Asumme aivan Ranskan rajalla, joten olihan sillekin puolelle mentävä käymään. Päätimme lähteä ajelemaan pikkuteitä viereisen Leymenin kylän kautta Alsacea pohjoiseen Mulhouseen. Mulhousessa oli kaunis vanha kaupunki. Tänne päästyämme alkoi tulla sellainen olo, että ehkä täällä Ranskassakin olisi hyvä olla joku matkaopaskirja mukana. Kysyimme turisti-infosta paikalliset kirjakaupat ja kävelimme niihin etsimään Lonely Planetin Ranskan kirjaa. Ei yhdessäkään. Eikä ylipäätään mitään englanniksi. Ranskaksi olisi vaikka mitä. Kävellessä tuli nälkä. Kaupungin mutkaisilla kujilla olevat ravintolat näyttivät hyviltä ja pysäyhdyimme yhteen syömään. Jatkoimme matkaa isompaa tietä pitkin Colmariin. Kaupunki on yksi suurempia nähtävyyksiä alueella ja sen huomasi ihmisten määrästä. Etsimme melkein tunnin parkkipaikkaa. Vanha kaupunki oli aivan piukkana ihmisiä. Siellä oli jotkut markkinat. Myyntikojuja joka puolella. Aurinkolaseja, vaatteita, pan-huiluja ja meteliä. Sen mitä kaiken tämän keskeltä näimme itse kaupunki näytti erittäin kauniilta. Mutta se markkinatouhu oli niin raskasta, että ahdisti. Turisti-info löytyi kyselemällä paikallisilta tietä. Saimme taas listan kirjakaupoista ja kävimme jokaisessa toteamassa osaavamme vääriä kieliä. Ranskaksi olisi kyllä. Colmar jäi vähän kesken. Siellä ei vain halunnut olla kun joka paikka oli täynnä krääsänmyyjää. Tolkuton matkaoppaan etsiminen sai vihdoinkin onnellisen lopun päätettyämme palata yöksi takaisin Baseliin ja koittaa ehtiä vielä samana iltana siellä kirjakauppaan hakemaan matkaraamatun Ranskan painoksen. Ajoimme moottoritietä suoraan Baseliin, jossa Titta juoksi kirjakauppaan ostoksille. Ehti ajoissa ja kirja löytyi. Ajoimme illan päätteeksi noin kilometrin päässä lomakodistamme olevaan ravintolaan iltaoluille. Mukava paikka pienen kylän raitilla. Jonkun aikaa mesottuamme viereisestä pöydästä nuori mies kääntyi puoleemme ja sanoi selvällä suomella ilahtuneensa kuulleensa suomen kieltä. Mies oli Baselin jääkiekkoseurassa pelaava Lassi Laakso. Hän kertoi asuneensa muutamat ensimmäiset vuodet Suomessa ja muuttaneensa sen jälkeen vanhempiensa kanssa Sveitsiin. Ja nyt kiekon perässä Baseliin. Aino ja Olli sekosivat välittömästi kuullessaan jonkun oikeasti merkittävän henkilön - siis jääkiekkoilijan - istuvan viereisessä pöydässä. Aino rohkaistui lopulta hakemaan nimikirjoituksen. Hän liimaa sitä parhaillaan oman päiväkirjansa väliin.
Seuraavaksi siirryn takapihalle oluen ja sikarin kera tutustumaan Alsacen alueeseen. Huomenna vuorossa ainakin Strasbourg. Ehkä jotain muutakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti