaanmenoajan lähestyessä lapset eivät olisi millään malttaneet rauhoittua telttaan. Kuten eivät sadat muutkaan lapset ympärillä. Jotenkin itse kukin perhe tämän urakan täällä päivittäin saa vain hoidettua ja nyt kun kello lähenee puolta yötä alue on jo aivan hiljainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti