Aamulla pakattiin loput tavarat rinkkoihin ja reppuihin. Joten kuten kaikki näyttäisi mahtuvan taas mukaan. Titta siivosi asunnon puhtaammaksi kuin mitä se oli tullessamme. Sitten olikin aika käydä viimeisellä uinnilla omassa altaassamme.
Huomenna lähdemme Cordobasta Madridiin, jossa vietämme viimeiset päivät ennen Suomeen paluuta. Päätimme lähteä jo tänään Villarrubian asunnosta illaksi Cordoban keskustan asuntoomme, jotta saamme nauttia vielä yhden Cordoban illan. Ajoimme rautatieaseman kautta ostamaan liput huomiseen Madridin junaan. Lipunmyynnin virkailijamme, vanhempi herrasmies, tuntui olevan suorastaan ylpeä siitä, että hän ei osannut englantia, mutta mikä tärkeintä, hän osasi hommansa. Espanjaitaliani riitti hyvin lippujen ostamiseen ja saimme hoidettua koko homman ilman ongelmia! Viva Renfe! (Tai jotain sinne päin...)
Asemalta alkoi jälleen navigaattorin päätön opastus pitkin yksisuuntaisia, väärään suuntaan. Cordoban keskustassa näitä ohjeita ei voi vain mitenkään noudattaa, kun kujat ovat niin kapeita, että niissä väärään suuntaan ajaminen sulkisi saman tien koko liikenteen. Ajoin tuntumalla lähemmäksi asuntoa ja loppumatkan kiersimme ympyrää kunnes navigaattori ja minä olimme samaa mieltä käännöksistä. Olimme sopineet vaihtoperheemme kanssa jättävämme auton joko asunnon lähelle tai rautatieasemalle. Löysimme paikan asunnon läheltä ja päätimme jättää auton siihen ja mennä huomenna takseilla rautatieasemalle.
Kannoimme rinkamme asunnolle ja lähdimme kiertelmään kaupunkia. Nyt päivä oli tuskaisen kuuma. Huomiseksi on luvattu Cordobaan 42 astetta lämmintä. Lähdemmekin ihan miellämme sitä pakoon Madridiin. Kiertelimme uusia kujia keskustaan. Matkalta ostimme kylmää vettä kaupasta. Pullollinen hulahti aika pian alas kurkuista. Keskustassa teki mieli istahtaa johonkin. Kiersimme etsiessämme hyvän näköistä paikkaa. Koska kello oli vasta jotain vaille 18, kaupunki oli aika kuollut ja suuri osa juomapaikoistakin kiinni. Ainoastaan Plaza Las Tendillasin turistijuottolat olivat auki. Käväisimme vilvoittelemassa El Corte Inglesissä ja jatkoimme mukavan juomapaikan etsimistä. Ei löytynyt. Sevillassa olisi löytynyt... Päädyimme takaisin Plaza Las Tendillasille (jota Aino nimittää hauskasti Yleispaikaksi) ja istahdimme vähiten vastenmielisen näköiseen kahvilaan. Oluet olivat isot ja lämpimämmät ja hinta tuplasti totuttuun.
Vaihtoperheemme jätti meille joitakin vinkkejä Cordobasta ja niissä mainittiin myös hyvä italialainen ravintola Pizzaiolo. Titta huomasi sen kierrellessämme kaupunkia ja päätimme mennä sinne syömään. Valitettavasti se avaa ovensa vasta klo 21, johon oli vielä tunti ja meillä jo aika nälkä. Oli sellainen olo, että tämä kaupunki oli jo nähty ja kuumuus vei mehut kiertelystä. Kiertelimme etsien taukopaikkaa, jossa nauttia aperitiivit. Kovin oli edelleen hiljaista. Päädyimme lopulta pystykaljoille lempibaarimme, Bar Correoniin. Onneksi se tunti kului aika nopeasti ja pääsimme syömään. Ravintola oli aika pettymys. Jossain kohtaa ruokaa Titta totesikin "Ensi vuonna Italiaan." Tällä reissulla parasta syötävää ovat olleet pikku baarien tapakset, joissa on saanut sukeltaa ihan uusiin makuihin tietämättä aina ihan tarkaan mitä on tullut tilattuakaan.
Syötyämme ajoimme taksilla kodin lähelle olevalle plazalle, jossa tiesimme olevan ainakin jonkinlaisen juottolan jossa juoda iltajuomat ennen nukkumaan menoa. Oli mukava istuskella katuterasilla ja nauttia paikallisten illanvietosta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti