su 5.7. Raisio - Villarrubia

Herätyskello herätti aamulla klo 3:15. Olin tilannut taksin etukäteen klo 3:40 ja se saapui vähän etuajassa, joten olimme hyvissä ajoin linja-autoasemalla. Linja-automme lähti klo 4:00 Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Lufthansan lento Helsingistä Frankfrutiin lähti vasta klo 9:10, mutta uutisissa oli varoiteltu niin paljon lentoaseman ruuhkista, että päätimme mennä sinne vain ajoissa. Olimme niin ajoissa, että eihän siellä ainakaan vielä silloin ollut mitään ruuhkaa. Saimme hoidettua vartissa matkatavarat kuljetukseen ja itsemme turvatarkastuksen läpi. Olli jutteli jokunen aika sitten, että lomareissut ovat muuten mukavia, mutta se lentoasemilla juokseminen ei ole kivaa. Kieltämättä aiemmilla reissuilla on tullut juostua, mutta nyt saimme ihan kaikessa rauhassa tutustua lentoasemaan.

Laskeuduttuamme Frankturtin asemalle Emma nukahti sylliini ja nukkui siinä kävellessämme pari kilometriä seuraavan lentomme portille. Lento Madridiin lähti vasta reilun tunnin päästä laskeutumisestamme Frankfurtiin, joten tässäkään välissä ei tarvinnut juosta. Emma nukkui edelleen mennessämme koneeseen ja suurimman osan lennostakin. Hyvä niin, yöuni olikin jäänyt vähän lyhyeksi.

Madridin kentällä kävimme ostamassa lisää kylmää juotavaa ja etsiydyimme metron infoon kyselemään miten pääsemme Cordobaan vievien junien asemalle. Kahdella vaihdolla. Ja metroon. Tässä vaiheessa olimme reissanneet jo 12 tuntia, mutta kummasti lapset vain jaksoivat. Madridin metro oli toimivan tuntuinen. Junat olivat aika uusia ja opasteet hyvät joka paikassa. Pääsimme ongelmitta Atocha Renfe -asemalle. Ehdotin kaikille, että nyt ei hoppuilla mihinkään, vaan ostetaan liput meille sopivaan junaan ja katsellaan vaikka hetki asemaa. Sitten menin lipunmyyntiin, jossa myyjä kertoi, että vaihtoehdot olivat joko vajaa vartin päästä lähtevä juna tai sitten reilun kahden tunnin päästä lähtevä juna. Välissä lähtevät junat olivat jo loppuun myyty. Otin liput vajaa vartin päästä lähtevään, sain ohjeet miten löydämme junien luo ja sitten juoksuksi. Matkalla minun piti vielä tietysti piipahtaa kaupan kautta ostamaan vähän sipsejä ja juotavaa junamatkalle. Ehdimme junaan mainiosti. Junaliput olivat kalliit (aikuiset 50,40 € kpl ja lapset 30,20 € kpl), mutta tämä Altaria juna liikkuu myös vauhdilla. Matka Madridista Cordobaan on 400 km ja siihen kului tasan kaksi tuntia.

Perillä Cordobassa klo 19:08 astuimme junasta saunaan. Asemalla oli tukahduttavan kuuma. Etsimme automme (espanjalaisten pieni Citroen C3) saamiemme ohjeiden perusteella aseman edestä parkkipaikalta. Sieltähän se löytyi. Seisoskeli auringonpaisteessa ja auton sisällä varmaanki 70 astetta lämmintä. Käynnistin auton ja ilmastoinnin ja aloimme pakkaamaan itseämme sisään. Rinkat ja rattaat mahtuivat juuri ja juuri takapäähän, kun otin hattuhyllyn pois. Hattuhylly meni lasten jalkoihin. Sitten vain gps käyntiin ja opastamaan meidän kesäkotiin. Cordobassa riittää yksisuuntaisia katuja ja navigaattori oli kovasti ohjaamassa meitä ajamaan niitä väärään suuntaan. Lopulta löytyi oikea suunta ja ajelimme Villarrubiaan. Koti löytyi heti. Vihdoinkin, 17 tunnin matkustamisen jälkeen olimme perillä.

Talo on Villarrubian keskustasta vajaa 2 km länteen, omakotialueen keskellä. Kiertelimme ensin pihaa ja ihastelimme uima-allasta. Sisältä talo on sen verran sokkeloinen, että aluksi kävelimme aina väärään päähän etsiessämme jotakin. Suloinen paikka. Ja lämmin. Pulahdimme hetkeksi altaaseen uimaan ennen iltapalaa. Teki hyvää. Kuten myös päästä sänkyyn lepäämään.