la 19.7. Strasbourg ja Mittelbergheim

Eilen illalla perhedyimme pikaisesti naapurin tarjontaan ja tuli sellainen olo, että ehkä Ranskan puolella voisi viettää parikin päivää. Ajoimme aamulla suorinta tietä Strasbourgiin. Olimme lukeneet kaupungista hyvää, mutta jotenkin vain mielikuvana kummitteli näky virkamiehiä kuhisevasta kylmän teräksisestä kaupungista. Tuoreen matkaraamatun opastamana jätimme auton reilusti keskustan ulkopuolelle parkki + raitiovaunu -alueelle. Keskustaan päästyämme näimme miksi kirjassa suositeltiin jättämään auto kauemmas. Jonot keskustan parkkipaikkoihin olivat pitkiä.
Ensimmäisenä piti löytää turisti-info ja kunnon kaupungin kertta. Matkalle osui Place Gutemberg ja sillä ollut karuselli. Piti jäädä hetkeksi pyörimään. Info löytyi ja sinne päästyämme päätimme jo varata hotellihuoneen ensi yöksi. Olin katsonut etukäteen LP:n kirjasta kivan kuuloisen hotellin Alsacen viinireitin varrelta. Mittelbergheimissa oleva Hotel Gilg. Pyysimme turisti-infoa soittamaan ja kysymään huonetta. Saimme varattua ja maksettua saman tien huoneemme (piti ottaa kaksi, kun on niin iso perhe ja pieni hotelli). Samalla saimme infosta myös kaupungin kartan kävelyreitteineen. Istahdimme keskustan tuntumaan ravintolan terassille lukemaan karttaa ja miettimään päivän reittiä. Siihen mennessä näkemämme oli ollut aivan muuta kuin ennakkoluulomme oli antanut odottaa. Kaunis kaupunki. Mutkaiset kadut ja paljon hyvän näköisiä ravintoloita. Suunnittelimme kävelyreitin ja lähdimme kävelemään. Pysyimme reitillä varmaankin muutaman korttelin verran kunnes eksyimme uteliaisuuttamme jossain risteyksessä ja vähän ajan päästä olimme jo valmiit heittämään suunnitelmat sivuun. Tätä kaupunkia piti nauttia vain kuljeskelemalla minne tuuli vie. Hetken vaeltelun jälkeen päädyimme Katedraalille. Rakennus on komea niin ulko- kuin sisäpuolelta. Ainolla oli ennen lomareissullemme lähtöä yksi toive; hän haluaisi itsestään samanlaisen muotokuvan kuin Emmasta piirrätettiin jollain toritaiteilijalla viime kesänä. Katedraalin aukiolla oli rivi piirtäjiä ja Aino sai kuvan itsestään. Nälkä yllätti ja oli etsittävä sopiva ruokapaikka. Kaupunki tuntuu pursuavan mukavan näköisiä ravintoloita, mutta etsiessä yksikään ei tahdo kelvata. Muisitimme aiemmin päivällä näkemämme kivan näköisen, pienemmän kujan varrella olleen ravintolan L' Epicerie. Suunnistimme sinne nauttimaan maukkaita leipiä hyvien juomien kera. Olemme jutelleet välillä lapsille siitä, miten matkoilla on mukava kokeilla sellaisia juttuja joita ei muuten saa tai tule nauttineeksi. Aino on nyt innostunut tilaamaan ravintolassa "jotakin paikallista". Välitän tämän toiveen aina tarjoilijalle. Jotkut ovat jääneet epätoivoisina pohtimaan mitä ihmettä pitäisi tarjota toisten tietäessä heti ehdottaa jotakin, jonka nimeä en pysty itsekään toistamaan. Tälläkin kertaa laseihin tuli jotakin hyvää. Paikka oli mukava ja lounas venähti vähän pitkäksi.
Monta asiaa jäi näkemättä, mutta meillä oli mukava päivä Strasbourgissa. Lopuksi oli vain jätettävä kaupungille hyvästit ja palattava raitiovaunulla autollemme. Ajoimme kaupungista ulos ja moottoritietä pienen matkan etelään. Isolta tieltä oli vain muutaman kilometrin poikkeama Mittelbergheimiin, mutta perillä tuntui kuin olisimme siirtyneet pari - kolmesataa vuotta ajassa taaksepäin. Pieni hiljainen kylä, jossa oli yksi ulospäin upean näköinen ravintola ja hotellimme. Kylässä on matkaoppaamme mukaan 620 asukasta. Katukuvan perusteella vähintään joka toisen täytyy olla viininviljelijä. Joka talon edustalla oli jonkinlainen suvun vaakuna ja maininta viinistä. Hotellimme oli upea. Talo on rakennettu 1614. Sen sisäpihalla oli keittiö, josta nousi tappavan hyvä tuoksu huoneisiimme. Huoneet olivat pienet. Puupanelia ja vanhaa kalustetta. Joka paikka huokui aikaa. Lähdimme vielä iltakävelylle ihailemaan kylää ja etsimään paikkaa, jossa voisimme istahtaa lasilliset paikallista herkkua. Kävelillme pienen kierroksen hiljaisia kujia. Ja kylän laidoilla viiniviljelmiä. Kylän ainut auki oleva ravintola (hotellimme lisäksi) oli viimeisen päälle tähdillä varustettu täyshoitola, joka ei varsinaisesti kaivannut meitä asiakkaikseen. Heti astuttuani sisään totesimme olevamme väärässä paikassa ja hovimestari opasti meitä mitä kohteliaimmin etsimään juomamme toisaalta. Palasimme hotellillemme, jossa ostin pienen pullon paikallista viiniä huoneeseen. Lapset linnoittautuivat sängylle katsomaan telkkarista Simpsoneita (ranskaksi dubattuna, totta kai). Titta ja minä istuimme lattialla matkaoppaan, alueen kartan, oluen ja viinin kera ja suunnittelimme huomista päivää.