ke 4.7. Siena

Ennen iltapäivän pyöräretkeä oli sopivasti aikaa käväistä Sienan keskustassa. Tarkoitus oli päästä vilkaisemaan heidän duomoaan. Linja-autolla matkustaminen on oma elämyksensä täällä. Kadut ovat ahtaita ja joka väliin on tunkemassa kolme Fiatia ja viisi Vespaa. Välillä eteneminen voi näyttää lähes mahdottomalta, mutta kuski vain painelee eteenpäin. Majapaikaltamme kulkee keskustaaan vain muutama bussi päivässä, joten lähdöt ja paluut on suunniteltava etukäteen, jos meinaa käyttää bussia. Linja-autoaseman vieressä oli tänään jonkinlainen vaate- ja elintarviketori ja mahdottomasti ihmisiä. Duomo sai jäädä taas odottamaan ja me sullouduimme muiden kanssa rättikaupoille. Merkkituotteita puoleen hintaan! Ja vieläpä melkein aitoja! Aino osti itselleen ihanan vaaleanvihreän Witch t-paidan. Muuten ostimme vain taatusti aitoja tuotteita: lihaa, juustoa, vihanneksia ja hedelmiä. Pienet, sisältä keltaiset mehukkaat melonit ovat Ainon ja minun suurta herkkua. Muutaman myyntikojun ylpeytenä oli hurjan näköisiä kokonaisina paistettuja possuja. Kävimme jo eilen kysymässä yhdestä autovuokraamosta autoa, mutta homma tyssäsi lastenistuimen puutteeseen. Titta oli lukenut jostain oppaasta italialaisesta vuokramoketjusta (Maggiore), jonka liikkeen näimme matkalla kaupunkiin. Kävelimme sinne kyselemään hintoja. Olivat kohdallaan. Varasimme Fiat Punton neljäksi vuorokaudeksi (la - ke). Silloin lähdemme tutustumaan maaseutuun, viinialueisiin ja Sienan naapurikaupunkeihin. Klo 14:30 henkilökohtainen pyöräoppaani Nicola "Il Sembola" Semboloni tuli hakemaan minut ja pyörän ja ajoimme kaupungin ulkopuolelle pyöräilyreitin päähän. Täällä maastopyöräreitit ovat vanhoja metsästys- ja metsänhoitopolkuja. Korkeusvaihtelut ovat rajumpia kuin Suomessa, mutta eivät mitenkään mahdottomia. Täällä ei ole mitään oikeita vuoria. Kiersimme muutaman tunnin ympäri hienoja maisemia. Välillä pysähdyimme jonkun ikivanhan luostarin tai kartanon luo. Kerran matkalla poikkesimme hetkeksi polulta nähdäksemme ikivanhan etruskien hautaluolan. "Sembola" on vetänyt ammatikseen maastopyöräretkiä täällä ja sen huomasi. Sain hyvän pyöräilyn lisäksi pikakurssin alueen historiaan ja nykypäivään. Näin upeita maaseututaloja, jotka olivat vielä 80-luvulla hylättyjä ihmisten muutettua työn ja helpomman elämän toivossa kaupunkeihin. Yksikin upea talo oli ollut vielä 10 vuotta sitten raunioina ja se oli ostettu puoli-ilmaiseksi. Nyt se on luultavimmin pirun kallis. Asuntojen hintoja nostaa myös alueeen lainsäädäntö, joka estää muiden kuin suoranaiseen maatalouteen liittyvien rakennusten rakentamisen. toscanalaiset haluavat pitää maaseutunsa tällaisena eivätkä halua nähdä lomamökkejä joka mutkassa. Pyöräretken loppupuolella nousimme vielä Monteriggionin linnoitukseen. Harmi, että olin siinä vaiheessa jo niin puhki, että en älynnyt ottaa valokuvaa linnoituksen ulkopuolelta. No sisäpuolella pysähdyimme tankkaamaan sokeria ja älysin ottaa pari kuvaa. Pyöräretken jälkeen olin rättiväsynyt. Illalla menin nukuttamaan Emmaa ja nukahdin itsekin saman tien. Ja nukuin hyvin.