Aamulla pakkasimme loput tavarat rinkkoihin ja ajoimme tunnelbanalla T-Centraleniin. Oli aika jättää Tukholma taaksemme ja jatkaa lomareissuamme Sveitsiin. Matkustimme linja-autolla reilun tunnin matkan Skavstaan, josta Ryanair lentää suoraan Baseliin. Tämä oli ensimmäinen kerta tämän halpalentoyhtiön kyydissä. Terminaali oli vaatimaton ja sen ravintolan kahvi kelvotonta. Lennolla ei ollut istumapaikkoja, vaan paikat jaetaan jonottamalla. Osasimme ajoittaa portille menon ihan mukavasti ja pääsimme kaikki samalle penkkiriville istumaan. Lennon hintaan ei kuulunut lounasta. Viime kesän lennon perusteella olin ihan tyytyväinen siitä, että ei tarvitse alkaa säätämään kahden tai kolmen folioannoksen kanssa lasten pyöriessä ympärillä. Mutta olin yllättynyt siitä, miten paljon ihmiset ostivat lennolla myytäviä ruoka-annoksia. Varsinkin, kun ne olivat aika kalliita. Toinen hassu juttu tällä lennolla oli jonkinlaisten arpajaislippujen myynti. Ensin kuulutettiin jostain mahtavista palkinnoista ja kerrottiin kaiken tuoton menevän johonkin hyväntekeväisyyteen. Sitten lentoemännät kävelivät edestakaisin raaputusarpojen kanssa. Mitähän muilla halpalentoyhtiöillä on tarjolla? Karaoke? Bingo?
Perillä ilma oli yhtä sateinen kuin Tukholmassa. Tiesimme Ruckstuhlien lentävän samalla koneella Tukholmaan päin ja kävellessämme terminaaliin katselimme näkisimmekö heitä lähtevien aulassa. He näkivät meidät ja tulivat lasin taakse vilkuttamaan. Oli jotenkin hassua nähdä tämä perhe pystymättä sen kummemmin kommunikoimaan. Vilkutukset ja peukut toisillemme. Hyvää lomaa heillekin. Ruckstuhlit olivat järjestäneet ystävänsä viemään meidät lentoasemalta heidän kotiinsa. Matka oli mielenkiintoinen ystävän selittäessä aina minkä valtion puolella milloinkin ajoimme ja minkä valtion maisemia ihailimme. Ajoimme kansainvälisellä alueella, Ranskassa pariin kolmeen otteeseen ja Sveitsissä loput. Sen lisäksi jossain vaiheessa tien vierellä olleet rakennukset olivat Saksan puolta. Hassua ajatella, että valtioiden rajat ovat täällä paikoitellen vain maahan piirrettyjä viivoja.
Ruckstuhlien koti on Flüh:n kylässä Baselista 10 km etelään. Neliasuntoinen rivitalo. Asunto oli paljon isompi kuin mitä kodinvaihtojärjestön Intervacin sivuilla näkemistämme kuvista osasimme odottaa. Lapset olivat innoissaan kaikista leluista, joita täällä tuntuukin riittävän ihan mahdottomasti. Hetkessä poikien huone olikin sekoitettu ja lapsemme istuivat siellä leikkimässä. Keli näytti paranevan ja aurinkokin näyttäytyi paikoitellen, joten lähdimme vielä iltakävelylle tutustumaan Flüh:n kylään. Olli soitti Aulille terveiset Sveitsistä. Maisemat ovat hauskan kumpuilevia. Talot on rakennettu kivasti rinteisiin. Flüh:n keskustassa on pari ravintolaa, kauppa, kioski ja raitiovaunupysäkki. Vaunulla pääsee Baseliin. Kiertelymme keskeytti Ranskan puolelta tulleet synkemmät pilvet. Kuljettajamme kertoi pilvien yleensä tulevankin sieltä suunnasta ja kehoitti tarkkailemaan juuri kylän länsipuolen kukkulan suuntaan. Käännyimme takaisinpäin ja ehdimme nipin napin kunnon sadekuuron alta suojaan lomakotiimme.
Loppuilta sujui lasten leikkiessä ympäri taloa ja meidän lähinnä ihmetellessä mitä nyt pitäisi tehdä. Tai oikeastaan vain sitä, että täällä nyt ollaan. Huomisen suunnitelma oli selvä: Tutustuminen Baseliin. Iltapalaksi söimme Ruckstuhlien meille jättämiä herkkuja; leipää, jogurttia, juustoa, salamia, mehua ja Echte Basler Leckerli.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti