ti 7.7. Cordoba

Aamulla herättyämme lapset käväisivät aamu-uinnilla ja kävelimme Villarrubian keskustaan, josta kulkee linja-auto Cordobaan. Vaihtoperheemme kertoi, että täältä on huonot julkiset yhteydet Cordobaan ja niinhän ne olikin. Minä onnistuin surffimaan Cordoban kaupungin sivuilta linja-auton aikataulun (yksi vuoro puolentoista tunnin välein) ja jonkinlaiset reittikuvauksenkin. Pysäkillä ei ollut aikataulua ollenkaan ja reittikuvaus ei vastannut netissä ollutta. Seisoskelimme paikallisten ihmeteltävänä siinä pysäkillä pitkän tovin. Jossain vaiheessa joku mummo tuli kysymään Titalta jotain ja tajuttuaan, että emme ymmärrä yhtään espanjaa tyytyi vain viittomaan kysyvästi molempiin suuntiin. Titta vastasi viittoilemalla Cordoban suuntaan. Mummo oli ilmeisesti tyytyväinen vastaukseen, kun jatkoi matkaansa. Reilun puolen tunnin odotuksen jälkeen linja-auto tuli. Cordoban suunnasta. Astuimme kyytiin ja kerroin kuljettajalle määränpäämme. Hän puhui jotain rengaslinjasta (tai jotain), mutta minä annoin ymmärtää, että oikeastaan millään muulla ei ole paljoa väliä kunhan pääsemme Cordobaan. Paljonko maksaa? Pienin ei mitään, muilta 1,10 €. Maksoin ja menimme istumaan. Pääsimme kiertoajelulle lähikyliin. Auto kierteli samannököisistä kylistä toisiin. Jotkut paikat olivat kyllä ihan hauskan näköisiä. Kuten yksi pieni kylä, jonka keskustassa olevan kirkon ristiä ei tahtonut oikein enää nähdä, kun haikara oli tehnyt sen ympärille niin komean pesän. Matka Cordobaan kesti vähän reilu tunnin. Emme taida mennä enää paikallisella.

Perillä meillä olikin jo aika kova nälkä. Päivän suunnitelmiin kuului näet, että emme syö aamupalaa ollenkaan, vaan riennämme Cordobaan nautiskelemaan sen jossakin nätissä pikku kahvilassa. Linja-automatka ei ollut ihan rientämistä ja se joku nätti pikku kahvila oli vielä perustamatta, joten löysimme itsemme hyvin pian keskustan tuntumasta turistiravintolan terassilta. Otin menun käteen ja tilasin vähän kaikkea mikä kuulosti hyvältä. Kuten suklaakakkua kermavaahdolla, paninia kinkulla ja croisantteja. Ja olihan ne hyviä.

Etsiessämme aamupalapaikkaa olimme toki nähneet jo vähän keskustaa ja näytti hyvältä. Aamupalan jälkeen jatkoimme kiertelyä tavoitteena löytää ensin turisti-info, josta saisimme kunnon kartan. Info löytyi aika pian. Lasten pyynnöstä kysyimme sieltä saman tien lelukauppoja ja saimme parin osoitteet. Tässä vaiheessa päivä oli yli puolenvälin. Päätimme lähteä kuljeksimaan kohti Plaza Las Tendillasilta länteen lähtevää Conde de Gondomaria, jonka varrella toinen leikkikaupoista sijaitsee. Vähän väliä piti pysähtyä katselemaan maisemia ja ottamaan valokuvia. Plaza Las Tendillasin ympärille on keskittynyt paljon kauppoja. Piipahdimme joihinkin katselemaan. Siesta lähestyi ja ihmisiä kerääntyi kaduille nautiskelemaan jotein pientä purtavaa ja olutta. Meidänkin oli pakko seisahtaa hetkeksi nauttimaan yhden pienen baarin (Bar Correo) tarjoilusta. Oli kiva katsella, miten pieni pätkä kävelykatua oli täyttynyt hetkeksi tämän baarin asiakkaista. Jokaisella oli pieni olutlasi kädessä. Niin meilläkin.

Päästyämme vihdoinkin lelukaupan eteen kello oli 13:45 ja kauppa oli sulkeutunut varttia aikaisemmin auetakseen jälleen klo 17:30. Höh. Jatkoimme kiertelyä pohjoiseen kohti El Corte Inglesin tavarataloa, jonka tiesimme ainakin olevan auki. Siellä lapset pääsivät hypistelemään hetkeksi leluja. Ja minä myös. Leluosastolta ei löytynyt mitään, mutta urheiluosastolta löytyi valkoiset lippikset minun ja Ollin päähän.

Palasimme keskustan suuntaan ja etsimme mukavaa paikkaa istahtaa oluelle ja jätskeille. Kaikki ravintolat olivat tähän aikaan päivästä kiinni, mutta Plaza Las Tendillasin reunalta löytyi mukava kahvila, jonka terassilla istahdimme hetken. Plazan lähellä oleva lelukauppa avasi ovensa jälleen klo 17:30 ja Olli pääsi ostamaan kauan himoitsemiaan Bakuganeja.

Olimme jo päättäneet ajaa paluumatkan Villarrubiaan taksilla, mutta kävelimme kuitenkin linja-autopysäkin kautta ja auto odottikin pysäkillä, joten nousimme siihen. Paluumatka sujuikin huomattavasti menomatkaa nopeammin.