Laivalla oli aikaa lukea matkaoppaita ja suunnitella reissua. Teimme myös listan mitä kukin odottaa Berliiniltä. Ollin listan ykkösenä on Hollister shop, muotimerkin vaatekauppa. Googletin sellaisen Schlossstrasselta, etelä-Berliinistä. Sinne on meiltä vajaa tunnin matka julkisilla, mutta päätimme mennä sinne ja katsella kaupan lisäksi vähän sitä puolta kaupunkia. Kiersimme ensin S-junalla puoli kaupunkia ja vaihdoimme sitten maanalaiseen, jolla ajoimme muutaman aseman etelään. Perillä odottikin Boulevard Berlin (http://www.boulevardberlin.de/), aivan helvetillinen ostoskeskus. Aino ja Olli juoksivat kilpaa Hollister Shopiin. En ole ollut ikinä sellaisessa vaatekaupassa ja toivottavasti en ihan heti joudu vastaavaan. Kaupan sisäänkäynti oli pimeä ja siinä pauhasi helkutillinen musiikki aivan liian lujaa. Ajattelin, että tämä kauheus on vain sisäänkäynnin kohdalla, mutta sisällä oli myös aivan liian hämärää vaatekaupaksi ja sama skitsosurffimusiikki jatkoi jumputustaan. Mutta eniten ihmettelin valaistusta. Kaupassa oli tosiaan niin hämärää, että esim. mustan ja tumman sinisen erottaminen oli mahdotonta. Emma ei viihtynyt kaupassa hetkeäkään ja lähti Titan kanssa lelukauppaan.
Vanhemmat lapset nauttivat, kuten näemmä kymmenet ja kymmenet muut samaan kauppaan ahtautuneet teinit. Reilun kolmen vartin päästä pääsimme vihdoinkin ulos kaupasta. Olli ja Aino onnellisina Hollisterin paperikassit täynnä Hollisterin puuvillaa. Hollisterin jälkeen piti päästä tietysti kaikkiin muihin Boulevardin merkkikauppoihin. Ja Karstadtin urheiluosastolle. Ja lelukauppaan.
Päivän shoppailujen jälkeen ohjelmassa piti olla vielä KaDeWe, keskustan legendaarinen tavaratalo. Olimme kuitenkin kaikki täynnä kaupustelua ja päätimme jättää sen väliin ja painella takaisin kotiin päin. Ajoimme maanalaisen sijaan linja-autolla takaisin keskustaan ja Alexanderplatzille. Reitti kulki aivan TV-tornin vierestä ja keksimme käydä vilkaisemassa pääsisikö sinne isommin jonottelematta. Pääsihän sinne. Tornista näkee hyvin, miten iso kaupunki Berlin on. Joka suuntaan riittää taloa. Löysimme myös joitakin oman seutumme maamerkkejä, kuten Prenzlauerin pyöreän vesitornin "Paksun Hermannin".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti