su 1.7. Vantaa - Siena

Aamulla pika-aamiainen lentokentällä ja koneeseen. Turvatarkastuksessa riitti lapsille jännäämistä, kun mun piti olla kädet sivuilla virkailijan tarkastaessaan kroppani ja reppukaan ei mennyt heti tarkastuksesta läpi. Emman ruokapurkit piti erotella muista tavaroista ja vasta sitten päästivät menemään. Lentomatka meni yllättävät kevyesti. Raskainta koko reissussa oli Kiljusen herrasväeksi nimeämämme perheen toilailujen seuraaminen. Lentoemännilläkään ei tahtonut riittää hymyä Kiljusten kakaroille. Emma otti mukavasti torkut mun sylissä ja heräsi vähän ennen laskeutumista. Rooman Fiumicinon kentällä odotellessamme laukkuja Olli löysi jo ekan Italialaisen kaverin pojasta, joka pelasi pelikonsolia. Olli parkkeerasi hänen viereensä katsomaan peliä ja hetken päästä he naureskelivat jo yhdessä pelin elämää. Tämä ystävyys koki ikävän lopun meidän komentaessa Ollin kantamaan tavaroita ulos terminaalista. Lentokentältä pääsi Rooman pääratuatieasemalle mukavasi paikallisjunalla. Ennen Sienan suuntaan jatkamista söimme sämpylälounaan yhdessä rautatieaseman kahviloista ja teimme pienen kävelyretken tutustuen Terminin ympäristöön. Ensimmäinen junaetappi Roomasta Chiusiin meni mukavasti IC2-junan kyydissä. Kaikki lukemamme italialaisten lapsia rakastavasta luonteesta tuntui pitävän paikkansa, kun kaikki tädit niin höpöttävät lapsille. Emma leikki junassa aika lailla samanikäisen tytön kanssa, joka oli äidin puheiden perusteella tanskalainen. Chiusissa vaihdoimme junaa Sienaan jatkaneeseen paikallisjunaan. Tämä olikin sitten kaksivaunuinen lähiliikenteen juna, joka oli niin täynnä, että minäkin vietin matkan Emman kanssa junan ulko-ovien vieressä. Onneksi Emma nukahti vähän ennen junaan menoa ja heräsi vasta vähän ennen Sienaa. Lämmintä täällä on. Paikallisjunassa ei ollut mitään ilmastointia ja ilma oli lämpimämpää kuin väliasemilla ovista sisään tulvinut raitis ilma. Paita oli aika märkä perillä Sienassa. Päästyämme ulos junasta menimme vesipullokaupan kautta taksijonoon. Auto ajoi meidät suoraan majapaikkaamme Agriturismo Il Sambucoon (www.ilsambuco.si.it). Perillä odotti mukava majapaikka. Talo on mukava ja maisemat todella kauniit. Vedimme ensitöiksemme uimapuvut päällemme ja pulahdimme mukavan viileään uima-altaaseen uimaan. Siis kaikki paitsi Emma, joka tyytyi lilluttamaan käsiään ja jalkojaan altaassa. Vilvoittava uinti herätti ruokahalun. Paikan pitäjä kertoi lähimmän ravintola-pitzerian olevan vain reilun sadan metrin päässä. Kävelimme sinne ja saimme puoli-ilmaiseksi hyvää syötävää. Oli pakko ostaa pullo talon viiniä vielä mukaan kämpille vaikka se maksoikin viisi euroa...