La Cassera ja Bertolotto

Tänään Aino pääsi vihdoinkin ratsastamaan. Olin sopinut hänelle tunnin aamukymmeneksi ja lähdimme kahdestaan hyvissä ajoin suunnistamaan kohti tallia. Navigaattori ohjasi meitä kukkuloiden yli yhä kapenevaa tietä. Jossain kohtaa päällyste vaihtui hiekkaan. Ja tie vain kapeni. Hetken päästä navigaattorin valitsemaa reittiä ei voinut kutsua enää tieksi. Ajoimme savisella pellolla traktorin renkaan uria. Kunnes en enää uskaltanut edetä. Auto olisi luultavasti jäänyt pohjasta kiinni. Peruutin kiroillen takaisin ja lupasin, että enää en poistuisi asfaltilta. Päästyämme jälleen päällystetylle tielle lähdin ajamaan mäkeä ylös toivoen navigaattorin löytävän toisen reitin. Hetken päästä se opastikin meitä uudelle reitille. Käännös vasempaan tulossa. Ja jälleen hiekkatietä. No jos tämä olisi parempi reitti… Käännyttyäni tiukan mutkan yhden ladon kulmassa ja päädyttyäni jonkun talon takapihalle, nurmikolle vailla mitään tien tai polun jälkeäkään kiroilin kahta kauheammin ja lupasin jälleen pysyä asfaltilla. Saatuani Maxi Loven peruutettua ulos pihalta ja päällystetylle tielle lähdin ajamaan jonkinlainen suunta omassa päässäni. Ja hetken kuluttua alkoi näkyä oikeita opasteita kohti Castelletto d'Erroa. Tulimme kylään nyt kukkulan toiselta puolelta ja maisemat olivat yhtä komeita täällä.

Perillä La Casserassa meitä odotti Dario, ystävällinen vanhempi mies jonka kanssa olin sopinut ratsastuksesta puhelimitse. Hän katsoi hevosen kuntoon Ainolle ja vei hänet ulos aitaukseen ratsastamaan. Emme ole ehtineen työväenopiston italian tunnilla vielä ratsastussanastoon saakka, joten osa jutuista meni väkisinkin ohi. Tosin Aino oli tietysti perehtynyt tähän jo sen verran, että osasi tärkeimmät termit. Meillä oli hauska tunti. Ainolla ei ollut valitettavasti kunnon ratstatussaappaita mukana ja nyt ymmärsin niiden merkityksen. Ensi kerralla on.

Ratsastustunnin jälkeen minä ja Aino olimme molemmat väseneitä ja läkähtyä kuumuuteen. Pelkkä seisominen aitauksessa riitti minulle ja Aino vielä jumppasi koko tunnin hevosen selässä. Kiittelimme ja hyvästelimme Darion ja ajoimme takaisin lomakotiin. Uimaan.

Seuraavaksi oli vuorossa viinit. Soitin Bertolotton tilalle ja sovin meille vierailuajan sinne. Edellisiltana ravintolan pitäjät suosittelivat soittamaan, koska paikka on pieni eivätkä ole aina paikalla. Ajomatka Bertolottolle oli hidasta kiemurtelua ylös ja alas. Perillä paikan nuori isäntä kierrätti meidät ensin katselemassa paikan maisemat. Tila on kukkulan rinteessä ja alapuolella aukeaa tilan viinipalstat. Kaunista, kaunista. Saimme lyhyen tehdasesittelyn ja opastuksen viinin teon perusasioihin. Kuuden hengen perhetila, joka tuottaa muutama sata tuhatta litraa viiniä vuodessa. Tämän jälkeen päästiin maistamaan. Esittelykierroksen pitäneen isännän sisko tarjoili meille tilan viinejä. Maistelimme useamman eri viinin rouvan kertoessa samalla juttuja viineistä ja tilasta. Viinien kanssa oli hyvää, rasvaista salamia ja myöhemmin myös herkullista juustoa ja "viinisinappia" eli viinin valmistukseen kätetyistä rypäleistä tehty hillo. Jumalattoman herkullista viiniä, juustoa, maisemaa. Taivas.

Ostimme Bertolottolta punkkua sen verran mitä Maxi Loveen mahtui (kaksi laatikkoa per perhe). Minulla oli ajatuksena tehdä pieni viinikierros Barolon, Morran ja parin muun kylän kautta. Bertolotto täytti kuitenkin jo kaikki tarpeemme ja näillä mutkaisilla pikkuteillä ajaminen vei aikaa enemmäin kuin olin osannut ajatella. Viinin kanssa tarjottu juusto tehdään viereisessä Roccaveranon kylässä ja sieltä olisi lyhyt matka kotiin. Päätimme koukata juustokaupan kautta. Tie Roccaveranoon kulki kukkulan harjalla. Molemmilla puolilla aukesi komea näkymä loputtomia kumpuja. Perillä pienessä kylässä kukkulan laella nautiskelimme jälleen maisemat ja etsimme kauppaa. Turhaan. Jos täällä oli joku kauppa, niin ei se ainakaan ollut auki enää illalla. Lapset olivat jaksaneet hienosti meidän viinikierroksemme ja oli aika antaa heidänkin herkutella jotain. Ostimme kylän baarista jäätelöt. Kysyin samalla baarin myyjältä tiesikö hän mistä voisin ostaa kylän juustoa. Kaupat olivat jo kiinni, mutta myyjän vieressä olleen pojan mummo teki juustoa. Poika kipaisi mummolaan hakemaan meille juustot.

Autossa tarpeeksi punkkua, kassissa pari hyvää juustoa. Ihan kelpo päivä.