Castelletto d'Erro, illallinen Casina Ca' Biancassa

Aino oli kysellyt jo ennen reissuun lähtöä pääsisikö Italiassa myös ratsastamaan. Kyselin aikanaan ratsastusmahdollisuutta lomatalomme omistajalta, mutta en saanut mitään kunnon vastausta. Kyselin paikan päällä myös Elviralta ratsastuspaikkoja ja hän lupasi ottaa asiasta selvää. Edellisiltana asuntomme etuoven matolle oli ilmestynyt tulosteita paikallisesta tallista. Aino oli innoissaan ja lupasimme hänelle jonakin päivänä vierailun tallille. Tänään oli sopiva päivä hevosille. Tai oikeastaan ei ollut, kun tänäänkin aurinko paistoi ja lämpötila oli päälle kolmenkymmenen. Mutta tämän päivän ohjelmaan sopi hyvin talolla lököilyä muille ja hevosta Ainolle.

Jussi H. lähti minun ja Ainon matkaan katselemaan maisemia. Ajoimme Acqui Termen lähellä olevalle tallille. Kesti hetken löytää paikka. Olimme perillä puolen päivän paikkeilla ja ketään ei näkynyt missään. Kävelimme tilaa ympäri ja löysimme oven, jota koputtaa. Sisältä kömpi ulos vanhempi mies, joka innostui esittelemään meillä tilat ja heidän parikymmentä hevosta. Ratsastamaan täällä ei valitettavasti päässyt, kun paikalla ei ollut yhtään opettajaa eivätkä he enää järjestäneet mitään tunteja. Äijä oli innostunut hevosista ja luultavimmin hänen juuri nauttimansa lounas oli sisältänyt myös sopivan määrän vino buonoa, joten saimme varsin eläytyneen ja mielenkiintoisen esityksen tilan hevosista. Mies kertoi samalla millä ympäröivistä kukkulista oli syntynyt ja missä asunut. Kierroksen päätteeksi mies osoitti meille kukkulan, jonka lähellä oli talli jossa saattaisi edelleen päästä ratsastamaan. Joku Castello Ferro tai Herro tai jotain…

Hevospäivä jatkui siis autoilulla kohti kohti kukkulaa ja castelloa. Lähempänä näimme opasteita paikkaan nimeltä Castelletto d'Erro. Sen täytyi olla se. Automatka oli kapuamista pitkin kukkulan kylkeä. Huikeat maisemat. Perillä pysähdyimme ihailemaan maisemia ja saimme viimeiset ohjeet tallin löytämiseksi. Tämä oli edellistä asiallisemman oloinen paikka. Täälläkään ei valitettavasti päässyt tänään ratsastamaan, mutta saimme ratsastuksenopettajan yhteystiedot sopiaksemme ratsastustunnin toiselle päivälle. Aino oli tyytyväinen.

Palattuamme lomakotiin piti alkaa miettimään syömistä. Omistajan asuntoon jättämässä infossa kehuttiin toista kylän kahdesta ravintolasta ja myös Elvira kehui sen olevan parempi ja halvempi kuin "keskustan" ravintolan. Soitin ravintolaan ja varmistin, että saamme sieltä ruokaa. Onnistuu. Hetken uimatauon jälkeen kävelimme parin kilometrin matkan ravintolaan herkuttelemaan. Ravintola oli pieni perheyritys. Olimme tietysti sen ainoat asiakkaat. Ja söimme hyvin. Jo soittaessani heille he sanoivat tarjoavansa jotain tyypillistä paikallista. Ja sitä tuli. Hyvän viinin kera. Viinit oli muutaman kilometrin päästä Bertolotton tilalta. Pitkän ruokailun päätteeksi sain ohjeet miten viinitilalle löytäisi. Sinne pitää mennä ostoksille.