Toistaiseksi kaikki sujunut vanhan kaavan mukaisesti:
Pientä alkukireyttä ilmassa
Finnair kehoitti Hki-Vantaan matkustajia saapumaan ajoissa terminaaliin ruuhkien takia. Ja meillä alkoi pähkiminen siitä, mennäkö yöksi lentoasemalle vai lähteäkö aikaisemmalla bussilla. Josta päästiin pian siihen, että koskaan enää ei osteta klo 9 Helsingistä lähtevää lentoa. Josta päästiin pian siihen, että herra voi ihan itse suunnitella ensi vuonna...
Passi hukassa
Pakatessamme tänään tavaroita Titta otti passit sieltä, mihin ne olin jättänyt ja tietenkin olin jättänyt ne sinne enkä minnekään muualle. Kaikki. Totta kai. Ai en vai? Pikakelaus taaksepäin minun ja passien yhteisiä hetkiä viimeiseltä viikolta. Ne oli mulla töissä. Otin niistä kopiot. Viimeisenä Titan passista. Tulos: Auto alle ja töihin hakemaan Titan passi. Sieltähän se löytyi, skannerin kannen alta.
Ei nämä mahdu mihinkään
Joka vuosi kerättyämme mukaan tulevat tavarat ihmettelemme, mihin saamme ne kaikki mahtumaan. Titta miettii jokaisen (oman ja lasten) vaatteen kohdalla pitääkö se pakata mukaan ja minä vastaan aina "joo". Lopulta seisomme tavarasekamelskan keskellä. Niitä on liikaa. Ja sitten alkaa hurja sullominen... siis järjestelmällinen pakkaaminen. Ja lopuksi mietimme mitä tuohon toiseen rinkkaan voisi pakata lisäksi, kun suurin osa matkatavaroistamme mahtuikin minun rinkkaani. No ei se toinenkaan tyhjäksi jää. Huomisiltaan mennessä olemme saaneet kyllä senkin täytettyä.
Mä olen aivan poikki
Tänään oli pakkauspäivä ja jokaisen pakkauspäivän päätteeksi on niin kuitti, että jaksaa hädin tuskin kannatella sitä hyvin ansaittua pakkauskaljaa. Ja kun lihakset eivät enää jaksa, on hyvä hetki alkaa kuormittamaan päätä murehtimalla kaikesta siitä, mitä pitää vielä ehtiä.
Toi jätkä roikkuu koneen edessä yötä päivää
Titta sanoo, että aloitettaisiinko matkan suunnitteleminen. Minä sanon "joo" ja avaan läppärin kannen. Titta sanoo, että pitäisi miettiä mitä minäkin päivänä hoidetaan. Minä sanon "joo" ja avaan läppärin kannen. Titta sanoo, että pitäisi miettiä mitä pakataan mukaan. Minä sanon "joo" ja avaan läppärin kannen. Titta sanoo, että pitäisi alkaa pakkaamaan. Minä sanon "joo" ja avaan läppärin kannen. Titta sanoo, että mä voisin tehdä muutakin kuin kirjoittaa sitä blogia. Minä sanon "joo" ja... eiku.
perjantai 3. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hauskaa reissua!
Mun lähtö Krakovaan on onneks vasta huomen (su) illalla, mut silti pähkäilen miten aikaisin pitää kentälle mennä ja siinä samalla oon miettinyt teitin lähtöä kun tiesin sen olevan aamulla.
Voin kyllä myös niin hyvin kuvitella tilanteen teillä siellä kotona pakkaamisen yms keskellä:D
Lähetä kommentti