ke 15.7. Sevilla

Aamulla herätimme Emman laululla ja lahjoilla. Playmobil oli kiva paketti, jonka kasaamiseen meni hetki ja sen jälkeen Emma pääsi leikkimään prinsessan ja prinssin kanssa omaan pikku suihkulähteeseensä.

Olimme katsoneet etukäteen Renfen sivuilta Sevillaan menevät junat ja päätimme tähdätä joko 10:20 tai 12:55 lähtevään Altaria-junaan, koska ne olivat aavistuksen hitaampia (ja silti peijakkaan nopeita, 140 km kolmessa vartissa) ja paljon halvempia kuin AVE-junat. Aamulla totesimme aika pian, että 10:20 on aivan liian aikainen ja päätimme ottaa rennosti. Minä sain päivitettyä päiväkirjaa nettiin ja lapset saivat nautiskella aamu-uinnista. Vähän ennen klo 12 lähdimme ajamaan rautatieasemalle. Navigaattori ohjasi jälleen vähän hassua reittiä, mutta uskoimme sitä ja tekeydyimme hetkeksi julkiseksi välineeksi ajaessamme vain linja-autoille ja takseille sallittuja katuja.

Luulimme varanneemme tarpeeksi aikaa rautatieasemalle lippujen ostoon, mutta perillä odotti pitkä jono, joka ei liikkunut mihinkään. Pikku hiljaa seuratessamme aseman menoa meille selkeni, että mitkään lipunmyyntikoneet (automaatit ja lippumyymälän koneet) eivät toimineet ja ihmiset seisoskelivat vain odottelemassa. Varmistimme, että liput voi ostaa myös junasta ja siirryimme odottamaan junaa. Täällä on joka asemalla asemalaiturilla laukkujen läpivalaisu ja lippujen tarkastus vähän samaan tapaan kuin lentoasemilla. Mutta housuissa kulkevat tavarat eivät kiinnosta ketään. Juna tuli, me astuimme kyytiin ja saimme matkalippumme. Junassa oli neljä vaunua, joista yhteen ohjattiin kaikki ne, jotka eivät olleet pystyneet ostamaan lippua asemalta. Se olikin täynnä. Muut kolme olivat tyhjinä.

Junassa otin matkaraamatun esiin ja aloin tutustua Sevillaan. Sain luettua jonkin matkaa, kunnes olimmekin jo yhtäkkiä perillä. Matka meni todella nopeasti. Perillä etsimme turisti-infon, josta saimme kartan ja lähdimme etsimään taksia. Tähän saakka me olemme päässeet kulkemaan aina yhdellä taksilla Titan istuessa ilman vöitä takana, mutta Sevillan taksikuskit olivat toista maata. Kaikki ilmoittivat ottavansa korkeintaan neljä kyytiin. Ja missään ei näkynyt tilatakseja. Puntaroimme hetken ottaisimmeko kaksi autoa. Olin ehtinyt lukemaan Lonely Planetin oppaasta kaupungin linja-autoliikenteestä ja päätimme lähteä rautatieaseman edestä ajavan C1 -linjan kyytiin. Päästyämme linja-autoon käynnistin navigaattorin tietääkseni missä menemme. Yritin verrata sen ja turisti-infosta saamamme kartan teitä. Hommasta ei tahtonut tulla mitään navigaattorin pomppiessa kai korkeista rakennuksista johtuen kartalla edestakaisin. Hetken ajettuamme totesin hotellimme olevan aivan eri suunnassa kuin linja-auton reitti näytti kulkevan, joten komensin perheen ulos autosta. Jatkoimme jalan etsien jotain kadun kulmaa jossa olisi kadun nimikin. Kun vihdoinkin löysin kaksi kadunnimeä tajusin turisti-infosta saamamme kartan olevan piirretty siten, että pohjoinen onkin kartan vasemmassa reunassa. Ei ihme, että sen kanssa ei tuntunut löytävän millään oikeita katuja. Käänsin kartan oikein päin ja pikku hiljaa alkoi reitti löytyä. Hotellille olisi pari kilometriä matkaa ja elimme päivän kuuminta vaihetta. Auringossa asfaltti oli niin kuumaa, että sen hehkun tunsi sandaalien ympärillä. Marssimme lähemmäs keskustaa ja pysähdyimme ensimmäiseen mukavan näköiseen ravintolaan tankkaamaan. Paikka oli italialainen ravintola, mikä oli lasten kannalta hyvä juttu. Saivat tankata pitsaa.

Kunnollisen tankkaustauon jälkeen olikin mukava lähteä kävelemään keskustan kujia kohti Sevillan katedralia, jonka tuntumassa hotellimme San Francisco sijaitsee. Hotelli on aivan pirun hyvällä paikalla turistinähtävyyksien ja kaupungin keskustan välissä. Huone on tilava kolmen hengen huone. Hinta 60 € / yö. Täällä on hotelleilla heinäkuu halpaa aikaa, kun kukaan täysjärkinen ei tietenkään halua tänne kattilaan paahtumaan.

Hotelliin päästyämme oli siesta jo alkanut, joten laitoimme lapsille leffan pyörimään tietokoneelta ja otimme itse pienet päiväunet. Makeaa unta. Herättyämme lähdimme kiertelemään kaupunkia. Ensimmäinen tavoite oli löytää turisti-info, josta saisi kunnon kartan ja tietoa lapsia kiinnostavista kohteista: leikkipaikoista, lelukaupoista ja Ainolle hevostarvikeliike. Info löytyi läheiseltä aukealta ja saimme paremman (vaikkakin edelleen pohjoinen vasemmalle piirretyn) kartan ja siihen merkinnät lasten kohteista. Kello oli sen verran paljon, että päätimme ottaa tavoitteeksi vain keskustan kävelykatujen kiertelyn ja El Corte Inglesin tavaratalon, josta löytyisi varmasti leluosasto lapsille. Ensi tuntumalta Sevilla näyttää mahdottoman isolta ja mukavan sokkeloiselta paikalta. Kävelykatuja riittää joka suuntaan ja vähän väliä pitää tarkistaa kartasta mihin päin ollaan menossa.

El Corte Inglesissä riitti leluja ihmeteltäväksi. Lapset kiersivät ympäri leluosastoa. Mitään ihan sopivaa ei kuitenkaan löytynyt. Jatkoimme kujien kiertelyä Calle San Eloylle, josta löytyi parikin kivaa pientä lelukauppaa. Aino löysi itselleen Hello Kitty -kännykkäkotelon ja Emma ItsImagical-ketjun tyylikkäästä lelukaupasta hienon nuken. Nuken nimi oli paketin mukaan Amanda. Emma risti hänet välittömästi Saara Amandaksi.

Nyt oli kaupat kierrelty ja saimme istahtaa Calle San Eloyn varrella tapas baariin La Alacena de San Eloy. Herkullista Serranon kinkkua ja kylmää oluttta. Jatkoimme vielä kaupungin keskustan kiertelyä. Matkaraamatun mukaan parhaat baarit löytyvät Plaza de la Alfalfan ympäriltä. Kävelimme sinne. Se oli mukavan näköistä seutua. Aukealla oli kiva pieni leikkipaikka, jossa lapset pääsivät kirmaamaan hetkeksi meidän miettiessä sopivaa paikkaa istahtaa ennen hotellille menoa. Viereiseltä Plaza de la Pescaderíalta löytyi kivan näköinen terassi, jolla nautimme vielä pientä purtavaa ja juomaa lämpimässä kesäillassa.

Hotellille päästyämme kello oli jälleen jälkeen yhdentoista. Emma pääsi esittelemään Saara Amandan Mollalle ja sitten oli aika saada lapset nukkumaan.